Alati Aimo Armollinen

Meille on muuttanut Aina Inkeri Ankeinen. Onneksi vain määräajaksi. Hän saapui viikonloppuna ja lähtee kotiin jo ennen seuraavaa viikonloppua. Että hei hei ja hyvästi! Vahinkoja sattuu kaikille ja ne eivät aina tunnu kivoilta. Onneksi monet vahingot korjaantuvat nopeasti tai ainakin helpottavat ajan myötä.

Elämän ankeudet ovat totista totta monille ihmisille. Sitä ei voi kiistää. Ankeudet ovat joko ohimeneviä tai läpielämän vaikuttavia.

Viime viikolla katselin ja kuuntelin ihmistä, joka kotiutettiin liian aikaisin sairaalasta. Vaiva, joka korjattiin, oli parantumassa, mutta vanha vaiva ärtyi toimeenpiteessä. Sille tietylle osastolle ei ollut enää mahdollista jäädä eikä muuallekaan siirretty.

Vaikka kotona olisi jotenkin vielä pärjännyt, tilanteen teki ankeammaksi taloudellinen huoli. Mistä lääkkeet vaivan hoitoon? Mistä ruokaa seuraavaksi viikoksi? Ja mistä ihmistä henkiseksi tueksi?

Sairaalareissusta ei jäänyt tällä kertaa ruusuista kuvaa. Ihminen oli kokenut vuorovaikutuksen ja tuen huonoksi. Kokemus oli hänen omansa. Jopa aamupuuro loppui kesken. Kysymyksiä ei jaksettu kuunnella eikä vastauksia ehditty antaa. Itse jäin miettimään, kuinka paljon aikaa olisi vienyt selvittää, paljonko määrätty lääke maksaa apteekissa? Kaikki selvittelytyö, tuki ja jatkohoito jätettiin omaisille, joita on vähän ja jotka ovat itse kiinni omissa huolissaan.

Aina Inkeri Ankeinen on humoristinen persoona. Se on juuri sen takia ”hauska”, että se on niin totta. Kuinka paljon meissä ihmisissä elää tätä Inkerin ankeisuutta ja joustamattomuutta niin omassa arjessa kuin työelämässä? Miten kohtaamme toisiamme kiireen ja paineen keskellä?

Voi Luoja, ota minut jo pois? Ei sentään vielä. Vasta sitten, kun on sinun aikasi. Ennen sitä: Ole minulle Alati Aimo Armollinennn…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *