Salitreeniä hiljaisuudessa

Käyn kuntosalilla pari kertaa viikossa. Useimmiten salilla pauhaa radio, jossa soitetaan tämän hetken kuumimpia hittejä. Puhetta ei juurikaan ole, ainoastaan mainoksia kappaleiden välillä. Minulla on mukanani myös oma soitin ja laitan kuulokkeet korviin silloin, kun haluan itse valita taustamusiikin treenien ajaksi.

Viimeksi salilla käydessäni oli aivan hiljaista. Oli unohtanut omat kuulokkeet kotiin eikä radiokaan ollut päällä. Ainoat äänet salilla olivat kuntolaitteiden kolke ja treenaavien naisten ähinä. Mitä lepoa korville tuo tunnin hiljaisuus olikaan! Treeni kulki ja satunnaiset ajatukset vaelsivat mielessä. Viereisellä laitteella olevan kuntosalikaverin kanssa totesimme, miten mukava olikaan kuntoilla ilman taustahälyä ja ärsyttäviä radiomainoksia.

Yksi tämän vuoden kasvava teknologiatrendi on häiriöttömyyden kaipuu. Se lähtee liikkeelle siitä, että ihmisen mieli pystyy ottamaan vastaan vain tietyn määrän erilaisten laitteiden hälyä ja piippauksia. Markkinoilla on jo laite, johon ihmiset voivat laittaa kännykkänsä ja elektroniset laitteensa lukon taakse tunnin ajaksi.

Onkin mielenkiintoista miettiä, mihin käyttäisin itse tuon ylimääräisen tunnin. Ehkä toiseen hiljaiseen salitreeniin, joka muuten sopii mitä parhaiten paastonaikaan. Olen tänä vuonna yrittänyt sitkeästi vähentää ihanasti koukuttavien nettisarjojen katselua. Ja niinä iltoina, kun olen siinä onnistunut, aikaa on jäänyt lehtien tai kirjojen lueskeluun, iltapalan syömiseen oman perheen kanssa tai nukkumiseen. Myös naamakirjan käytön vähentäminen on lisännyt omaa ilta-aikaa ja helpottanut unen tuloa.

Voisiko paastonaika olla juuri sitä, että yritän raivata elämästäni pois jotakin turhaa? Sellaista, joka sitoo aikaani ja vie voimiani. Tilalle voi tulla ehkä enemmän hiljaisuutta, aikaa levolle, tärkeille ihmisille ja asioille. Ja toivon mukaan myös Jumalalle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *