Lasten lomamuistot

Lasten lomamuistot

Mistä on parhaat lomat tehty?

Vietin suurimman osan kesäkuuta lomaillen tyttärieni kanssa. Jo varhaisessa vaiheessa keväällä kyselin heidän kesälomatoiveitaan. Ehkä hieman yllätyin, kun en saanutkaan vastaukseksi risteilyä tai automatkaa johonkin pidemmälle. Edes etelän lomakohde ei noussut pistesijoille lievän lentopelon takia.

Mitä ne toiveet sitten olivat? Ollaan vaan kotona. Tehdään jotain kivaa yhdessä ja leikitään kavereiden kanssa. Asia selvä. Eräs minua viisaampi oli sitä mieltä, että kaikessa ei pidä mennä lasten ehdoilla, lomallakaan, mutta tänä kesänä minä päätin toimia toisin. Lasten ehdoilla. En tiedä, teinkö oikein vai väärin, mutta tein minulle sopivimmalla tavalla.

Kahdella ensimmäisellä viikolla lapset kävivät liikuntakerhossa ja tapasivat kavereitaan. Itse sain tehtyä paljon kodin rästihommia ja kesään kuuluvia askareita. Mikäs sitä oli tehdessä, kun sää ei liiemmin rannalle houkutellut? Seuraavat viikot teimme sitten enemmän sitä ”jotain kivaa yhdessä”. Ykkösiksi nousivat vesipuisto, hoplop, trampoliinipuisto, järviuinti, mummolassa käynnit, serkkupoikien tapaamiset ja yhdessä tehty mansikkakakku. Näistä jälkimmäiset olivat lähes ilmaisia iloja, jotka ovat suurimmalle osalle perheistä mahdollisia. Kolme ensimmäistä ”iloa” sitä vastoin maksavat jotain.

Useat kesätekemiset ovat maksullisia, mutta mikä kesälomassa silti eniten kuluttaa rahapussia? Mielestäni ruoka. Lapset syövät kaksi kertaa päivässä lämpimän aterian ja päivän retkillä tulee ostettua ylimääräisiä jätskejä, herkkuja ja juomia. Vähän liiankin hövelisti.

Joku kirjoitti osuvasti siitä, kuinka vanhempien on hyvä miettiä ennen lomalle jäämistään, mistä ovat kesälomalla oikeasti lomalla? Ei kotiaskareet, pihan kunnostus, remontit, ruoanlaitot, saati oma perhe ja lapset mihinkään katoa lomallakaan. Lomalla ollaan lomalla palkallisesta työstä. Ajatukset pitäisi olla muualla, lepäämässä niistä asioista, joiden äärelle palaa loman päättyessä.

Mitä muistoja meidän yhteisestä lomastamme jäi? Ajattelen, että ehkä niitä kaikkein arvokkaimpia. Yhdessä olemista ja yhdessä kokemista. Nuorempi tyttäreni kertoi Heinolan lintutarhassa käydessämme, että muistaa olleensa samassa paikassa noin kolmevuotiaana mummon ja papan kanssa. Muisto on seitsemän vuoden takaa, mutta edelleen hyvin kirkkaana mielessä. Kolmevuotiaan tytön mielestä oli kiva pysähtyä kotimatkalla lintuja katsomaan ja jäätelöä syömään. Uskon, että tämä pysäkki oli koko porukalle virkistävä kokemus. Sitä se oli tänäkin kesänä.

On hyvä muistaa, että kesätekemiset ovat usein helppoja ja yksinkertaisia, mutta muistot rikkaita ja moninkertaisia.

Kodin siunaaminen

Tiedän paikan armahan,

rauhallisen ihanan.

Jos on olo onnekas,

elo tyyni suojakas.

Kodin siunaaminen on ollut yksi harvinaisista työtehtävistä työurani aikana. Tänään sain olla toteuttamassa kodin siunaamista vasta toista tai kolmatta kertaa. Pitkäaikainen asiakkaani, seurakuntalainen, oli nähnyt erään seurakunnan esitteessä tarinaa kodin siunaamisesta. Hän on tosin asunut jo pitkään samassa kodissa, mutta koki nyt tarvetta vielä saada kodilleen siunausta. Hiljainen viikko sopi siunaamishetkelle täydellisesti.

Oma kotini siunattiin muutama vuosi sitten. Koin sen erittäin merkityksellisenä tilaisuutena. Yhtä lailla koen, että kodin siunaaminen on perustehtävääni diakoniatyössä. Tätä toimitusta kysytään silti liian harvoin. Se ehkä mielletään enemmän papin toimittamaksi, vaikka yhtä lailla kuka tahansa seurakunnan työntekijä voi siunata kodin, jopa seurakuntalainen.

Mietin yhdessä työtoverini kanssa, miten tämän “palvelun” tietoisuutta voisi levittää ihmisille? Päädyimme siihen, että aina kun kuulemme asiakkaiden muutosaikeista ja muutoista, kerromme kodin siunaamisesta. Myös tämän blogin avulla toivon sanan leviävän.

Millainen merkitys kodilla on sinulle? Onko sinun kotisi siunattu?

Sinuaa Herra kotini,

rauhan levon paikaksi.

Anna  armon valon loistaa,

huolet, murheet täältä poistaa.

Asu tässä kodissa,

voimana ja valona.

Virsi 831:1

Hyvää hiljaista viikkoa kodeissa ja matkoilla sekä siunattua pääsiäistä!