Kodin siunaaminen

Tiedän paikan armahan,

rauhallisen ihanan.

Jos on olo onnekas,

elo tyyni suojakas.

Kodin siunaaminen on ollut yksi harvinaisista työtehtävistä työurani aikana. Tänään sain olla toteuttamassa kodin siunaamista vasta toista tai kolmatta kertaa. Pitkäaikainen asiakkaani, seurakuntalainen, oli nähnyt erään seurakunnan esitteessä tarinaa kodin siunaamisesta. Hän on tosin asunut jo pitkään samassa kodissa, mutta koki nyt tarvetta vielä saada kodilleen siunausta. Hiljainen viikko sopi siunaamishetkelle täydellisesti.

Oma kotini siunattiin muutama vuosi sitten. Koin sen erittäin merkityksellisenä tilaisuutena. Yhtä lailla koen, että kodin siunaaminen on perustehtävääni diakoniatyössä. Tätä toimitusta kysytään silti liian harvoin. Se ehkä mielletään enemmän papin toimittamaksi, vaikka yhtä lailla kuka tahansa seurakunnan työntekijä voi siunata kodin, jopa seurakuntalainen.

Mietin yhdessä työtoverini kanssa, miten tämän ”palvelun” tietoisuutta voisi levittää ihmisille? Päädyimme siihen, että aina kun kuulemme asiakkaiden muutosaikeista ja muutoista, kerromme kodin siunaamisesta. Myös tämän blogin avulla toivon sanan leviävän.

Millainen merkitys kodilla on sinulle? Onko sinun kotisi siunattu?

Sinuaa Herra kotini,

rauhan levon paikaksi.

Anna  armon valon loistaa,

huolet, murheet täältä poistaa.

Asu tässä kodissa,

voimana ja valona.

Virsi 831:1

Hyvää hiljaista viikkoa kodeissa ja matkoilla sekä siunattua pääsiäistä!

 

Seurakunnan laidalle

Seurakunnan laidalle

Työviikkoni käynnistyi maanantai-aamuna reissupäivällä. Ajelin tapaamaan Tarjaa. Hän on yksi diakoniatiimimme jäsen Kuhmoisissa eli Kuhmoisten-Padasjoen kappeliseurakunnassa. Matka oli yllättävän pitkä, varsinkin väli Padasjoelta Kuhmoisiin. Ajattelen lämmöllä Tarjaa ja kumppaneita, jotka ovat jo nyt ajelleet monia kertoja Hollolaan ja muihin Hollolan seurakunnan kappeleihin. Onneksi kimppakyydit ja puhelimet ovat arkipäivää ja skypet ja lyncit keksitty.

Kuhmoisten raitilla

Kuhmoisten seurakuntakoti on kaunis ja kirkko kohoaa somasti mäelle. Kävelimme myös kirpputorin ja EU-ruokajakopisteen ohi sekä poikkesimme satamassa lounaalla. Monelta vastaantulijalta saimme hymyjä ja tervehdyksiä. Työtoverini on tuttu ja ystävällinen näky Kuhmoisten raitilla. Poikkesimme myös seurakuntatoimistossa ja sain hyvästellä yhden työntekijämme uusiin haasteisiin.

Hollolan seurakuntaa

Päivä päättyi varsinaisen diakoniatyön äärelle. Tarja piti veteraanien päiväkahvilla pääsiäisaiheisen hartaushetken ja jutustelimme aiheesta sekä aiheen vierestä. Mieleeni jäi erityisesti iäkäs pariskunta, joka oli muutama vuosi sitten muuttanut Hollolan Heinäsuolta Kuhmoisiin, tutulle mökkipaikkakunnalleen. Asunto oli nyt Kuhmoisten keskustassa kerrostalossa, mutta mieli ja ajatukset vielä Hollolan Heinäsuolla. Siellä pariskunta oli käynyt ahkerasti Suojapirtin eläkeikäisten kerhossa ja muissa toiminnoissa. Nyt heistä oli jälleen tullut Hollolan seurakuntalaisia. Hymy oli herkässä ja itsellekin jäi hyvä mieli. Ehkä koimme kaikki kolme sillä hetkellä häivähdyksen yhteenkuuluvuutta?