Kohtaamattomuus

Aina puhutaan kohtaamisesta ja sen tärkeydestä. Toitotetaan yksinäisyyden lievittämisestä ja yhteisöllisyyden lisäämisestä. Tarjotaan tapoja kohtaamiseen ja yhteisiin hetkiin. Diakoniatyö on ihmisten kohtaamista. Kirkkolain mukaan niiden auttamista, joiden hätä on suurin ja joita ei muulla tavoin auteta. Tai voisi se olla niinkin, että niiden kohtaamista, joiden hätä on suurin ja joita ei muulla tavoin kohdata.

Kohtaamattomuus

Mutta entä kohtaamattomuus? Siitä ei juuri lausuta ääneen tai kirjoiteta. Tai ainakaan ymmärretä ja uskalleta lausua ääneen ja vaikuttaa riittävän painokkaasti. Kohtaamattomuus leimaa niukentuneita resursseja, organisaatiomalleja, toimintakulttuureja ja lopulta väsymistä. Kohtaamattomuus ei ole kenenkään oma vika vaan tämän yhteiskunnan tuotosta.

Ajattelen tässä artikkelissani kohtaamattomuutta sisällöllisesti kolmen lyhyen esimerkin tavoin, joissa olen ollut tavalla tai toisella itse kuulolla. Kohtaamattomuus on mielestäni ainakin välinpitämättömyyttä, ammatillista pakenemista ja väärinymmärrystä.

Välinpitämättömyys

Kohtaamattomuutta on välinpitämättömyys. Asiakas saapuu vastaanotolle koko huolivyyhtinsä kanssa, missä sovitaankin vain aika seuraavalle käynnille. Siellä vasta käsitellään kyseessä olevaa asiaa. Ehkä kuitenkin yritetään kiirehtiä uuden ajan kanssa. Asiakas odottaa kysymystä ja myös tilaa vastata tähän kysymykseen: Mitä sinulle kuuluu ja miten menee?

Ammatillinen pakeneminen

Kohtaamattomuutta on olla paikallaan värähtämättä ja suojautua ammatilliseen kuoreen. Huoli iäkkään omaisen pärjäämisestä kotona sairaalajakson jälkeen on läheiselle suuri huolen aihe. Itku on herkässä ja tunteet pinnassa. Omainen odottaa työntekijältä lempeää katsetta ja ymmärrystä. Hän odottaa kysymystä: Miltä tämä kaikki sinusta tuntuu? Voimmeko löytää tähän yhdessä sopivan ratkaisun? Uskon, että vielä löydämme.

Väärinymmärrys

Kohtaamattomuutta on väärinymmärrys. Työtiimi odottaa tärkeän henkilön yhteydenottoa ja läsnäoloa. Toinen valitsee toisin. Työtiimi ajattelee, että he eivät ole tärkeitä henkilöitä vaan muut asiat menevät heidän asioidensa edelle. Työtiimi odottaa rohkaisevia sanoja: Seuraavalla kerralla olen paikalla. Vain tänään toinen asia meni edelle. Olette tärkeitä, voimia työhönne!

Kohtaaminen

Voimia sinunkin elämääsi. Lisäksi myös riittävästi hymyä ja hersyvää naurua! Ei lakaista kohtamaattomuudesta puhumista maton alle, vaan osataan myös vaatia sen esillä pitämistä. Diakoniatyössä ainakin pyritään rakentavasti vaikuttamaan sen puolesta, että kohtaamattomuus vähenisi. Kohdataan siis toinen toisemme aidosti läsnäollen.

Yhteinen iltapala järjestetään ensimmäisen kerran perjantaina 25.1. klo 18-19.30 Missiokammarilla, Rakentajantie 8, Hollolan Salpakangas. Tule yhteisen pöydän äärelle ja samalla ideoimaan uusia kohtaamisen keinoja ja tapoja. Tervetuloa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *