Ystävänpäivän jälkeen

Elämässä on hyvä olla riittävästi juhlaa. Oli se sitten pientä tai suurta.  Ajattelen, että ystävän muistaminen, vähintäänkin ystävänpäivänä, on mitä suurinta rakkautta ja välittämistä. Vaikka ystävänpäivä ei ole kristillinen juhlapäivä, sen sanoma on hyvin kristillinen. Sanoma lähimmäisenrakkaudesta ja lähimmäisen huomaamisesta. Diakoniatyön esitteessä muistutamme itseämme ja toisiamme, että toimimme lähimmäisenrakkauden puolesta.

Tänään juhlimme eri työmuotojen kanssa yhdessä ikäihmisiä yhteisillä syntymäpäivillä Sovituksenkirkossa.  Muistimme ja huomioimme päivänsankareita juhlaohjelmalla ja kahvitilaisuudella. Jokainen juhlavieras sai vielä kotiin viemiseksi ruusun. Ruusun, joka muistuttaa siitä, että jokaisella on oma erityinen paikka tässä elämässä ja juuri niin ainutlaatuisena kuin on.

Ainutlaatuisuutta kuvastaa myös lasteni saamat ystävänpäiväkortit kavereiltaan. Niitä tuli yllättävän paljon. Korttiperinne elää edelleen ja ystävää halutaan muistaa. Välittäminen on käsin kosketeltavaa. Saimme myös ystävältä kolme ruusua, yhden jokaiselle perheenjäsenelle. Yhteinen kahvihetki ja ruusut toivat arki-iltaamme juhlahetken.

Lahjoillasi meitä siunaat, kaiken annat ajallaan, opeta oi Herra meitä, omastamme jakamaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *