Virta

Jeesus liitti meidät kaikki siihen Jumalan todellisuuteen, joka oli hänen juutalaisen kansansa omaisuudeksi katsottu asia. Hän mursi ja rikkoi Jumalan suunnitelman mukaan  sen rajan, joka oli ylittämätön pakanoille Jerusalemin temppelissä.

Pakanoilla oli oma piha-alueensa, josta ei ollut pääsyä varsinaiselle temppelin alueelle. Paljon merkittävämpi oli raja  ihmisten mielissä. Se vaikutti suhtautumisena ihmisen arvoon.  Se vaikutti arkiseen elämään.  Juutalainen vältti menemästä pakanallisiin kaupunkeihin. Samariaa vältettiin. Jos oli pakko kulkea alueen läpi, pidettiin huoli, ettei tullut kontakteja alueen ihmisiin.  Oma elämä eristettiin vääriltä vaikutteilta.

Monessa tilanteessa Jeesus murtaa rajaa, ja antaa  kaikille luvan uskoa.  Jeesus  ihailee uskoa ihmisillä, jotka juutalainen ympäristö torjui. Sellainen on esimerkiksi roomalainen sadanpäällikkö, joka uskoo niin, että ei tarvitse  Jeesusta edes paikalle parantamaan palvelijaansa. Hän luottaa Jeesuksen sanaan. Jeesus toteaa tuossa yhteydessä:  Totisesti: näin vahvaa uskoa en ole tavannut yhdelläkään israelilaisella. Minä sanon teille, että niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Mt 8

Oliko roomalainen sotilas  päättänyt vain kokeilla vielä yhtä mahdollisuutta. Emme tiedä hänestä oikeastaan mitään. Mutta tuon tilanteen jälkeen ei ole vaikea päätellä, että hänen elämänsä oli  toisenlaista sisäisesti. Hän oli saanut kokea Jumalan todellisuuden murtautumisen omaan elämäänsä. Tai se oli olemassa jo ennen tapahtumaa. Jumala oli herättänyt uskon , joka sai etsimään Jeesuksen ja pyytämään  häneltä apua. Näinhän se meni:

…muuan sadanpäällikkö tuli hänen luokseen ja pyysi häneltä apua sanoen: »Herra, palvelijani makaa kotona halvaantuneena, kovissa tuskissa.»  Jeesus sanoi: »Minä tulen ja parannan hänet.» Mutta sadanpäällikkö vastasi: »Ei, Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano vain sana, ja palvelijani paranee. Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: ’Mene’, niin hän menee, tai toiselle: ’Tule’, niin hän tulee, tai palvelijalleni: ’Tee tämä’, niin hän tekee

En voi olla ajattelematta sadanpäällikköä esirukoilijana. Hän ymmärsi olennaisen. Jumalan apu ei ole sidottu siihen, onko joku rukoilemassa paikalla. Jumalan maailmassa kaikki ihmiset ovat aina Hänelle paikalla, Jumalan tiedossa, Hänen silmiensä alla.

Hän tajusi jotain valtavasta Jumalan voiman virrasta, josta ihmiset ovat saaneet ammentaa . Se on kuvattu Raamatun kokonaisuudessa. Sitä Jeesus väläytti myös Samariassa asuvalle naiselle sanoessaan: joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.» Ei ole siis väärin ajatella, että  se on samaa vettä, joka ilmestyskirjan mukaan  kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.

Samarialainen nainen sai Jumalan virran elävästä vedestä  herätyksen, elämäänsä uuden alun Jumalan kanssa. Sitähän  herätys käytännössä on. Myös hänen lähipiirilleen kävi samoin. (Joh 4) Sadanpäällikkö sai uskolleen vahvistuksen ja palvelijalleen avun. Millainen usko hänellä ennen olikin, se tuossa tilanteessa uudistui vielä syvemmäksi.

Näiden kolmen  Raamatun esimerkkihenkilön kohdalla virrasta tuli elämää Jumalan sanan välittämänä. Jumalan voiman virta on Hänen sanoissaan. Mieleeni painunut ja uskooni liittyvä raamatunkohta on osanani suuresta virrasta. Mitä enemmän niitä on, sitä enemmän virtaa hengellistä vahvistumista. Emme voi sitä itse tehdä. Mutta voimme pyytää. Ja voimme pyytää sitä myös kaikille läheisillemme, jotka ovat nyt meistä erotettuja syystä tai toisesta. Rukouksen maailma toimii edelleen samalla tavalla.

Tällainen oli Jumalan ikiaikainen suunnitelma, joka meidän Herramme Kristuksen Jeesuksen oli määrä toteuttaa. Kristuksen omina ja häneen uskoen voimme rohkeasti ja luottavaisina lähestyä Jumalaa. Siksi pyydän teitä olemaan lannistumatta, vaikka minä saan teidän tähtenne kärsiä vainoa. Se koituu teidän kunniaksenne. Tämän vuoksi minä polvistun Isän eteen, hänen, jonka asemaa jokainen isän ja lapsen suhde taivaassa ja maan päällä kuvastaa. Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät. Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen. Ef 3

Jaa teksti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *