Minulla on unelma

Minulla on unelma, sinulla on unelma ja meillä on unelmia. Unelmat ovat erilaisia ja samanlaisia, silti yhtä tärkeitä ja samanarvoisia.

Unelmakuukausi

Toukokuu on minulle töissä “unelmakuukausi”. Rippikoulun diakoniapäivässä Sovituksenkirkossa kohtasin rippikoululaisia ja ikäihmisiä unelmarastilla. Unelmoimme oman ikämme ja elämäntilanteemme mukaisesti. Ikäihmisten unelmissa korostuivat terveys, läheiset ihmiset ja Lapin lumo. Nuoret toivoivat rahaa, musiikkiuralla etenemistä, opiskelupaikkaa ja hyvää ammattia. Itse unelmoin veteraaniurheilusta kasikymppisten sarjassa. Se voi olla hyvin epärealistinen unelma tällä vammahistorialla. Mutta uskon Juhani-papan sanoihin: “Unelma pitää oikeasti laittaa toteen eikä vain jäädä unelmoimaan”. Viulisti-urani jäi unelmointiasteelle.

Ikäihmisten syntymäpäivillä jatkoimme unelmateemalla. Kysyin ohjelmaa varten etukäteen unelmista kolmasluokkalaisilta. Unelmat olivat hellyttäviä. Erityisesti mieleeni jäivät toffeenvärinen pupu, kolme lasta, jotka eivät riitele ja tulla miljonääriksi. Unelmat on tehty toteutettaviksi, lukuunottamatta ehkä tätä viimeistä toivetta. Ellei sitten “halua miljonääriksi”. Lapsuuden leikkikaverini eli naapurin poika halusi miljonääriksi, eikä tämän unelman saavuttaminen jäänyt hänellä edes kovin kaukaiseksi haaveeksi.

Diakoniatyöntekijän unelma

Diakoniatyössä kohtaan ihmisiä, joiden unelmat ovat usein hukassa tai piilossa. Ihmisillä ei ole voimia unelmoida, koska heidän elämässään on jo riittävästi haasteita ja huolia. Usein kyse on omanarvontunnosta ja hyväksytyksitulemisen tarpeesta. Ihmisellä on tunne, että hän ei ole riittävän hyvä, koska ei jaksa. Juuri siinä tilanteessa tehtäväni on kannustaa, kuulla ja kysyä. Eli rohkaista puhumaan, kuulla elämäntarinaa ja haastaa kysymyksillä: Mikä sinun elämässäsi on hyvin ja miten sinä voit vahvistaa tätä hyvää elämässäsi? Ja Jeesuksen sanoin: Mitä minä voisin sinulle tehdä? Tavoitteena on saada ihmiselle kokemus ihmisarvosta omana itsenään. Sellaiseksi kuin hänet on luotu.

Diakoniatyöntekijänä minulla on unelma avoimesta, yhdenvertaisesta ja palvelevasta seurakunnasta. Mikä on sinun unelmasi?

Gospelriders

“Jalat pidän mullassa maailman, katseellani pyöriä (=taivasta) tavoitan”…

Moottoripyöräily – moottoripyörät

En ole koskaan innostunut moottoripyöräilystä. En kyydissä kykkimisestä, saati sitten varsinaisesta ajamisesta, prätkän kovasta äänestä tai polttoaineen katkusta. Moottoripyöriä tykkään kyllä ihailla ja ihmetellä. Varsinkin Lahden sataman rantabulevardilla kauniina kesäpäivänä, lämpimässä tuulen vireessä ja pyörien kiiltäessä kilpaa auringon kanssa…

Yhteisvastuun kiitosmessu

Ei ne ajokit yhtään hullumman näköisiä olleet tänään Sovituksenkirkon pihassakaan. Ajajat olivat myös ystävällisiä ja lämminhenkisiä. Kukaan ei vaikuttanut pelottavalta, vaikka vaatetus oli karua ja mustaa. Kyseessä olivat Lahden gospelriders-kerholaiset. He olivat tulleet mukaan toteuttamaan yhteisvastuun kiitosmessua. Motoristipastori PeeTee osallistui myös saarnantekoon ja kertoi mielenkiintoisella tavalla ”ikkunoita” gospelridersien toiminnasta.

Lähimmäisenrakkauden puolesta

Mieleeni jäivät erityisesti kristittyjen motoristien kouluyhteistyö kiusaamista vastaan sekä lähimmäisen auttaminen kaikissa tilanteissa, erityisesti tien päällä. Motoristi ei koskaan jätä toista motoristia pulaan. Eikä myöskään toista ihmistä. He pyrkivät aina hyvään, eivätkä salli minkäänlaista eriarvoisuutta. Yhteisvastuun ihmiskaupan vastainen toiminta kulki heidän mutkaisilla teillään matkassa koko kampanjan ajan. Olin hyvin vaikuttunut ja suhtautumiseni motoristeja kohtaan nousi erittäin korkealle.

Diakonia – Gospelriders

Miten nämä liittyvät toisiinsa? Diakoniakaan ei erottele ihmisiä, ei kulje ohi, eikä arvostele. Se pyrkii aina riittävän hyvään. Diakonia on myös rohkeaa vaikuttamista yhteiskunnan heikoimpien äänitorvena. Eli se ottaa kyytiin, mutta ei aja puolesta. Diakonia on jatkuvaa matkalla olemista eli tiellä kulkemista. Tie ei ole tasainen eikä suora. Se on kuoppainen ja mutkikas. Suunta on kuitenkin sama ja selvä, oli kyseessä gospelriders –toiminta tai diakonia.

”Tiedän minne matkaani tehdä saan, olen motoristi (=kansalainen) kahden maan.”

Niin ja pappapyörälläkin pääsee…