Harrastaa, ei harrasta

Liikkuvat lapset menestyvät koulussa, musisoivilla lapsilla on parempi keskittymiskyky, harrastukset tuottavat onnistumisenkokemuksia, kuorolaulu pidentää ikää, liikkuminen edistää terveyttä ja lukeminen sanavarastoa, aktiivinen harrastaminen vie aikaa kauppakeskuksissa notkumiselta jne. Jes!

Kehittävä vapaa-aika

Alussa luettelin niin tutkittua kuin todettuakin asiaa. Tiedämme, että lasten ja nuorten kasvun ja kehityksen yksi kulmakivi ovat hyvät ja voimaannuttavat vapaa-ajan toiminnot. Monilla perheillä on tänä päivänä varaa ja mahdollisuuksia tukea lapsiaan harrastuksissa. Toisaalta osa perheistä sitkuttelee säästäen viimeisetkin toimeentulonsa lasten harrastuksiin. Ja sitten on valitettavasti niitä perheitä, joissa maksullisista harrastuksista vain unelmoidaan.

Harrastusmaksut

Harrastusmaksut vaihtelevat lajin ja taitojen mukaan. Harrastukset voivat ovat ilmaisia tai lähes ilmaisia. Toisessa ääripäässä on harrastuksia, joiden kausimaksut kipuavat sietämättömän suuriksi. Kausimaksun lisäksi harrastajalle on hankittava muun muassa lisenssit, vakuutukset, vaatteet, varusteet, treenileirit, bussikortit, kisavaatteet ja kisamatkat. Ja pitää myös syödä, että jaksaa.

Iso perhe, isot menot

Esimerkkini on kahdeksanlapsinen perhe, jossa kymmenvuotiaat kaksoset harrastavat palloilulajia. Kausimaksu on kahdelta harrastajalta yli kahdeksansataa euroa ja lisäksi tulevat kaikki yllämainitut muut kulut. Mitään vapaapaikkoja ja maksuvapautuksia seurassa ei tunneta. Perheen vanhemmat haluavat silti tukea lapsiaan harrastuksissa ja venyvät muista menoista sekä tietysti ylittävät maksukykynsä. Myös perheen muut lapset harrastavat pienimpiä lukuunottamatta.

Vapaapaikat

Mitä asialle voi ja pitää tehdä? Ajattelen niin, että parhaimmassa tapauksessa seurojen sisällä muutamalla perheellä on vuosittain ”vapaapaikka” harrastajalleen. Sitä anotaan aina kauden alkaessa. Lisäksi moniin hyväntekeväisyysjärjestöihin voi lähettää vapaamuotoisen hakemuksen perusteluineen. Myös tietoisuuden levittäminen on tärkeää. Kaikki eivät vielä tiedä, mistä apua voi hakea.

Auttajatahot

Kirkossa seurakuntien diakoniatyö voi tulla vastaan pienemmissä avustuksissa yhteistyössä hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa. Kirkon diakoniarahastolta voi taas hakea avustusta isompiin tarpeisiin yhdessä diakoniatyöntekijän kanssa. Kirkon diakoniarahaston tukikummit auttavat nimenomaan lapsia ja nuoria.

Lapsi ja nuori keskiöön

Harrastamista ei tarvitse lopettaa vaan etsiä eri vaihtoehtoja ja tukitoimia. Vaihtoehtona voi olla edullisempi harrastus tai avun hakeminen ja saaminen. Tärkeintä on antaa lapselle ja nuorelle mahdollisuus kerätä hyviä kokemuksia ja kasvattaa tervettä itsetuntoa. Eli palataan artikkelini alkuun ja todetaan, että tätä me juuri halutaan!

 

Tarina kohtaamisesta

Oli taas se aamu, kun painoin summeriasi ja tiesin, että joudun odottamaan pitkään. Mutta uskoin, että vastaat. Avaan oven, nousen portaat ylös ja havaitsen, että ovi on jo auki. Sinä kurkkaat sieltä. Kerron jo ovensuusta sinulle, kuka on tulossa. Tunnistat ääneni, havaitset hahmoni, vaikka kunnolla et enää näe. Mutta toivotat tervetulleeksi, omalla valoisalla tyylilläsi ja sanoillasi: ”Meille ovat kaikki aina tervetulleita!” Kotihoidontyöntekijä on lähtenyt hetki sitten, tärkeimmät asiat on hoidettu. Olet saanut lämmintä puuroa, lääkkeet, tiskit on tiskattu, roskat viety ja hiukset kammattu.

Sinulla on nyt kaikki hyvin, vähän vain väsyttää. Olit juuri lepäämässä makuuhuoneessa. Lepää vain lisää, kehotan, ole vain rauhassa. Mennään istumaan olohuoneeseen, kutsut. Tietysti, jos vain jaksat istua ja jaksathan sinä, vaikka ikää on jo liki 100 v. Mitä kuuluu tänä aamuna, miten voit, kysyn. Ihan hyvin, rauhallisesti, vastaat. Muisti ei oikein enää toimi, mutta toimii riittävästi. Kerrot, että jaksat liikkua hyvin rollaattorin kanssa sisällä. Jalat nousevat ja koukistuvat, mutta vähän huimaa. Huomautan, että sinun pitää liikkua varovaisesti.

Toistat yhä uudestaan ja uudestaan, kuinka kiva oli, kun tulit käymään. Mutta kerrot, että käy sinulla täällä muitakin. Se on suuri rikkaus. Et vain aina jaksa muistaa, kuka on käynyt. Yksi käy laulamassa, ainakin kolme virttä. Toinen lukee. Joku on sieltä seurakunnastakin, taitaa olla se vapaaehtoinen lähimmäinen? Omaiset tuovat ruokaa ja soittavat joka aamu klo 9. Kerrot, että ei sinulla hätää ole, mutta yksin ei ole hyvä olla. On niin paljon asiaa ja kerrottavaa, paljon sanoja ja ajatuksia. Olet ollut aikanaan niin monessa mukana, vapaaehtoistyössä ja seurakunnan toiminnassa. Päässäsi on niin paljon muistoja, taivaskaipuutakin.

Koska oikein on minun aikana lähteä, kysyt? Niin, kun sitä ei tiedä, vastaan, kukaan ei tiedä, paitsi Taivaan Isä. Pyydät, että lauletaan taas se tuttu virsi ennen kuin lähdet. Se Päivä vain ja hetki kerrallansa.  Ovella muistutat minua, että tulisin taas käymään. Vaikka tiedät, että tulen.

Autolle kävellessäni ajattelin, että tulenhan minä. Tulen siihen saakka, kunnes et enää avaa oveasi. Ja sen jälkeen elät minussa kauniina muistona.

Yksikin ihminen on tärkeä, yksikin elämä on tärkeä. Terhokodin johtaja, lääkäri Juha Hänninen, luennoi muutama vuosi sitten Saattohoidon seminaarissa Lahdessa, että saattohoito on parhaimmillaan kohtaamista ja vuorovaikutusta. Se on ihmisen tyynnyttelyä, vakuuttamista ja turvaamista. Siis arvokkaan ihmiselämän turvaamista hyvään loppuun saakka.

Ajattelen, että ikäihmisen kohtaamisessa on paljon samoja piirteitä kuin saattohoidossa, saattotyössä tai sairaalasielunhoidossa. Kohtaamista, vuorovaikutusta, kuulemista ja tyynnyttelyä. Eli hyvän ja turvallisen ilmapiirin luomista.

Muistetaan kohdata toisiamme ja elää tänäänkin kuin viimeistä päivää.

Hyvää uutta vuotta 2018!