Rakastatko sinä minua?

Kävimme rippikoululaisten kanssa hautausmaalla viime kesänä. Rippikoululaiset saivat tehtävän etsiä hautakivistä symboleita. Nuorten kiertäessä hautausmaata he löysivät hautakivistä muun muassa ristin, kukan ja kyyhkysen kuvat. Risti kuvaa Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta, kukka ihmiselämän haurautta ja kyyhkynen Pyhä Henkeä ja iankaikkisen elämän toivoa. Joskus minulta on kysytty, että miksi on tärkeää, että rippikoulussa nuoret, joilla kaikki on vielä edessä, on tärkeää miettiä tällaisia asioita? Nuoret ihmiset, joilla on unelmia, haaveita, nuoruuden intoa, enemmän vuosia edessä kuin takana?

Rippikoulun tarkoituksena on luoda tukipilareita elämään. Sellaisia pilareita, jotka pysyvät, vaikka elämä välillä riepottelisi ja tuntuisi epäoikeudenmukaiselta. Me elämme maailmassa, missä kuolema on läsnä. Voimme lukea lehdistä maailmalla tapahtuneista ikävistä asioista, mutta myös omassa elämässä tulee hetkiä, jolloin omassa sydämessä on kaipaus ja suru rakkaasta poisnukkuneesta läheisestä. Omassa työssäni kohtaan kuolemaa viikoittain. Kuoleman todellisuuden tiedostaminen on pakottanut itseni miettimään, mikä omassa elämässäni kaikkein tärkeintä. Mistä minä saan rakkautta ja iloa elämääni? Mieleen nousevat perhe, läheiset, ystävät, mutta myös usko. Vaikka elämässäni jokin tärkeä asia murtuisi, vaikka kohtaisin surua ja kipua, voin tukeutua siihen, että minusta pidetään huolta. Se, että ymmärrän, että elämä on kuin tuulen henkäys, pakottaa keskittymään olennaiseen. Jokainen päivä on silloin arvokas, mutta se luo myös toivoa. Saan uskoa ja luottaa siihen, että minulla on kolmiyhteinen Jumala, joka siunaa ja varjelee minua. Ja joka kuljettaa minut kerran iankaikkiseen elämään. Keran saamme kulkea sinne, missä ei ole kyyneleitä, ei kipua, ei sairautta vaan pelkästään rakkautta.

 

4 Replies to “Rakastatko sinä minua?”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *