Ystävänpäivän jälkeen

Elämässä on hyvä olla riittävästi juhlaa. Oli se sitten pientä tai suurta.  Ajattelen, että ystävän muistaminen, vähintäänkin ystävänpäivänä, on mitä suurinta rakkautta ja välittämistä. Vaikka ystävänpäivä ei ole kristillinen juhlapäivä, sen sanoma on hyvin kristillinen. Sanoma lähimmäisenrakkaudesta ja lähimmäisen huomaamisesta. Diakoniatyön esitteessä muistutamme itseämme ja toisiamme, että toimimme lähimmäisenrakkauden puolesta.

Tänään juhlimme eri työmuotojen kanssa yhdessä ikäihmisiä yhteisillä syntymäpäivillä Sovituksenkirkossa.  Muistimme ja huomioimme päivänsankareita juhlaohjelmalla ja kahvitilaisuudella. Jokainen juhlavieras sai vielä kotiin viemiseksi ruusun. Ruusun, joka muistuttaa siitä, että jokaisella on oma erityinen paikka tässä elämässä ja juuri niin ainutlaatuisena kuin on.

Ainutlaatuisuutta kuvastaa myös lasteni saamat ystävänpäiväkortit kavereiltaan. Niitä tuli yllättävän paljon. Korttiperinne elää edelleen ja ystävää halutaan muistaa. Välittäminen on käsin kosketeltavaa. Saimme myös ystävältä kolme ruusua, yhden jokaiselle perheenjäsenelle. Yhteinen kahvihetki ja ruusut toivat arki-iltaamme juhlahetken.

Lahjoillasi meitä siunaat, kaiken annat ajallaan, opeta oi Herra meitä, omastamme jakamaan.

Vuosi lisää elämää ja yhteisvastuuta

Asioilla ja ihmisillä on tapana vanheta. Se ei tarkoita sitä, että jokin menisi huonompaan suuntaan tai pilaantuisi. Vuosien kertyminen voi myös uudistaa. Vuodet tuovat mukanaan kokemusta ja näkemystä, levollisuutta ja viisautta.

Tänään täyttäessäni taas vuoden lisää, ajattelen että olen juuri nyt sopivan ikäinen. Olen oppinut elämästä, koulutuksista ja työstä. Opin koko ajan lisää. En ole valmis enkä halua valmistua koskaan tästä elämänkoulusta.

67.Yhteisvastuukeräys on hieman iäkkäämpi kuin minä. Omaa kokemusta keräyksestä on karttunut liki 17 vuotta. Yhteisvastuukeräys on tämän vuoden jälkeen uudistumassa ainakin kokeilumielessä. Muutokset tuovat mukanaan mahdollisuuksia kehittää asioita.

Vuonna 2018 tuotto kohdentuu enemmän paikallisseurakuntiin ja heidän tarpeisiinsa. Kotimainen erityiskohde jää pois. Paikallisseurakunnat saavat tuotonjaossa 20 %, Kirkon diakoniarahasto 20 % ja ulkomaankohde 60 % Kirkon Ulkomaanavun kautta. Tänä vuonna kerätään vielä vanhoilla periaatteilla.

Lipaskeräys tempaa meidät viikonloppuna mukaansa. Menen tänään lasten kanssa Hollolan kirkonkylän Salelle aloittamaan ja vapaaehtoiset jatkavat iltaan saakka. Kaikkien Hollolan kauppojen edessä näkyy perjantain ja lauantain aikana paljon eri-ikäisiä valkoliivisiä arkienkeleitä.

Paljon onnea Yhteisvastuukeräys 67 vuotta!