Kaunis yksinkertaisuus

 

Sain viettää viime viikolla kolme päivää erityisryhmän leirillä Parinpellon leirikeskuksessa. Hälytys tuli nopeasti. Yhtä nopeasti kuin elämä välillä myös yllättää. Tässä työssä ei ole rutiineja muutenkaan. Kiitos myös kollegalle, joka teki yökön työt. Yhtä nopealla varoituksella. Turvallisuus oli näin taattu.

Yhdessäoloa

Parinpellossa nautimme yhdessäolosta, ulkoilusta, laulamisesta, hyvästä ruoasta ja saunan lämmöstä. Viimeisenä päivänä kyselimme ohjaajan kanssa, mikä oli leirissä parasta. Yllättävää kyllä, ensin vastattiin, että ulkona oleminen ja pilkkiminen. Heti perään mainittiin kotoa poissa oleminen, ystävät, hyvä olo ja sauna. Lopuksi muistettiin vielä maittava ruoka ja uudet tuttavuudet.

Iloa ja riemua

Olisitko sinä maininnut ensimmäiseksi perusulkoilun? Tai pilkkimisen? Entä kairaamisen? Tälle leiriväelle tärkeää oli kävellä järven jäällä ja kairata jäähän mahdollisimman monta reikää. Kaloja saimme vain yhden, mutta siitä yhdestäkin riemuitsimme.

Ajattelen, että iloitsimme samalla tavoin kuin Jeesus iloitsi Raamatussa siitä yhdestä kadonneesta lampaasta, jonka hän löysi. Eli juuri sinusta ja minusta!

Kaunista ja yksinkertaista

Opin itse paljon tämän muutaman leiripäivän aikana. Koin, että elin leirillä merkittäviä hetkiä perusasioiden äärellä yksinkertaisen helposti, mutta samalla hyvin täydesti. Toivon myös, että me kaikki olemme toisillemme kauniin yksinkertaisesti jotain vähän enemmän. Sitä kautta voimme kokea asioita yksinkertaisen kaksinkertaisesti.

Ystävänpäivän jälkeen

Elämässä on hyvä olla riittävästi juhlaa. Oli se sitten pientä tai suurta.  Ajattelen, että ystävän muistaminen, vähintäänkin ystävänpäivänä, on mitä suurinta rakkautta ja välittämistä. Vaikka ystävänpäivä ei ole kristillinen juhlapäivä, sen sanoma on hyvin kristillinen. Sanoma lähimmäisenrakkaudesta ja lähimmäisen huomaamisesta. Diakoniatyön esitteessä muistutamme itseämme ja toisiamme, että toimimme lähimmäisenrakkauden puolesta.

Tänään juhlimme eri työmuotojen kanssa yhdessä ikäihmisiä yhteisillä syntymäpäivillä Sovituksenkirkossa.  Muistimme ja huomioimme päivänsankareita juhlaohjelmalla ja kahvitilaisuudella. Jokainen juhlavieras sai vielä kotiin viemiseksi ruusun. Ruusun, joka muistuttaa siitä, että jokaisella on oma erityinen paikka tässä elämässä ja juuri niin ainutlaatuisena kuin on.

Ainutlaatuisuutta kuvastaa myös lasteni saamat ystävänpäiväkortit kavereiltaan. Niitä tuli yllättävän paljon. Korttiperinne elää edelleen ja ystävää halutaan muistaa. Välittäminen on käsin kosketeltavaa. Saimme myös ystävältä kolme ruusua, yhden jokaiselle perheenjäsenelle. Yhteinen kahvihetki ja ruusut toivat arki-iltaamme juhlahetken.

Lahjoillasi meitä siunaat, kaiken annat ajallaan, opeta oi Herra meitä, omastamme jakamaan.