Kansallismielipuolinen rakkaudentunnustus

Europamppu Jean-Claude Juncker totesi ennen meppivaaleja, että tyhmät nationalistit rakastavat maataan ja ovat uhka Euroopalle. Luxemburgilainen höpäjää oletettavasti äärioikeistosta, mutta irrallisena kommentti kuulostaa siltä kuin oman maan armastaminen olisi kauhistuttavakin synti. Minusta kuitenkin ajatus siitä, että oman isänmaan rakastaminen olisi uhka toisille valtioille on yhtä älytön aivoleija, kuin että oman perheen rakastaminen olisi uhka toisille perheille.

Joskus kuulee julistettavan, että kansallismielisyys ei sovi yhteen kristinopin kanssa. Uskonnollisuus ja isänmaallisuus ovat kuitenkin kulkeneet käsi kädessä – tai peräti käsi toistensa lanteilla – läpi koko itsenäisyytemme ajan. Jumala ja isänmaa ovat usein sopineet samaan pakettiin, koska ne ovat vaatineet lapseltaan samaa asiaa: uskollisuutta ja sitä, että rakastaa heitä enemmän kuin itseään.

Terve isänmaanrakkaus ei tarkoita sitä, että oman kansan etu asetetaan muiden kansojen edun edelle, vaan sitä, että oman kansan etu asetetaan oman henkilökohtaisen edun edelle. Isänmaanrakkaus saa ihmisolennot uhrautumaan yhteisen hyvän ja läheistensä puolesta vaikka itselle koittaisi itku ja hampaiden kiristys. Jos siinä ei täyty Jumalan sanan kirjain, niin missä sitten?

Isänmaanrakkaus on toki voima, joka on historian saatossa usein valjastettu palvelemaan jonkin styrankin vallanhimoa ja katalia suunnitelmia. Niin on kuitenkin valjastettu rakkaus Jumalaakin kohtaan eikä sekään ole Jumalan vika. Rakkaus ylipäätänsä voi saada ihmiset käyttäytymään tyhmästi kuin vasenjalkaisen vasemman pakin vasemman jalan lapanen, mutta ilman rakkautta ihmiskunnan tekojen summa olisi kuitenkin paljon enemmän miinuksella. Myös ilman isänmaanrakkautta.

Vaikka suomalainen ihmisuros ei tunteitaan julkisesti paljastele, minä nyt tunnustan tämän seurakunnan läsnä ollessa, että rakastan isänmaatani veri mykket. Rakastan sitä enemmän kuin muita maita ja minusta Suomi-Finland on maailman paras maa. Kumpikaan aivosoluistani ei pysty käsittämään, mitä pahaa tässä tunnustuksessani voisi olla. Rakastanhan myös omaa vaimoani enemmän kuin muiden miesten vaimoja ja vaimoni on minusta maailman paras vaimo. Eihän sekään aiheuta minkäänlaista parran pärinää.

Rakastan Suomea ja toivon, että venäläinen, nicaragualainen, marshallinsaarelainen ja papuauusiguinealainen ajattelevat samalla lailla omasta maastaan. Ihminen joka rakastaa omaa maataan osaa yleensä kunnioittaa muun maalaisten kansallistunnetta paremmin kuin ne, jotka eivät tunne isänmaanrakkautta. Aivan kuten ne, jotka uskovat, osaavat usein arvostaa myös muiden toisenlaista uskoa ja uskontoa. On marginaalipöhköjen aiheuttama harha, että asia olisi toisinpäin.

Isänmaanrakkaus voi olla epätervettäkin. Se on epätervettä silloin, jos pitää muita valtioita tai niiden kansalaisia omaa valtiotaan vähempiarvoisina. Jos kiintymys omaan isänmaahan saa tekemään pahaa tai ajattelemaan pahaa muista kansoista, on kyse kateudesta, katkeruudesta tai vihasta – ei isänmaanrakkaudesta. Isänmaanrakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.

Isänmaita on monenlaisia. Jotkut isänmaat ovat vaatineet kansalaisiaan luopumaan uskonnostaan tai tekemään asioita, joita ihmisen ei ole oikein tehdä. Isänmaalla on kyllä oikeus vaatia uhrauksia kansalaisiltaan, mutta ylin auktoriteettimme se ei kuitenkaan ole. Isänmaahan päteekin sama totuus kuin muihinkin asioihin: siitä tulee epäjumala silloin, jos se menee arvoasteikossa Jumalan ja hänen tahtonsa edelle.

Rakasta Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi. Ehkä  isänmaata kannattaa rakastaa sitten jostain siltä väliltä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *