Hoosiannaa ja haistattelua

Kuva: Hanne Salonen/Eduskunta

Se on taas se aika, kun poliittinen olympiadi saa huipennuksensa ja kansa äänestää uusista sateentekijöistä. Pärstävärkit koristavat tienposkia ja kokkapuheet raikaa. Vaalikoneitakin hakataan kuin harmonikkaa, jotta selviää kummasta laidasta kurttua parhaat sävelet singahtaa. Ilmassa on sekä suuren urheilujuhlan että kansanmusiikkifestivaalin tuntua.

Kohta tiedetään, kuka tällä kertaa jytkyttää ja kenelle marssilaulut kajahtaa. Olipa vaalitulos sitten mikä tahansa, tuskin menee vuottakaan, kun hoosianna vaihtuu jo haistatteluun. Sellaista hunajameloninmunijaa ei tästä maasta nimittäin löydy, että kansakunnan syvät ja asiantuntevat rivit olisivat tyytyväisiä, kun on tehtävä ensimmäinen epämieluisa päätös. Jonnekin sitä pyllistää niin pakana kuin porvarikin, kun aletaan denaareja jakamaan.

Suomessa on ollut kaiken karvaisia valtiomiehiä ja -naisia, mutta minä en lähde itseäni viisaampia arvostelemaan. Aposteljooni Paavalin kirjeessä ei ainoastaan kehoteta tottelemaan esivaltaa, vaan myös antamaan sille kunnia, koska esivalta on Jumalan asettama. Joka nousee sitä vastaan, nousee Jumalaa vastaan. Paulus laukoo aika kovia ottaen huomioon, että hänen aikansa hallitsijain neronleimausten jälkeen ei makkaraa paistettu SOTE:n, vaan Rooman käryävillä raunioilla. Jos keisarien ja heitä pienempienkin pamppujen  vainoamat alkukristityt vaativat esivallan kunnioittamista, pitäisi sen onnistua myös maailman onnellisimmalta kansalta. Miekan ja pölkyn väliin se päättyi Paavalinkin tarina.

Suomessa ihmiset, jotka eivät saa omaa talouttaan kuntoon osaavat kyllä kertoa, miten valtion kassakonetta pitäisi kilautella ja henkilöt, jotka eivät ole puheväleissä omien naapureidensa kanssa tietävät tarkalleen, miten Suomen pitäisi hoitaa suhteitaan suurvaltoihin. Purnaaminen ja hatun päällä hyppely ovat toki jokamiehenoikeuksia, mutta harva seppä ja suutari kuitenkaan kestää omaa työtään arvosteltavan saman kokoisella kuupalla, jolla itse heittävät kylmää vettä poliitikkojen niskaan.

Jeesus käski ihmisten kohdella toisia kuten toivoisi itseään kohdeltavan. Kun poliitikkojen arvostelemisesta puhutaan, on tuo käsky tainnut jäädä kantautumatta tänne kristikunnan maantieteelliseen umpisuolen perukkaan. Ihmisolennon pitää pystyä kritisoimaan poliittisia päätöksiä siten, että ministerin lasten ei tarvitse lukea epäsosiaalisesta mediasta tai Iltahöpölehden kommenttikentästä millainen imbesilli hänen isänsä tai äitinsä on. Poliitikolla on oltava sarvikuonon nahka, mutta herkkähipiäisemmissäkin kansalaisissa voisi olla ratkaisijoita moniin valtakunnan pulmiin. Vaan miksi lähteä kansalaisten ja journalistien sylkykupiksi, jos saman rahan saa rauhaa menettämättä jonkin propellihattufirman johtokunnassa.

Päättäjiä on helppo sättiä alatyylisesti, koska he ovat suurimmalle osalle vain naamoja paperilla. Eri mieltäkin olevat ihmiset ovat kuitenkin yleensä pohjimmiltaan mukavia ja hyvää tarkoittavia. Ainakin kaikki minun tapaamani kansanedustajat vassarista persuun ja vihreästä siniseen ovat olleet hyviä tyyppejä ja pyrkineet edistämään oikeana pitämiään asioita ja sitä kautta Suomen parasta. Se, että ollaan eri mieltä ei tarkoita, että ollaan eri puolella.

Tietysti on päättäjiä, joiden poliittisista kannoista minäkään en pidä lainkaan. On olemassa poliitikkoja, joita en äänestäisi edes Arramajan leirikeskuksen etappivessan taloyhtiön hallitukseen, mutta joista toiset haluaisivat leipoa meppejä ja ministereitä. Jos näiden ihmisten lottopalloja löytyy tarpeeksi uurnasta, he ovat kuitenkin minun esivaltaani ja heille kuuluu kunnia. Kun eduskunta on valittu ja Sauli laskenut miekan ministereiden olalle, on koko kansan tehtävänä tukea maan johtoa kaikilla kyvyillään ja voimillaan, jotta päättäjien johdolla saavutetaan mahdollisimman hyviä tuloksia. Vaalissa kansa luovuttaa valtansa poliitikoille ja heidän pitää voida sitä rohkeasti käyttää.

Ihmiset muodostavat kuvan päättäjistä sen perusteella, mitä heistä mediassa kirjoitetaan. Vapaan lehdistön maassa toimittajilla on valtava vastuu. He ovat erikoisasemassa voidessaan omalla työllään vaikuttaa siihen, miten politiikkaa ja poliitikkoja aviiseissa ja töllöttimessä käsitellään. Jos mediassa retostellaan vain päättäjien epäonnistumisilla, se tuskin kasvattaa kansakunnan luottoa päättäjiinsä. Suurin osa hallituksen ja eduskunnan päätöksistä ovat hyviä. Jos toimittajan taskusta löytyy vain punakynä, on syytä käydä kynäkaupassa tai vaihtaa ammattia. Vallan vahtikoiran pitää osata myös heiluttaa häntää eikä vain räksyttää.

Hallitusneuvotteluissa käy väistämättä niin, että jotkut puolueet jäävät pettymyksekseen mailantuppea puremaan. Opposition tehtävä ei kuitenkaan ole nälviä hallitusta, vaan tukea sen johtamista tarjoamalla sille vaihtoehtoja ja toisenlaisia ideoita. Viisas hallitus myös kuuntelee opposition ehdotuksia ja ottaa ne mahdollisuuksien mukaan huomioon. Aina niin ei voi tehdä ja joskus kompromissi on kaikkein huonoin ratkaisu. Jos toisen kenraalin mielestä pitää koukata pellon oikealta puolelta ja toisen mielestä vasemmalta puolelta, tyhmintä mitä voi tehdä on hyökätä pellon yli. Kun päätökset on tehty, pitää kaikkien tehdä töitä sen eteen, että päätös toteutuu madollisimman hyvin. Myös niiden, jotka olivat alkujaan eri mieltä. Lopulta nimittäin voiton ratkaisee se, kuinka hyvin ja yhtenä joukkona hyökätään, mentiin sitten pellon kumpaa puolta tahansa.

Jos hallitus epäonnistuu, se ei ole hallituksen, vaan koko eduskunnan epäonnistuminen. Ja ketkäs sen eduskunnan valitsivatkaan?

Toimikautensa päättänyt eduskunta ja valtioneuvosto ovat lyöneet kuokkaa niin suohon kuin kallioonkin niska limassa neljä vuotta ja meidän pitää olla kiitollisia siitä työstä heille. Niille, joille kansa ja Luoja iskevät valtikan seuraavaksi räpylään, on puolestaan toivotettava viisautta, voimia, kärsivällisyyttä, tahdonlujuutta ja siunausta. Keitä sitten olettekin, Suomi tarvitsee teitä. Ilman teitä emme pärjää. Tehkää parhaanne älkääkä unohtako, että olette vastuussa sille, jolta olette valtanne saaneet.

2 Replies to “Hoosiannaa ja haistattelua”

  1. Voiskos näitä blogeja olla myös painetussa muodossa kirkonseudussa? Ovat hauskaa luettavaa.

  2. Hyviä puheita Salekin pitää, mutta mielestäni hän voisi pyytää sinua kirjoittamaan ne.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *