Ympäri mennään, yhteen tullaan!

Kesällä 2017 the Tall Ships Racessa Itämerellä

Heipparallaa kaikki Kirkonseudun lukijat! Olen uusi bloggaaja täällä. Kieltämättä jouduin hetken pohtimaan bloggaajaksi ryhtymistä, sillä en tiennyt onko minulla mitään sanottavaa ja vähän jännitti liittyä porukkaan mukaan, koska bloggaajakollegani ovat oman alansa rautaisia ammattilaisia, joilla on erittäin mielenkiintoisia tekstejä.

Poiketen muista bloggaajista olen melko nuori ja Raidan Askon rinnalla toinen maallikko kirjoittaja, joka ei ole palvelussuhteessa seurakuntaan. Tosin toimeton en minäkään seurakunnassani ole, vaan mielekästä tekemistä kyllä vapaa-ajalle löytyy sopivasti.

Kuka olen ja millaisia yhteyksiä minulla on seurakuntaan?

Sukuni historia ja esi-isät ylettyvät Viipurin piispaan asti. Piispan lisäksi esi-isissäni vilisee kirkkoherroja, rovasteja, kappalaisia, lukkareita ja kirkkojen rakennusmestareita. Maailma on ollut näiden kirkonmiesten aikaan hyvin erilainen. On jopa hieman outoa ajatella, että lähes 400 vuotta myöhemmin tulen kirjoittamaan teille mahdollisesti samoista aiheista kuin mitä esi-isäni ovat oman aikalaiskäsityksensä mukaan käsitelleet seurakuntalaistensa parissa. Maailma on myös muuttunut näiden vuosisatojen kuluessa, sillä tuskin olisin nuorena, ”kouluttamattomana” naisena saanut ottaa kantaa uskon asioihin tai ainakin sitä olisi paheksuttu ja olisin joutunut jalkapuuhun kirkonmäelle.

Olen kristitystä perheestä ja koko elämäni kuulunut kirkkoon. Perheeni on tyypillinen suomalainen tapakristitty perhe, joka käyttää seurakunnan palveluita lähinnä elämäntilanteisiin liittyvissä iloissa sekä suruissa. Toki niin monta perheenjäsentä kuin perheeseeni kuuluu on tapoja uskoa ja harjoittaa omaa uskoaan. Perheeni on ollut aina hyvin avoin ja suvaitsevainen -meillä on saanut keskustella uskonnoista, uskomisesta sekä muodostaa omanlaista maailmankuvaa hyvin vapaasti.

Ensimmäisen kosketuksen kotiseurakuntaani sekä kristinuskoon olen ottanut muutaman kuukauden ikäisenä, kun kastejuhlaani on vietetty Nastolan kirkossa. Lapsuudessani kävin pyhäkoulua ja harrastin partiota. Rippikouluiässä hetken kuuluin Keski-Lahden seurakuntaan ja rippikoulun kävin hieman epätyypillisesti Vierumäellä jääkiekkoriparilla.

Rippikouluiässä en kokenut mullistavaa uskoon tulemista. Silti olin hyvin kiinnostunut uskonnoista ja eri maailmankatsomuksista -jopa niin kiinnostunut, että halusin lukiossa opiskella evankelisluterilaisen uskonnon lisäksi Islamia ja elämänkatsomustietoa.

Aikuisuuden kynnyksellä etsin edelleenkin itseäni ja omaa uskoani. Pohdin jopa kirkosta eroamista, koska en tuntenut kuuluvani joukkoon ja kaikki arvot eivät ole linjassa omaan arvomaailmaani. Toisaalta koin, että en voi vaikuttaa seurakuntani sekä sitä kautta koko kirkon toimintaan, jos eroaisin.

Missä olen nyt?

Melko pian eroaatoksien jälkeen tuli Seurakuntavaalit ja päätin asettua ehdolle, sillä koin edustavani seurakunnassani suurta, hiljaista ”tapakristittyjen” joukkoa sekä nuoria liberaalisti ajattelevia seurakuntalaisia.

Menin ensikertalaisena melko suurella äänimäärällä Nastolan seurakunnan kirkkovaltuustoon (nyk. seurakuntaneuvosto) läpi. Samalla sain kotiseurakunnassani rippikoulu- ja nuoristyön vastuuryhmän puheenjohtajuuden sekä viestintätyön vastuuryhmän jäsenyyden.

Näiden toimielinten lisäksi toimin Lahden seurakuntayhtymän viestintätoimikunnan varapuheenjohtajana ja Tampereen hiippakunnan edustajana Kirkkopalvelut ry:n valtuustossa.

Kolme vuotta seurakunnan luottamuselimissä on kasvattanut paljon niin ihmisenä kuin vaikuttajana. Olen päässyt varmasti näkemään ja kokemaan paljon sellaista, mitä en olisi muualla kokenut. Koen, että olen päässyt luomaan avoimempaa keskusteluympäristöä ja uudistamaan niin omaa seurakuntaa kuin laajemminkin koko yhteisöä.

Reilu parikymppisenä koin myös uskoon tulemisen ja sitä kautta sain enemmän rohkeutta elämääni sekä valintoihini. Aloin opiskelemaan päätoimisten opintojeni ohessa avoimessa yliopistossa teologiaa. Löysin samalla kutsumusammattini, joka on pappi. Suurin unelma olisi olla sotilaspappi. Katsotaan minne tie vie ja päädynkö jossain vaiheessa kutsumus- sekä unelma-ammattiini.

Tulen kirjoittamaan teille nuoren vaikuttajan näkökulmasta asioita elämästä ja kirkon ajankohtaisista aiheista. Olen avoin, pohdiskeleva ja rohkea, joten tulen varmasti ottamaan kantaa erilaisiin aiheisiin sekä kertomaan omasta uskonelämästäni.

Tervetuloa lukemaan blogiani!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *