Kohtaamattomuus

Aina puhutaan kohtaamisesta ja sen tärkeydestä. Toitotetaan yksinäisyyden lievittämisestä ja yhteisöllisyyden lisäämisestä. Tarjotaan tapoja kohtaamiseen ja yhteisiin hetkiin. Diakoniatyö on ihmisten kohtaamista. Kirkkolain mukaan niiden auttamista, joiden hätä on suurin ja joita ei muulla tavoin auteta. Tai voisi se olla niinkin, että niiden kohtaamista, joiden hätä on suurin ja joita ei muulla tavoin kohdata.

Kohtaamattomuus

Mutta entä kohtaamattomuus? Siitä ei juuri lausuta ääneen tai kirjoiteta. Tai ainakaan ymmärretä ja uskalleta lausua ääneen ja vaikuttaa riittävän painokkaasti. Kohtaamattomuus leimaa niukentuneita resursseja, organisaatiomalleja, toimintakulttuureja ja lopulta väsymistä. Kohtaamattomuus ei ole kenenkään oma vika vaan tämän yhteiskunnan tuotosta.

Ajattelen tässä artikkelissani kohtaamattomuutta sisällöllisesti kolmen lyhyen esimerkin tavoin, joissa olen ollut tavalla tai toisella itse kuulolla. Kohtaamattomuus on mielestäni ainakin välinpitämättömyyttä, ammatillista pakenemista ja väärinymmärrystä.

Välinpitämättömyys

Kohtaamattomuutta on välinpitämättömyys. Asiakas saapuu vastaanotolle koko huolivyyhtinsä kanssa, missä sovitaankin vain aika seuraavalle käynnille. Siellä vasta käsitellään kyseessä olevaa asiaa. Ehkä kuitenkin yritetään kiirehtiä uuden ajan kanssa. Asiakas odottaa kysymystä ja myös tilaa vastata tähän kysymykseen: Mitä sinulle kuuluu ja miten menee?

Ammatillinen pakeneminen

Kohtaamattomuutta on olla paikallaan värähtämättä ja suojautua ammatilliseen kuoreen. Huoli iäkkään omaisen pärjäämisestä kotona sairaalajakson jälkeen on läheiselle suuri huolen aihe. Itku on herkässä ja tunteet pinnassa. Omainen odottaa työntekijältä lempeää katsetta ja ymmärrystä. Hän odottaa kysymystä: Miltä tämä kaikki sinusta tuntuu? Voimmeko löytää tähän yhdessä sopivan ratkaisun? Uskon, että vielä löydämme.

Väärinymmärrys

Kohtaamattomuutta on väärinymmärrys. Työtiimi odottaa tärkeän henkilön yhteydenottoa ja läsnäoloa. Toinen valitsee toisin. Työtiimi ajattelee, että he eivät ole tärkeitä henkilöitä vaan muut asiat menevät heidän asioidensa edelle. Työtiimi odottaa rohkaisevia sanoja: Seuraavalla kerralla olen paikalla. Vain tänään toinen asia meni edelle. Olette tärkeitä, voimia työhönne!

Kohtaaminen

Voimia sinunkin elämääsi. Lisäksi myös riittävästi hymyä ja hersyvää naurua! Ei lakaista kohtamaattomuudesta puhumista maton alle, vaan osataan myös vaatia sen esillä pitämistä. Diakoniatyössä ainakin pyritään rakentavasti vaikuttamaan sen puolesta, että kohtaamattomuus vähenisi. Kohdataan siis toinen toisemme aidosti läsnäollen.

Yhteinen iltapala järjestetään ensimmäisen kerran perjantaina 25.1. klo 18-19.30 Missiokammarilla, Rakentajantie 8, Hollolan Salpakangas. Tule yhteisen pöydän äärelle ja samalla ideoimaan uusia kohtaamisen keinoja ja tapoja. Tervetuloa!

Enkelin kohtaaminen

 

Eräs ihminen kertoi enkelikohtaamisistaan. Hän ei ylihengellistänyt kokemuksiaan vaan kertoi rehellisesti ja realistisesti, kuinka on kohdannut ”enkelin” monta kertaa. Toisaalta hän on myös itse saanut olla enkelinä toiselle. Joskus ihan yllättäen ja joskus taas enemmän suunnitellusti.

Nainen oli kaupan kassalla huomannut, että rahat eivät aivan riitä. Kahvipaketti, talouspaperi ja hoitoaine oli ainakin jätettävä tällä kertaa pois ostoksista. Takana oleva asiakas oli sen huomannut ja tokaissut, että hän voi kyllä maksaa ne. Ja näin myös kävi.

Vielä yllättävämpää oli, kun eräs henkilö maksoi tuttuni kokonaisen ostoskärryn. Tämä enkeli oli ollut jonossa vasta viimeisenä, mutta kuullut pitkälle jonoon hämmentävästä tilanteesta. Jonoenkeli riensi  apuun. Tuntuu käsittämättömältä, mutta totta joka sana. Enkeliasiakkaita on olemassa.

Tämä nainen auttaa usein myös itse muita kanssakulkijoita. Hän käy ostoksilla puolesta ja vie lahjoitusruokaa huonojalkaisille. Hänen oppinsa on: Iloista antajaa Jumala rakastaa. Itse lisäisin tähän vielä, että  antaessaan saa. Antaessaan saa vähintäänkin hyvän mielen ja hymyn kasvoille. Antaessaan saa kohtaamisen ja välittämisen tunteen. Ja antaessaan saa siunauksen.

Oletko sinä joskus kohdannut enkelin tai oletko itse ollut toiselle enkeli? Miltä se on sinusta tuntunut?

1.10. vietämme enkelien sunnuntaita eli Mikkelinpäivää. Enkelien tehtävänä on opastaa meitä Jumalan tahdon mukaisesta elämästä. Eli antaessaan saa ja iloista antajaa Jumala rakastaa.

Diakonia voi auttaa myös opinnoissa

Jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus ja velvollisuus itsensä monipuoliseen kehittämiseen ja opiskeluun. Valitettavasti yli 100 000 suomalaislasta elää perheissä,  joissa on varattomuutta ja suoranaista köyhyyttä.  Alkusyksystä monissa perheissä kipuillaan, miten saadaan hankittua nuorelle kaikki välttämättömät opiskelutarvikkeet. Monissa opinnoissa vaaditaan myös tietokone.

Pelastakaa lapset ry on näyttänyt mallia muun muassa Lahden seudulla, kuinka varoja ohjataan ajankohtaisiin tarpeisiin kampanjalla ”Yhtäkään lasta ei jätetä”. Tänä keväänä Lahdessa on autettu viittätoista lasta ja nuorta opiskelutarvikkeiden hankinnoissa.

Hollolan seurakunnan diakoniatyössä haimme tästä toiminnasta mallia viime vuoden puolella ja  varasimme kuluvan vuoden määrärahoihin pienen pesämunan. Keväällä hollolalaiset  hyväntekeväisyysjärjestöt lahjoittivat lisäksi osan talkootuotoistaan diakoniatyölle samaan kohteeseen.

Yhdessä diakoniatyö ja hyväntekeväisyysjärjestöt voivat nyt auttaa lapsia ja nuoria kokemaan itsensä arvostetuiksi ja pääsemään elämässä eteenpäin. Jos olet itse tämä perhe tai tiedät perheen, jossa on opiskelevia hollolalaisia nuoria lukiossa tai ammatillisessa oppilaitoksessa, ota rohkeasti yhteyttä tai kerro tästä pienestä kädenojennuksesta. Mietitään yhdessä, mitä voimme tehdä.

Yhtäkään lasta tai nuorta ei haluta jättää ulkopuolelle lähimmäisenrakkauden puolesta. Diakonia voi auttaa myös opinnoissa.

 

Ystävänpäivän jälkeen

Elämässä on hyvä olla riittävästi juhlaa. Oli se sitten pientä tai suurta.  Ajattelen, että ystävän muistaminen, vähintäänkin ystävänpäivänä, on mitä suurinta rakkautta ja välittämistä. Vaikka ystävänpäivä ei ole kristillinen juhlapäivä, sen sanoma on hyvin kristillinen. Sanoma lähimmäisenrakkaudesta ja lähimmäisen huomaamisesta. Diakoniatyön esitteessä muistutamme itseämme ja toisiamme, että toimimme lähimmäisenrakkauden puolesta.

Tänään juhlimme eri työmuotojen kanssa yhdessä ikäihmisiä yhteisillä syntymäpäivillä Sovituksenkirkossa.  Muistimme ja huomioimme päivänsankareita juhlaohjelmalla ja kahvitilaisuudella. Jokainen juhlavieras sai vielä kotiin viemiseksi ruusun. Ruusun, joka muistuttaa siitä, että jokaisella on oma erityinen paikka tässä elämässä ja juuri niin ainutlaatuisena kuin on.

Ainutlaatuisuutta kuvastaa myös lasteni saamat ystävänpäiväkortit kavereiltaan. Niitä tuli yllättävän paljon. Korttiperinne elää edelleen ja ystävää halutaan muistaa. Välittäminen on käsin kosketeltavaa. Saimme myös ystävältä kolme ruusua, yhden jokaiselle perheenjäsenelle. Yhteinen kahvihetki ja ruusut toivat arki-iltaamme juhlahetken.

Lahjoillasi meitä siunaat, kaiken annat ajallaan, opeta oi Herra meitä, omastamme jakamaan.