Tarina kohtaamisesta

Oli taas se aamu, kun painoin summeriasi ja tiesin, että joudun odottamaan pitkään. Mutta uskoin, että vastaat. Avaan oven, nousen portaat ylös ja havaitsen, että ovi on jo auki. Sinä kurkkaat sieltä. Kerron jo ovensuusta sinulle, kuka on tulossa. Tunnistat ääneni, havaitset hahmoni, vaikka kunnolla et enää näe. Mutta toivotat tervetulleeksi, omalla valoisalla tyylilläsi ja sanoillasi: ”Meille ovat kaikki aina tervetulleita!” Kotihoidontyöntekijä on lähtenyt hetki sitten, tärkeimmät asiat on hoidettu. Olet saanut lämmintä puuroa, lääkkeet, tiskit on tiskattu, roskat viety ja hiukset kammattu.

Sinulla on nyt kaikki hyvin, vähän vain väsyttää. Olit juuri lepäämässä makuuhuoneessa. Lepää vain lisää, kehotan, ole vain rauhassa. Mennään istumaan olohuoneeseen, kutsut. Tietysti, jos vain jaksat istua ja jaksathan sinä, vaikka ikää on jo liki 100 v. Mitä kuuluu tänä aamuna, miten voit, kysyn. Ihan hyvin, rauhallisesti, vastaat. Muisti ei oikein enää toimi, mutta toimii riittävästi. Kerrot, että jaksat liikkua hyvin rollaattorin kanssa sisällä. Jalat nousevat ja koukistuvat, mutta vähän huimaa. Huomautan, että sinun pitää liikkua varovaisesti.

Toistat yhä uudestaan ja uudestaan, kuinka kiva oli, kun tulit käymään. Mutta kerrot, että käy sinulla täällä muitakin. Se on suuri rikkaus. Et vain aina jaksa muistaa, kuka on käynyt. Yksi käy laulamassa, ainakin kolme virttä. Toinen lukee. Joku on sieltä seurakunnastakin, taitaa olla se vapaaehtoinen lähimmäinen? Omaiset tuovat ruokaa ja soittavat joka aamu klo 9. Kerrot, että ei sinulla hätää ole, mutta yksin ei ole hyvä olla. On niin paljon asiaa ja kerrottavaa, paljon sanoja ja ajatuksia. Olet ollut aikanaan niin monessa mukana, vapaaehtoistyössä ja seurakunnan toiminnassa. Päässäsi on niin paljon muistoja, taivaskaipuutakin.

Koska oikein on minun aikana lähteä, kysyt? Niin, kun sitä ei tiedä, vastaan, kukaan ei tiedä, paitsi Taivaan Isä. Pyydät, että lauletaan taas se tuttu virsi ennen kuin lähdet. Se Päivä vain ja hetki kerrallansa.  Ovella muistutat minua, että tulisin taas käymään. Vaikka tiedät, että tulen.

Autolle kävellessäni ajattelin, että tulenhan minä. Tulen siihen saakka, kunnes et enää avaa oveasi. Ja sen jälkeen elät minussa kauniina muistona.

Yksikin ihminen on tärkeä, yksikin elämä on tärkeä. Terhokodin johtaja, lääkäri Juha Hänninen, luennoi muutama vuosi sitten Saattohoidon seminaarissa Lahdessa, että saattohoito on parhaimmillaan kohtaamista ja vuorovaikutusta. Se on ihmisen tyynnyttelyä, vakuuttamista ja turvaamista. Siis arvokkaan ihmiselämän turvaamista hyvään loppuun saakka.

Ajattelen, että ikäihmisen kohtaamisessa on paljon samoja piirteitä kuin saattohoidossa, saattotyössä tai sairaalasielunhoidossa. Kohtaamista, vuorovaikutusta, kuulemista ja tyynnyttelyä. Eli hyvän ja turvallisen ilmapiirin luomista.

Muistetaan kohdata toisiamme ja elää tänäänkin kuin viimeistä päivää.

Hyvää uutta vuotta 2018!

Vuosi lisää elämää ja yhteisvastuuta

Asioilla ja ihmisillä on tapana vanheta. Se ei tarkoita sitä, että jokin menisi huonompaan suuntaan tai pilaantuisi. Vuosien kertyminen voi myös uudistaa. Vuodet tuovat mukanaan kokemusta ja näkemystä, levollisuutta ja viisautta.

Tänään täyttäessäni taas vuoden lisää, ajattelen että olen juuri nyt sopivan ikäinen. Olen oppinut elämästä, koulutuksista ja työstä. Opin koko ajan lisää. En ole valmis enkä halua valmistua koskaan tästä elämänkoulusta.

67.Yhteisvastuukeräys on hieman iäkkäämpi kuin minä. Omaa kokemusta keräyksestä on karttunut liki 17 vuotta. Yhteisvastuukeräys on tämän vuoden jälkeen uudistumassa ainakin kokeilumielessä. Muutokset tuovat mukanaan mahdollisuuksia kehittää asioita.

Vuonna 2018 tuotto kohdentuu enemmän paikallisseurakuntiin ja heidän tarpeisiinsa. Kotimainen erityiskohde jää pois. Paikallisseurakunnat saavat tuotonjaossa 20 %, Kirkon diakoniarahasto 20 % ja ulkomaankohde 60 % Kirkon Ulkomaanavun kautta. Tänä vuonna kerätään vielä vanhoilla periaatteilla.

Lipaskeräys tempaa meidät viikonloppuna mukaansa. Menen tänään lasten kanssa Hollolan kirkonkylän Salelle aloittamaan ja vapaaehtoiset jatkavat iltaan saakka. Kaikkien Hollolan kauppojen edessä näkyy perjantain ja lauantain aikana paljon eri-ikäisiä valkoliivisiä arkienkeleitä.

Paljon onnea Yhteisvastuukeräys 67 vuotta!