Matkalla syntynyt

Talvisin kaipaan Afrikan auringon alle, missä asuin perheeni kanssa kuusi vuotta. Angolassa ja Namibiassa riitti lämpöä ja valoa läpi vuoden. Myös ihmiset olivat valoisia ja meidät otettiin lämpimästi vastaan monessa kodissa ja kirkossa.

Kun olimme lähdössä  ensimmäiseltä työkomennukseltamme Angolasta takaisin koti-Suomeen, meille järjestettiin lähtöjuhlat. Asiaan kuului, että matkalle lähtijöitä kokoonnuttiin yhdessä saattelemaan rukousten, laulujen ja puheiden kera.

Olin kuullut jo aiemmin tavasta, jonka mukaan kyläläiset antoivat meille suomalaisille “valkonaamoille” lempinimiä. Tuo lempinimi oli usein osuva ja viittasi ulkonäköön tai johonkin luonteenpiirteeseen. Noita lempinimiä ei meille kerrottu – ehkä siksi, että ne eivät aina olleet suomalaisten mielestä kovin imartelevia.

Lähtöjuhlassa sekä minä että mieheni saimme kumpikin nkumbinkieliset nimet. Minä sain nimekseni Meme Nandjila, Matkalla syntynyt. Se viittasi nkumbi-kuninkaaseen ja oli selvästi arvokas ja tärkeä nimi, osoitus siitä, että olin onnistunut löytämään paikkani Angolan luterilaisen kirkon työyhteydessä, Shangalalan kylässä ja raamattukoulun opettajien yhteisössä.

Olen myöhemmin miettinyt paljon tuota nimeä. Mihin olen matkalla? Mikä matkan teossa on tärkeää? Kenen kanssa haluan taittaa yhteistä matkaa? Tästä matkalla olemisesta haluan jakaa ajatuksia blogissani sinunkin kanssasi, hyvä lukija.

Matkalla olemisessa tärkeintä ei ole päämäärä vaan matkalla oleminen.

 

One Reply to “Matkalla syntynyt”

  1. Artikkelisi kosketti minua syvästi. Kristittyinä tiedämme, mihin olemme matkalla ja miten tätä matkaa taittaa. Mutta mikä matkan teossa on kaikkein tärkeintä ja keiden kanssa matkustaa elämän eri vaiheissa? Ajattelen itse, että merkittävintä matkantekoa on elää omaa arkielämää ja unelmiaan välillä täysillä ja välillä “pintakaasulla”, mutta rehellisesti, omien läheisten kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *