Omalla äänellä

Jokainen laulaa omalla äänellä. Varmaan kaikille tuttu sanonta, joka voi myös ärsyttää. Jos ei osaa laulaa, niin ei osaa. Vaikka nykyään on laulamattomillekin omat kuoronsa.

Omalla äänellä? Mitä minä teen omalla äänelläni päivittäin? Ainakin puhun, huudan, itken, nauran, laulan, kuiskaan, vaikutan ja joskus myös äänestän. Oma ääneni on osa persoonaani. Se kuulostaa äänitettynä oudolta, mutta se on minun ääneni. Se on myös vaikuttamiskanavani.

Mitä, jos en saa käyttää omaa ääntäni? Mitä, jos minua ei huomata, ei nähdä, ei ymmärretä, ei arvosteta eikä kunnioiteta? Ei pidetä minään, vaan kiusataan, halveksitaan, syrjitään, pidetään nälässä, hyväksikäytetään ja tuotetaan kärsimystä. Silloin minun ääneni vaikenee. Silloin minulla ei ole enää voimia edes kuiskata.

Tällä viikolla vietetään kirkkojen ja kristillisten järjestöjen ekumeenista vastuuviikkoa. Vastuuviikko on ihmisoikeuskampanja, jossa eri tahot toimivat oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Tänä vuonna teemana on omalla äänellä. Teema nostaa esiin naisten ja tyttöjen tasa-arvoisen kohtelun. Katseet kohdistuvat erityisesti niihin naisiin ja tyttöihin, jotka elävät köyhyyden ja sotien keskellä. Sellaisessa maailmassa, jossa mahdollisuudet tulla kuulluksi ovat erityisen heikot.

Jokainen meistä voi luoda naisille ja tytöille mahdollisuuksia saada ääntään kuuluviin. Seurakunnan toiminnassa, kouluissa, työpaikoilla ja sosiaalisessa mediassa on valtavasti myönteisiä toimintamalleja, jos ne vaan halutaan ottaa käyttöön. Voimme kuunnella ja tukea tuttuja tyttöjä tai naisia heidän asioissaan tai kiinnostua kehitysmaiden naisten kokemuksista ja liittyä halutessamme kummeiksi.

Hollolan seurakunnassa ekumeeninen vastuuviikko avattiin Padasjoella. Tilaisuuden pääesiintyjänä toimi Anja Luoma Malawin kummeista. Mieleeni jäi erityisesti Anjan intohimoinen työote, halu auttaa sekä tinkimätön tasa-arvoinen kohtelu. Anja kertoi esimerkin työn palkitsemisesta. Kun kylän asukas kantoi kaksi maissisäkillistä kuorma-autolta varastoon, hän sai palkaksi koko lautasellisen maissipuuroa. Naiset ihmettelivät, että hekö myös? Eikö vain puolikkaan eli niin sanotun naisten lautasellisen, niin kuin aina ennenkin? Ei, jokainen, joka teki työnsä, sai koko lautasellisen ruokaa sukupuolestaan riippumatta. Ja kaikki tekivät työnsä iloiten.

Muutos voi tapahtua jo tänään. Sano tyttärellesi, että rakastat, soita mummollesi, mitä kuuluu ja hymyile työkaverillesi, kun tapaatte. Kuuntele aidosti hetki ja helpota toisen oloa läsnäolollasi. Laita whatsup-viesti tai facebook-message. Voit myös ottaa yhteyttä eri kummijärjestöihin ja liittyä mukaan toimintaan. Sinä päätät, miten ja millä tavalla. Sinä voit tehdä sen omalla äänelläsi lähimmäisen puolesta.

”Laula arkipäivän ihmeistä, laula ilosta, itkemättömistä itkuista, laula väreistä, laula valosta, särkyneitä sanoja. Laula siellä, missä kukaan muu ei uskalla, laula viimeisellä rajalla. Missä sulkeutuu, portti ainoa, laula toivon lauluja!”

Pekka Simojoki – kertosäe laulusta Arkipäivän ihmeitä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *