Vaalimatikkasoppaa lahtelaiseen tapaan

Terveisiä seurakuntavaalien paikkaneuvotteluista. Virressä sanotaan, että ”kaikille paikkoja on”, mutta värssypä ei kerrokaan yhteisestä kirkkoneuvostosta. Seurakunnan päätöksenteon ydinhautomoon valitaan 11 setää ja tätiä viidestä seurakunnasta ja kuudesta valitsijayhdistyksestä. Arvatkaa olisiko enemmän kääpiöitä jonossa kuin on Lumikin kammarissa tilaa? On hyvä että tunkua neuvostoon riittää. Luoteis-Saksalan vesiensuojeluyhdistyksen hallitukseen voidaan valita kaikki vuosikokouksessa paikalla olevat ja heidän leskensä, mutta isossa seurakuntayhtymässä pitää valinnanvaraa olla niin paljon, että arvokalojakin jää rannalle sätkimään.

Ohjesäännön (ja lain) mukaan kirkkoneuvostoon on valittava vähintään yksi edustaja jokaisesta Lahden viidestä seurakunnasta, mutta vakiintuneena käytäntönä on ollut, että Keski-Lahdesta tulee kolme sulkapäätä ja muista reservaateista kaksi. Tämä noudattaa myös kirkkovaltuuston paikkajakauman suhdetta ja olisikin parempi, jos ohjesäännössä lukisi suoraan montako paikkaa milläkin seurakunnalla neuvostossa on. Silloin paikkaneuvotteluissa olisi pelimerkit selvät eikä kukaan voisi saada sellaista mielenoikkuakaan, joka horjuttaisi neuvostossa vallitsevaa seurakuntien välistä hyvää tasapainoa ja harmoniaa. Minkään seurakunnan alueen asiantuntemus neuvostossa ei saa jäädä yhden ihmisolennon varaan.

Mielipiteitä siitä, miten paikat pitäisi jakaa, on yhtä monta kuin on erilaisia vaalituloksia ryhmillä. Radiomastojen alla on ollut tapana tarkastella koko yhtymän vaalitulosta ja laskea sen mukaisesti montako paikkaa mikäkin valitsijayhdistys neuvostoon saa. Näin tehtiin nytkin. Hyvät hemulit tälläkin lausekkeella muumilaaksoon saadaan, mutta minusta käytetty tapa ei silti ole oikea.

Jokaisessa seurakunnassa käydään omat erilliset vaalit. On erilliset valitsijayhdistykset, erilliset ehdokkaat ja erilliset äänestäjät. Kunnallisvaaleista poiketen joutjärveläinen ei voi äänestää salpausselkäläistä ja toisinpäin. Esimerkiksi Nastolan ja Launeen seurakuntavaalituloksella on yhtä paljon yhteistä kuin Nastolan ja Orimattilan vaalituloksella. Seurakuntalaiset äänestävät juuri siitä, keitä oman seurakuntansa ehdokkaita he haluavat yhteisiin toimielimiin ja paikat pitäisi siksi jakaa seurakunnittaisten vertailulukujen mukaan. Jos esimerkiksi Nastolaan perustettaisiin seuraavissa vaaleissa valitsijayhdistys ”Kalsarit vaihtoon 2022” ja se saisi ääniä enemmän kuin mikään muu ryhmä, niin kyllä sen kalsariryhmän kuuluisi saada Nastolan toinen paikka neuvostossa, vaikka muissa seurakunnissa ei saman nimistä ryhmää olisikaan. Muu olisi nastolalaisten äänestäjien tahdon ja kalsaripyykin tarpeen väheksyntää.

Mikään laki, asetus eikä edes Paavalin kirje kerro miten paikat pitäisi jakaa, mutta neljän vuoden päästä tapa pitää sopia jo ennen vaaleja. Oikeudenmukaisuus ei saa olla kiinni siitä, mikä on eduksi itselle ja omalle ryhmälle vaalituloksen lukemisen jälkeen. Vaalit ovat ryhmien ja yksilöiden välinen kilpailu, mutta se kilpailu käydään vaalipäivänä. Neuvottelujen tarkoitus on vain lyödä lukkoon vaalituloksen mukaiset valinnat.

Jotta paikkojen jakaminen ei olisi liian yksinkertaista, vaatii laki vielä kurkistamista kiltin alle ennen kuin neuvoston nimilistaa voidaan napauttaa nuijalla.  Kirkkolaki näet edellyttää, että molempia sukupuolia pitää kirkollisessa toimielimessä olla vähintään 40 prosenttia. Lahden yhteisessä kirkkoneuvostossa se tarkoittaa viittä Aatamia ja kuutta Eevaa tai toisinpäin.

Molempien sukupuolten läsnäolo kokouksissa parantaa toimielimen asiantuntijuutta, mutta itse ajattelen kuitenkin, että äänimäärän ja osaamisen pitäisi vaikuttaa valintaan enemmän kuin kromosomiparin. Vaan en minä tullut lakia kumoamaan. Välillä silti mietin, olisiko sukupolvikiintiöt  2010-luvulla sukupuolikiintiöitä tärkeämpiä. Suomen kirkkoneuvostojen jäsenten keskimääräinen aataminomenamäärä saadaan pysymään kyllä nykyisillä pykälillä vakiona, mutta keski-ikä jatkaa kasvuaan kuin Metusalemin parta.

Pitäisiköhän tämän vaalikauden aikana tehdä valtuustoaloite siitä, että yhtymään perustetaan kaksi uutta toimikuntaa: kosmetiikkatuotteiden testaamisen toimikunta sekä moottori- ja vannesahojen korjaamistoimikunta. Ylläpitämättä nyt mitään sukupuolistereotypioita haluan nimittäin olla mukana niissä neuvotteluissa, joissa näiden toimielinten sukupuolijakaumaa sorvataan kohdalleen.

Seurakuntayhtymän luottamushenkilöissä on mainioita tyyppejä kaikissa ryhmissä, joten ei ihme, että neuvottelut ovat sujuneet asiallisesti. Tietenkään emme ole olleet kaikesta samaa mieltä ja osalle lopputulos on ollut vaikea niellä. Nähtäväksi jää kelpaako neuvottelutulos kaikille ryhmille, vai jaetaanko neuvostopaikat valtuustossa suhteellisella vaalilla. Jos niin käy, on edessä pitkälle iltaan kestävä sirkus ja arpajaiset, jossa lopputulos ei välttämättä anna oikeutta seurakuntavaalitulokselle.

Uusi testamentti tuntee kolme tapaa valita luottamushenkilöitä tehtäviinsä: diktaattorimainen määrääminen, kuten Jeesus teki opetuslapsia nimetessään, jonkinlainen äänestys, kuten tehtiin Apostolien teoissa seitsemää avustajaa valittaessa ja arvonta, jota sovellettiin valittaessa Mattiasta Juudaksen tilalle. Kaikki tavat näyttävät kelpaavan Korkeimmalle. Vaikka kirkkoneuvosto valittaisiin onnenpyörää pelaamalla tai hevospoolo-ottelussa, niin oleellista on se, että siinä konklaavissa jokaisen tavoitteena on saumaton yhteistyö ja vain ja ainoastaan seurakunnan paras. Uskon että näin tulee olemaan.

6 Replies to “Vaalimatikkasoppaa lahtelaiseen tapaan”

  1. Suoritit sellaisen kirjoitetun esteradan, että vain harvat siihen nykykunnollaan, nykypäivänä kykenee.
    Se mitä mietittiin moneen kertaan palaverissa, oli tuossa hyvin selvennetty ja lisäksi jatkojalostusehdotukset olivat sellaisia, joihin on hyvä yhtyä.

  2. Tiina Wallin, Tavalliset seurakuntalaiset- ryhmä, Joutjärven seurakunta sanoo:

    Kiitos, Ohto, rakentavasta ja tilannetta hyvin avaavasta tekstistä!

    Kuvaamasi pienen yksittäisen ryhmän tilanne on tällä hetkellä totta Jovilla. Edustamani Tavalliset seurakuntalaiset- ryhmä on näissä vaaleissa edustettuna vain Joutjärvellä. Meille on käymässä näissä neuvotteluissa Ohton kuvaamalla tavalla eli meidän saamamme äänimäärä suhteutettiin koko yhtymässä annettuihin ääniin. Emme ole kokeneet tasapuolisuutta tai tasa-arvoisuutta.

    Äänimäärämme Jovin sisäisessä tarkastelussa vertauslukujen mukaan antaisi meille juuri tuon Ohton mainitseman yhden jäsenpaikan YKN:ssa. Mutta nyt, kun olemme yksittäisenä Jovin ryhmänä mukana koko yhtymän äänten joukossa, niin ei meille niiden lukujen mukaan luottamuspaikkaa tulekaan.
    Olen niin samaa mieltä Ohton kanssa siitä, että tulisi muistaa, että jokaisessa seurakunnassa käydään omat erilliset vaalit, on erilliset valitsijayhdistykset, erilliset ehdokkaat ja erilliset äänestäjät.

    Olenkin sanonut, että Jovi ei tällä nykyisellä neuvottelumallilla näyttäisi ihan siltä Jovilta, mitä äänestystulos antaa ymmärtää. Tavikset saivat kuitenkin n. 24% kaikista Jovin äänistä, mutta siitä huolimatta YKN-paikkaa ei meidän ryhmämme naisvaltuutetulle nykyisellä neuvottelumallilla napsahda. Minun vertauslukuni Jovissa on 2, joten toinen paikka Ohton esittämän mallin mukaan kuuluisi sen mukaan meille Taviksille.

    Me molemmat Tavisten kirkkovaltuuston jäsenet olemme naisia, meillä ei ole herätysliikesidonnaisuutta ja toimimme molemmat aktiivisesti Jovin seurakunnan vapaaehtoistoiminnassa mukana. Työskentelemme alueemme suuressa koulussa, joten työmmekin puolesta tunnemme runsaslukuisesti Jovin alueen perheitä, nuoria ja lapsia. Elämme heidän arjessaan mukana ja tunnemme heidän elämäänsä ja sen haasteita. Heitä varten olimme liikkeellä myös lähtiessämme mukaan vaaleihin. Nyt koen, että jäämällä paitsioon neuvotteluissa käytetyn mallin mukana, emme pysty palvelemaan äänestäjiämme täydellä teholla.

    Olemme aktiivisesti mukana Jovin monenlaisissa tapahtumissa työntekijöiden mukana. Mutta ei, ei jäsenpaikkaa tuossa Ohton mainitsemassa ”ydinhautomossa”, vaikka kaikki vapaaehtoistyömme Jovin toiminnassa ja seurakuntamme tuntemuksessa kyllä näyttäisivät meille vihreää valoa.

    Iloitsen siitä, että Ohto suuntaa katseen jo neljän vuoden päähän. On todellakin uudelleenarvioinnin aika. On aika luopua vanhoista ”näin on kautta aikojen tehty” ajatuksista, on aika tehdä päätöksenteosta seurakuntalaistensa näköistä, seurakuntalaistensa ikäistä. Koen, että nyt nämä neuvottelut käydään varsin pienen piirin kesken ja niistä puuttuu tasapuolisuus, avoimuus, läpinäkyvyys ja erilaisten ryhmien huomioiminen.

    Kiitos vielä Ohto! Vaikka huumor´mielellä asioita kuvailet, niin sivalsitpa ”kalsarinvaihto”- vertauksellasi varsin keskeisiin asioihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *