Hengestä syntynyt

Paavali kuvaa kristityn uskonelämää mielikuvalla, jossa kristitty on Pyhän Hengen temppeli. Hän on siis kuin  tila, jossa vaikuttaa  Jumalan Pyhä Henki, joka kirkastaa ja tekee todellisiksi Jeesuksen sanat, opetukset ja läsnäolon. Tätä ei  voi pitää kovin opillisena  määrittelynä. Se ei aukene dogmaattisilla  pelkistetyillä periaatteilla. Sitä ei voi tyhjentävästi  selittää, mutta sitä voi katsella. Siinä on ymmärrettäviä osia ja samaan aikaan yli ymmärryksen ulottuvaa todellisuutta.  Ilman muuta Pyhän Hengen temppeliin ihmisen sisällä kuuluu kaikki rukouselämä.  Silti kaikkea ei voi määritellä sisäiseksi, koska tässä temppelissä elävä suhde Pyhään Henkeen  saa koko ihmisen toimimaan.  Tämän Paavali  on ilmaissut esimerkiksi näin

Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne,1 Tessa 5:23

Jeesuksen, apostolien ja Paavalin maailma oli täynnä temppeleitä. Antiikin aika oli kyllästetty lukemattomilla  jumalilla. Temppeleissä oli keskeisenä jumalkuva, ja tällä jumalalla oli oma papistonsa, joka auttoi ihmisiä palvomaan juuri tätä jumalaa.  Jumalan kuva saattoi olla valtavan suuruinen ja tehty sen ajan kalleimmista raaka-aineista, siinä oli kultaa ja norsunluuta muun muassa. Jo kalleudellaan se herätti kunnioitusta, ja varmasti myös kauneudellaan. Siihen oli keskitetty valtava omaisuusarvo ja parhaitten kuvanveistäjien ja käsityöläisten taito. Kyllähän sellainen kokonaisuus puhutteli.

Jerusalemin temppeli oli toisenlainen.  Siellä ei ollut Jumalan kuvaa. Pyhin huone temppelissä oli vain pimeä, ikkunaton Jumalan kohtaamisen paikka. Sen merkityskin erosi  muiden uskontojen pyhiksi koetuista asioista.  Juutalaisina apostolit ja Paavali  olivat sisäistäneet Jerusalemin temppelin kaikkein pyhimmän huoneen kansan väärien tekojen, syntien sovittamisen  paikaksi. Sovittaminen oli ylimmäisen papin tehtävänä eläinuhrilla  koko kansan puolesta kerran vuodessa. Hän teki sen arkun ääressä. Arkussa oli Jumalan antama laki, joka asetti ihmisen vastuulliseksi kaikista teoistaan. Mutta samalla laissa on elämää suojelevat rajat jotka johtavat turvalliseen elämään ja oikeaan jumalasuhteeseen. Me tunnemme lain kymmenestä käskystä.  Kun ihmisestä tulee Pyhän Hengen temppeli, nämä asiat ovat olemassa, mutta sovitukseksi tulee ainutkertainen Jeesuksen uhrikuolema.

 

 

Te olette Pyhän Hengen temppeli. Antiikin ihminen ymmärsi siis meitä paremmin tätä ilmaisua. Mutta ilmaisu irrotti uskon myös tietystä maantieteellisestä palvontapaikasta , kun se siirtyi ihmisen sisimpään. Jos muutosta miettii, niin se on ulkoisesta rituaalisesta palvelemisesta Jumalan sisäiseen palvelemiseen. Tästä on tullut meille kristityille hengellisen elämän peruskuvaus. Kaikki liittyy Pyhän Hengen vaikuttamana  Isään ja Jeesukseen. Pyhän Hengen temppelissä on näkymättömän Jumalan läsnäolo. Tätä Jeesus tarkoitti puhuessaan Jaakobin kaivolla samarialaisen naisen kanssa.

Nainen sanoi: Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun taas te väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa.» Jeesus vastasi: »Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastaja nousee juutalaisten keskuudesta. Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo.  Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.»Johannes 4: 20

Hengessä ja totuudessa on kahdella sanalla ilmaistu käsite “hengellinen”. Sen sisällä totuus on ankkuroituna Raamatun sanaan. Luukkaan evankeliumissa tämä hengellinen todellisuus  kuvataan tilanne- ja henkilökuvauksella Jeesuksen  elämän alussa.  Jeesus-lasta siunaamaan tulleet Iäkkäät Simeon ja Hanna  ovat jo Pyhän Hengen temppeleitä.  Pyhä Henki tuo heidät Jeesus-lapsen luo. He ymmärtävät  ihmeellisellä tavalla koko Jeesuksen elämän ja tulevaisuuden ja sen, että Hän on Jumalan Poika.  Joskus ajattelemme, että Pyhä Henki alkoi toimia vasta  kun apostoleihin vuodatettiin helluntaina Pyhä Henki. Se on liian ahdas näkökulma, yhden dogmaattisen sinänsä hyvän määritelmän seuraus.  Vanha testamentti puhuu Jumalan, Herran Hengestä, ymmärrämme, että hän on ollut alusta alkaen. “Herran Henki liikkui vetten päällä” on osa luomiskertomusta.

Dogmaattiset  määrittelyt ovat Jumalasta puhuttaessa karkeita likiarvoja, joilla kuitenkin on myös merkitystä. Ne avaavat osaa näkymättömästä todellisuudesta. Arvostetut dogmaatikot ovat kristillisen kirkon historiassa pyrkineet kirjoittamaan täydellisen päättelyn Jumalasta ja suhteesta Häneen. Katolisen kirkon suuresti kunnioittama Tuomas Akvinolainen kirjoitti  1200 luvulla  teoksen “Teologian summa”, se on yksi parhaista, kooltaan kahdeksan viisisataasivuista kirjaa. Vaikka yhtäkkiä tuntuisi, että siinähän olisi kaikki, niin silti sitä, tai jonkun toisen kirjoittamaa dogmatiikkaa ei kuitenkaan voi asettaa Raamatun tilalle.

Tuomas Akvinolainen sovelsi Aristoteleen filosofiaa teoksessaan. Aristoteles oli elänyt  reilut 300 vuotta ennen Jeesusta, 1500 vuotta ennen Tuomasta. Hänellä oli siis monen mielestä kestävää filosofista ajattelua. Kuitenkaan ilman Raamattua millään dogmatiikan kirjalla ei ole arvoa. Kun dogmatiikka yhdistyy johonkin vallitsevaan filosofiseen suuntaukseen, se voi  jalostaa ajatukset pahimmillaan niin, että  Raamatun lähtökohta häviää ja jäljelle jää vain tekijän mielifilosofia. Dogmatiikat on kirjoitettu vilpittömästi  siitä ihmisen uteliaisuudesta, joka tahtoo tietää, miten jumalalliset asiat toimivat. Ne ovat järkeviä rakennelmia, vaikka niissä ei ole sitä uutta luovaa, elävää voimaa, mikä Raamatussa on. Näin on edelleen olemassa järkeviä pyrkimyksiä ymmärtää uskon todellisuutta ja sitten se varsinainen hengellinen elävä todellisuus, joka pakenee tutkimusta.

Tästä kaikesta Jeesus sanoi kuvaavasti: »Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: ’Teidän täytyy syntyä uudesti.’  Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.» Joh 3: 5-

Hengestä syntyneestä tulee Pyhän Hengen temppeli. Tästä aiheesta lisää tulossa seuraavassa blogissani.

Tänä keväänä emme kokoonnu Sanan ja Rukouksen iltoihimme Mukkulan kirkossa koronavirusepidemian aikana. Otimme 12.3. kirkkohallituksen antaman ohjeen heti tosissamme. Illassamme  on paljon riskiryhmiin kuuluvia henkilöitä.

Jaa teksti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *