Kun hätä on suurin

Nälkä

Monella ihmisellä on oikeasti tänä päivänä nälkä. Perheillä ei ole riittävästi varaa terveelliseen ja monipuoliseen ruokaan, jokapäiväisiin pesuaineisiin tai käyttövaatteisiin eli perustoimeentulosta tingitään. Leipäjonot kasvavat ja eri yhteisöjen ja seurakuntien ruoanjakopäivät on kysyttyjä.

Mikä ilmiö?

Tästä huolimatta keskustelin tänään työtoverini kanssa siitä, kuinka diakoniatyössämme näkyy alkuvuoden ruuhkan jälkeen taloudellisen avun kysynnän notkahdus. Mistä se johtuu ja mikä tämä ilmiö on?  Ihmisten hätä ei ole poistunut, sen me kyllä tiedämme muun avun tarpeen kautta. Työtä riittää muun muassa yksinäisyyden, sairauksien, ihmissuhdemurheiden ja surun kanssa kamppailevien ihmisten parissa. Avustuksia ei silti ole haettu enää yhtä paljon kuin esimerkiksi viime vuonna.

Laaja perustehtävä

Ensimmäisenä tuli mieleemme, että ennen sosiaalitoimen kautta ohjautui asiakkaita diakoniatyön vastaanotolle. Nyt Kela hoitaa perustoimeentulotuen päätökset. Ehkä Kelan henkilöstö ei ole vielä riittävän tietoinen diakoniatyön taloudellisen avustamisen mahdollisuudesta? Vai onko kyse siitä, että olemme itse sanoittaneet perustehtävämme painopistettä enemmän sielunhoidolliseen kohtaamiseen, tukemiseen ja ohjaamiseen. Perustehtävämme on laaja. Se kattaa henkisen, hengellisen ja aineellisen avun. Ja tarkoituksena on kokonaisvaltainen ja kristillisen humaani auttaminen ja tukeminen.

Huoli ihmisistä

Suunta ei ole huono näinkään, mutta huoli herää. Näitä ihmisiä on. Missä  he ovat, ketkä oikeasti tarvitsisivat aineellista tukea? Ne, ketkä eivät ole osanneet hakea toimeentulotukea, eivät ole jaksaneet hakea, eivät ole oikeutettuja hakemaan tai ovat saaneet kielteisiä päätöksiä?

Kun hätä on suurin

Sinä, joka luet tätä, vietkö viestiä eteenpäin diakoniatyön Kirkkojärjestyksessä täsmennetystä taloudellisen avustamisen auttamismenetelmästä. Se on edelleen olemassa niitä varten, joiden hätä on suurin ja joita ei muulla tavoin riittävästi auteta.

 

Kirkko keskelle toria

Kammarilta torille

Kammarilla on vilskettä jo heti aamusta. Maikki tekee omaehtoisesti leipiä, Erkki keittää kahvia ja työtoverini etsii kuumeisesti pahvimukeja sekä lusikoita. Itse asettelen kärryä tarjoilukuntoon ja riemuitsen aurinkoisesta säästä. Tänään Luoja muistaa meitä ulkotyöntekijöitä sekä torilla liikkuvaa kansaa. Alkamassa on Arvokärry-päivä.

Mikä on arvokärry?

Hollolan seurakunnan diakoniatyössä aloitettiin säännölliset arvokärry-päivät viime syksynä. Kärryn lahjoitti Lahden Diakonialaitos eli Dila, joka otti mallia Tukholman Santa Claran seurakunnan toiminnasta. Hollolan diakoniatiimikin sai olla mukana syksyllä vuonna 2012 tutustumassa Santa Claran kirkkoon ja diakoniseen seurakuntaan. Tukholman toreilla kärry liikkuu säännöllisesti ja sen ympärille kerääntyy ihmisiä kahvittelemaan, kuulemaan Sanaa ja laulamaan yhdessä. Oman toimintamme siemen kylvettiin jo matkalla itämään ja nyt sen sato saa kasvaa hiljalleen vakiintuneessa toiminnassamme. Ajattelen, että meidän työmme on matalankynnyksen diakoniaa eli tekoja ennen ja jälkeen sanojen.

Elämän leipää

Diakoniatyön tehtävä on mennä sinne missä ihmiset ovat, olla heidän rinnallaan ja myös ”etsiä” ihmisiä. Työn ydin on ihmisten kohtaaminen, kutsuminen ja Elämän leivän tarjolla pitäminen. Elämän leipä on sekä suussa maistuvaa että sielua lohduttavaa. Kärrypäivä mahdollistaa nämä kaikki ulottuvuudet. Kirkonseutulehdenkin voi napata mukaansa, jos se ei jostain syystä postilaatikkoon kolahtanut.

Kärrypäivät torilla

Seuraavat kärrypäivät Hollolan torilla ovat perjantaisin ennen puoltapäivää  28.4. ja 19.5. Jälkimmäinen päivä pidetään Hollolan Hyvä Fiilis – päivän yhteydessä. Tervetuloa mukaan ohikulkijana tai vapaaehtoisena!

 

 

PYSÄKKIPAIKKA

Odottamista

Hakemuspaperit ovat hävinneet, päätös on viivästynyt, jonotusta on takana yli kolme tuntia ja puhelinyhteydet ovat jumissa…

Vastaanotolleni on hakeutunut tänä talvena entistä enemmän juuri niitä ihmisiä, jotka ovat aiemmin olleet diakonian avun piirissä ja nyt sinnitelleet pienellä perustoimeentulotuella. Toimeentulotuen muutos Kelaan ei ole sujunut suunnitelmien mukaan ja nyt monet ihmiset odottavat jopa yli kuukauden omaa perustoimeentuloaan.

Juttelin tänään kahden perheen äidin kanssa. Toisella oli kokemusta yli kolmen tunnin jonottamisesta ja hakemuspapereiden häviämisestä sekä toisella päätöksen odottamista kolme ja puoli viikkoa. Molemmilla on perustoimeentulona väliaikaisesti toimeentulotuki. Puolisot ovat sairaseläkkeellä ja osa-aikatyössä. Lapset ovat joko pieniä tai tukea tarvitsevia alakoululaisia.

Voimattomuutta

Nämä perheet ovat kyenneet itse täyttämään paperinsa, mutta sitten on myös niitä, jotka eivät jostain syystä tähän pysty. Ei ole näköä, kuuloa, tietokonetta, tulostinta, osaamista, tietoa, taitoa, terveyttä tai edes voimia hoitaa hankalia paperiasioita. Näitä ihmisiä olen kannustanut kysymään apua läheisiltä, tutuilta ja sosiaalitoimelta. Olen myös tarjoutunut tulostamaan monisivuisen hakemuksen tai mahdollisuuksien mukaan jopa täyttämään sitä heidän apunaan.

Palvelua

Diakoniatyössä budjetti on pieni eikä avustaminen ole samalla tavalla lakisääteistä kuin yhteiskunnan tukimuodot. Perustehtävämme on kohdata ja tukea eri elämäntilanteissa eläviä ihmisiä ja perheitä sekä pitää tarjolla hengellisyyttä. Palvelu pitää sisällään erityisesti niiden auttamisen, joiden hätä on suurin ja joita ei muulla tavoin auteta riittävästi. Tämä lupaus tulee Kirkkolaista, jota Kirkkojärjestys täsmentää. Diakoniatyön kautta voi avustushakemuksen perusteella saada ostoluvan ruokakauppaan tai akuutissa tilanteessa lääkkeeseen tai pieneen laskuun. Tuemme myös mielellämme seurakunnan retki- ja leiritoimintaan osallistumista sekä teemme Kirkon diakoniarahaston ja tukikummien hakemuksia.

Pysäkkipaikka

Merkittävänä työssäni pidän välittämisen kokemuksen saavuttamista, mikä syntyy yhdenkin ihmisen aidossa kohtaamisessa. Diakoniatyöntekijänä pysähdyn, kuuntelen, otan todesta ja osoitan myötätuntoa. Olen samalla myös rehellinen ja realistinen. Muistan myös sen, että saan olla johdatetusti Toivon Asialla omalla pysäkilläni.

Kaunis yksinkertaisuus

 

Sain viettää viime viikolla kolme päivää erityisryhmän leirillä Parinpellon leirikeskuksessa. Hälytys tuli nopeasti. Yhtä nopeasti kuin elämä välillä myös yllättää. Tässä työssä ei ole rutiineja muutenkaan. Kiitos myös kollegalle, joka teki yökön työt. Yhtä nopealla varoituksella. Turvallisuus oli näin taattu.

Yhdessäoloa

Parinpellossa nautimme yhdessäolosta, ulkoilusta, laulamisesta, hyvästä ruoasta ja saunan lämmöstä. Viimeisenä päivänä kyselimme ohjaajan kanssa, mikä oli leirissä parasta. Yllättävää kyllä, ensin vastattiin, että ulkona oleminen ja pilkkiminen. Heti perään mainittiin kotoa poissa oleminen, ystävät, hyvä olo ja sauna. Lopuksi muistettiin vielä maittava ruoka ja uudet tuttavuudet.

Iloa ja riemua

Olisitko sinä maininnut ensimmäiseksi perusulkoilun? Tai pilkkimisen? Entä kairaamisen? Tälle leiriväelle tärkeää oli kävellä järven jäällä ja kairata jäähän mahdollisimman monta reikää. Kaloja saimme vain yhden, mutta siitä yhdestäkin riemuitsimme.

Ajattelen, että iloitsimme samalla tavoin kuin Jeesus iloitsi Raamatussa siitä yhdestä kadonneesta lampaasta, jonka hän löysi. Eli juuri sinusta ja minusta!

Kaunista ja yksinkertaista

Opin itse paljon tämän muutaman leiripäivän aikana. Koin, että elin leirillä merkittäviä hetkiä perusasioiden äärellä yksinkertaisen helposti, mutta samalla hyvin täydesti. Toivon myös, että me kaikki olemme toisillemme kauniin yksinkertaisesti jotain vähän enemmän. Sitä kautta voimme kokea asioita yksinkertaisen kaksinkertaisesti.