Tukikummit 10 vuotta!

Miten poikani tai tyttäreni voi jatkaa harrastustaan? Hän on innoissaan ja edistynyt. Joukkueessa ja bändissä on syntynyt hyviä, saman henkisiä kaverisuhteita. Uusia turnauksia on tulossa ja konsertteja suunnitellaan.  Keväällä on vuositutkinto ja kesällä kisoja. Vaan miten nämä kaikki kustannetaan? Varusteet, kausimaksut, esiintymisasut, kisamatkat…

Harrastaminen on kallista

Lasten harrastaminen on kallista. Harrastaminen ei ole kaikille mahdollista. Onneksi kivaa, maksutonta tai lähes maksutonta tekemistä on paljon tarjolla. Seurakunnat järjestävät kerho- ja leiritoimintaa, pulkkamäkiin on vapaa pääsy, kirjastossa saa viihtyä maksutta koko päivän ja ystävien kanssa voi viettää ilmaista aikaa.

Perustoimeentulo?

Monissa perheissä kipuillaan ruoan ja taloustarvikkeiden riittävyyden, laskujen ja lasten vaatteiden ostamisen kanssa. Ei ole varaa edes lapsen petivaatteisiin puhumattakaan hyvästä sängystä tai koulutuolista. Erilaiset kirpputorit ovat monesti suurena apuna, mutta ensin pitää olla käteistä, millä ostot voi saman tien maksaa.

Tukikummit auttaa

Kirkkohallituksen ylläpitämän Kirkon diakoniarahaston sisällä toimii tukikummit. Tukikummit ovat yksityisten lahjoittajien rahasto vähävaraisten perheiden tukemiseen kertaluonteisesti. Tukikummihakemuksen tekee paikallisseurakuntien kirkon diakoniatyöntekijä yhdessä asiakkaan ja perheen kanssa. Tukikummeilta voi anoa avustusta muun muassa lapsen harrastuksen kausimaksuihin, varusteisiin ja koulutarvikkeisiin. Avustus annetaan välineinä ja palveluna, ei rahana.

Tukikummit ovat toimineet jo kymmenen vuotta Suomessa. Toivotaan ainakin yhtä monta vuotta vielä lisää!

Diakonia?

Mikä ihmeen diakonia ja mitä ihmeen diakoniatyötä kirkko tekee seurakunnissa?

Olen tällä viikolla menossa keskustelemaan diakoniasta ja diakoniatyöstä päivärippikoululaisten kanssa. Viime vuosina olen pohtinut erityisen tarkkaan, mitä ja miten kerron diakoniasta nuorille. Mikä on riittävää ja mikä koskettaa juuri tämän päivän nuoria?

Pidän tavoitteena sitä, että nuori tietää mitä diakonia tarkoittaa ja mitä on kirkon diakoniatyö. Vähemmän on enemmän.

Tiedätkö sinä, mitä diakonia ja diakoniatyö on?

Katsele ja kuuntele Korson seurakunnan video nuoren äänellä diakoniatyöstä ja diakoniatyöntekijän arjesta, niin tiedät vähän enemmän.

Alati Aimo Armollinen

Meille on muuttanut Aina Inkeri Ankeinen. Onneksi vain määräajaksi. Hän saapui viikonloppuna ja lähtee kotiin jo ennen seuraavaa viikonloppua. Että hei hei ja hyvästi! Vahinkoja sattuu kaikille ja ne eivät aina tunnu kivoilta. Onneksi monet vahingot korjaantuvat nopeasti tai ainakin helpottavat ajan myötä.

Elämän ankeudet ovat totista totta monille ihmisille. Sitä ei voi kiistää. Ankeudet ovat joko ohimeneviä tai läpielämän vaikuttavia.

Viime viikolla katselin ja kuuntelin ihmistä, joka kotiutettiin liian aikaisin sairaalasta. Vaiva, joka korjattiin, oli parantumassa, mutta vanha vaiva ärtyi toimeenpiteessä. Sille tietylle osastolle ei ollut enää mahdollista jäädä eikä muuallekaan siirretty.

Vaikka kotona olisi jotenkin vielä pärjännyt, tilanteen teki ankeammaksi taloudellinen huoli. Mistä lääkkeet vaivan hoitoon? Mistä ruokaa seuraavaksi viikoksi? Ja mistä ihmistä henkiseksi tueksi?

Sairaalareissusta ei jäänyt tällä kertaa ruusuista kuvaa. Ihminen oli kokenut vuorovaikutuksen ja tuen huonoksi. Kokemus oli hänen omansa. Jopa aamupuuro loppui kesken. Kysymyksiä ei jaksettu kuunnella eikä vastauksia ehditty antaa. Itse jäin miettimään, kuinka paljon aikaa olisi vienyt selvittää, paljonko määrätty lääke maksaa apteekissa? Kaikki selvittelytyö, tuki ja jatkohoito jätettiin omaisille, joita on vähän ja jotka ovat itse kiinni omissa huolissaan.

Aina Inkeri Ankeinen on humoristinen persoona. Se on juuri sen takia “hauska”, että se on niin totta. Kuinka paljon meissä ihmisissä elää tätä Inkerin ankeisuutta ja joustamattomuutta niin omassa arjessa kuin työelämässä? Miten kohtaamme toisiamme kiireen ja paineen keskellä?

Voi Luoja, ota minut jo pois? Ei sentään vielä. Vasta sitten, kun on sinun aikasi. Ennen sitä: Ole minulle Alati Aimo Armollinennn…

Ystävänpäivän jälkeen

Elämässä on hyvä olla riittävästi juhlaa. Oli se sitten pientä tai suurta.  Ajattelen, että ystävän muistaminen, vähintäänkin ystävänpäivänä, on mitä suurinta rakkautta ja välittämistä. Vaikka ystävänpäivä ei ole kristillinen juhlapäivä, sen sanoma on hyvin kristillinen. Sanoma lähimmäisenrakkaudesta ja lähimmäisen huomaamisesta. Diakoniatyön esitteessä muistutamme itseämme ja toisiamme, että toimimme lähimmäisenrakkauden puolesta.

Tänään juhlimme eri työmuotojen kanssa yhdessä ikäihmisiä yhteisillä syntymäpäivillä Sovituksenkirkossa.  Muistimme ja huomioimme päivänsankareita juhlaohjelmalla ja kahvitilaisuudella. Jokainen juhlavieras sai vielä kotiin viemiseksi ruusun. Ruusun, joka muistuttaa siitä, että jokaisella on oma erityinen paikka tässä elämässä ja juuri niin ainutlaatuisena kuin on.

Ainutlaatuisuutta kuvastaa myös lasteni saamat ystävänpäiväkortit kavereiltaan. Niitä tuli yllättävän paljon. Korttiperinne elää edelleen ja ystävää halutaan muistaa. Välittäminen on käsin kosketeltavaa. Saimme myös ystävältä kolme ruusua, yhden jokaiselle perheenjäsenelle. Yhteinen kahvihetki ja ruusut toivat arki-iltaamme juhlahetken.

Lahjoillasi meitä siunaat, kaiken annat ajallaan, opeta oi Herra meitä, omastamme jakamaan.

Vuosi lisää elämää ja yhteisvastuuta

Asioilla ja ihmisillä on tapana vanheta. Se ei tarkoita sitä, että jokin menisi huonompaan suuntaan tai pilaantuisi. Vuosien kertyminen voi myös uudistaa. Vuodet tuovat mukanaan kokemusta ja näkemystä, levollisuutta ja viisautta.

Tänään täyttäessäni taas vuoden lisää, ajattelen että olen juuri nyt sopivan ikäinen. Olen oppinut elämästä, koulutuksista ja työstä. Opin koko ajan lisää. En ole valmis enkä halua valmistua koskaan tästä elämänkoulusta.

67.Yhteisvastuukeräys on hieman iäkkäämpi kuin minä. Omaa kokemusta keräyksestä on karttunut liki 17 vuotta. Yhteisvastuukeräys on tämän vuoden jälkeen uudistumassa ainakin kokeilumielessä. Muutokset tuovat mukanaan mahdollisuuksia kehittää asioita.

Vuonna 2018 tuotto kohdentuu enemmän paikallisseurakuntiin ja heidän tarpeisiinsa. Kotimainen erityiskohde jää pois. Paikallisseurakunnat saavat tuotonjaossa 20 %, Kirkon diakoniarahasto 20 % ja ulkomaankohde 60 % Kirkon Ulkomaanavun kautta. Tänä vuonna kerätään vielä vanhoilla periaatteilla.

Lipaskeräys tempaa meidät viikonloppuna mukaansa. Menen tänään lasten kanssa Hollolan kirkonkylän Salelle aloittamaan ja vapaaehtoiset jatkavat iltaan saakka. Kaikkien Hollolan kauppojen edessä näkyy perjantain ja lauantain aikana paljon eri-ikäisiä valkoliivisiä arkienkeleitä.

Paljon onnea Yhteisvastuukeräys 67 vuotta!

Kahvikonsertti kotikäynnillä

Päivän piristyksenä sain nauttia tänään “kahvikonsertista” kotikäynnillä tutun pariskunnan luona. Iäkäs herrasmies ottaa enää satunnaisesti haitariaan esille ja soittelee. Aiemmin harrastus oli ollut tärkeä, sosiaalinen osa hänen elämäänsä. Muutto toiselle paikkakunnalle, soittajakavereiden puute ja iän tuomat esteet olivat vähentäneet luonnollisesti tätä soittoharrastusta.

Saimme kuulla Lehdettömän puun, Valkean ruusun ja moneen kertaan hänelle kaikista rakkaimman kappaleen, Kristallivirran.

Siellä mä uusin kielin kiitän,

kirkkaana siellä kannel soi.

Kauas on jääneet päivät taistelujen,

Herra kun kaiken uudeks loi.

Elämän virran kirkkaan äyräillä saan,

yhtyä lauluun valtavaan.

Kristallivirta on monen ikäihmisen toive eläkeikäisten kerhoissa ja leireillä. Se tuo monia muistoja mieleen ja antaa samalla turvaa iankaikkisuudesta. Musiikki saa aikaan mielihyvää, tukee ja vahvistaa muistia sekä vie ajatukset hetkeksi muualle. Musiikki luo lohtua, iloa ja toivoa. Martti Lutherin sanoin: Jos mielesi on murheellinen, ala laulaa ja soittaa suloista laulua.

Kotikäyntityöllä on vahva perinne seurakuntatyössä. Se perinne elää myös kantaseurakuntamme diakoniatyössä. Viime vuosien tilastojen perusteella eniten asiakaskontakteistamme tapahtui kodeissa. Nopeasti reagoiva ja kiireetön kotikäyntityö on mielestäni yksi diakoniatyön luovuttamaton perustehtävä ja koko seurakuntatyön rikkaus.

Mummot ja mammat yhdessä

Limpsin lampsin jalkapatikalla, patikalla joo…vai eikö? Ei, tällä kertaa tarvittiin autoa matkalla Sovituksenkirkolta Vesikansan seurakuntakodille. Mutta tämä laululeikki siellä raikui silti.

Vietin tiistai-iltapäivää Vesikansassa ”mummokerhon” ja vauvakerhon vieraana. Kaivoimme soittimet esiin ja lauloimme alkuun ja loppuun rytmin säestyksellä Kynttilänpäivän laulun Vanha vanha Simeon. Moni rohkeni ottamaan soittimen ja muut lauloivat reippaasti. Itseänikin innosti soittaa rytmimunaa taas pitkästä aikaa ja jammailla mukana.

Vauvojen syntymäpäiväkakun päälle ei ole sytytetty vielä yhtäkään kynttilää, kun taas Simeonin kynttilät oli jo kaikki sytytetty. Onneksi Vanhan Simeonin toive ehti täyttyä ja hän tapasi Jeesuksen viime hetkellä. Jumalan kirkkauden säteily jäi hänelle suureksi lahjaksi ja muistoksi. Hänestä tuli entistä onnellisempi mies.

Kerhossa näin paljon onnellisia ja hymyileviä kasvoja. Itkut ja murheet eivät tähän hetkeen ulottuneet. Ne oli hetkeksi pyyhitty pois. Voi kumpa näitä hetkiä olisi meillä kaikilla joka päivä? Eihän unohdeta hassuttelua ja hymyjä?

Eräs opiskelukaverini terveydenhoitajakoulusta kommentoi päivitystäni sosiaalisessa mediassa: ”On sulla ihana työ!”. Vastasin: ”On kyllä, luova ja monipuolinen. Ei kahta samanlaista päivää.

Elä elämäsi hymyillen, hymyile läpi kyynelten 

Aamuhetki A-killassa

Otatko kahvia? Nyt olisi tarjolla hyviä leipiäkin. Katso nyt, miten hyvät täytteet! Vastaanotto on jälleen lämmin ja mutkaton. Istahdan pöydän ääreen.

Hollolan kunnan varikolla sijaitsee monen kulkijan päihteetön tukikohta A-kilta. Paikka on avoinna jokaisena arkipäivänä. Kynnys on matala ja katto korkealla. Ketään ei ajeta pois ilman syytä.

Viikon aikana jokainen saa ilmaista leipää ja juttuseuraa. Jäsenille on tarjolla lisäksi ruokakassi kolmena päivänä viikossa huokeaan hintaan.

Hollolan seurakunnan diakoniatyö tukee toimintaa vuokra-avustuksella sekä työntekijän tuella. Tarjolla on henkilökohtaista keskustelutukea, retkiä, saunailtoja ja leirejä. A-killan väki taas on vastavuoroisesti mukana seurakunnan erilaisissa vapaaehtoistehtävissä, viimeksi kaiken kansan jouluaaton aulamiehinä.

Etsikää, niin te löydätte ja kolkuttakaa niin teille avataan. Sillä etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Ja muistakaa myös, että antaessaan saa. Tätä on ihmisten kohtaaminen ja eri toimijoiden yhteistyö parhaimmillaan. Molemminpuolista jakamista, vertaistoimintaa ja vuorovaikutusta.

Kahvit on juotu ja on hyvä mieli jatkaa eteenpäin. Leipiä jäi vielä monelle ovenavaajalle ja kuumaa juomaa ladataan tarvittaessa lisää. Ulkona paistaa kirkas aurinko ja aamupäivä on jo pitkällä.  Toivotan turvallista ja siunattua päivää kaikille ja hyppään auton rattiin.