Ranskanleipiä

Kaupassa käydessäni pysähdyn aina leipähyllylle. Etsin katseellani ranskanleipiä ja ne nähdessäni alan hymyilemään. En edes hirveästi pidä ranskanleivästä, mutta jo olemassaolollaan ne muistuttavat minua kaupassakin Jumalan rakkaudesta ja hyvyydestä. Kaikki alkoi pari vuotta sitten.

Pitkän opiskelupäivän jälkeen kiirehdin ruokakauppaan. Lappasin tavaroita ostoskoriin ja menin kiireen vilkkaa kassoille päin. Päädyin kassajonoon, joka oli lyhyt, mutta se meni oudon hitaasti. Katsoin eteeni ja näin kassojen luona, edessäni pienen ja hyvin vanhan mummon. Mummo laittoi värisevin käsin, hitaasti ranskanleipiä hihnalle. Katsoin tarkemmin ja näin, että suurensuuri ostoskärry oli täpösen täynnä ranskanleipiä. Mummo laittoi leivät yksitellen ja varovasti kassahihnalle, eikä puhunut mitään. Myyjä oli hämmentyneen oloinen nuori kesätyöntekijä ja muut kassajonossa olijat alkoivat olla ärsyyntyneen oloisia. Mikä siinä nyt kestää? On tässä muillakin kiire! Myönnän, että itsekin laskin, että taidan myöhästyä kotiin menevästä bussista, kun tässä kestää nyt näin pitkään.

Lopulta mummo sai laitettua kaikki leivät hihnalle ja maksoi ostoksensa. Kassalle hän sanoi: Kiitos kun jaksoit odottaa. Haluan vain, että läheisen puiston linnutkin saavat jokapäiväisen leipänsä. Niin olen saanut minäkin Jumalalta.

Kassajono hiljeni. Mummo pakkasi leivät neljään suureen ostoskassiin ja lähti kulkemaan pois kyyryselkäisenä reikäisissä ja likaisissa vaatteissa. Minäkin kiireen ja väsymyksen keskellä hiljenin. Paljoa kokenut mummo jaksoi pitää huolta vielä läheisen puiston linnuista. Samoin jaksaa Jumala pitää huolta meistä syntisistä ja kaikin puolin rikkonaisista ihmisistä. Jeesus tuli maailmaan vaatimattomassa asussa, syntyi pieneen talliin, hankki tavallisen ammatin, ratsasti aasilla kaupunkiin ja keräsi opetuslapsikseen kalastajia ja auttoi niitä kaikkein vähäisempiä ja köyhimpiä ja sai nöyryyttävän kuoleman. Jeesus tuli antamaan meille leipää, joka antaa meille toivon, lohdutuksen, rakkauden, anteeksiannon ja iankaikkisen elämän. Siellä missä eletään kaukana läheisistä, kuoleman vaarassa, väkivallan keskellä – siellä toivon ja lohdutuksen sanalla on tärkeä merkitys.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *