Huipulta näkee

Ensimmäistä Korinttilaiskirjettä voi ajatella matkana. Siinä kuljetaan asioitten tiheässä kasvustossa, ympäröivän maailman ja vihamielisen kulttuurin keskellä. Monet asiat kuin tarrautuvat kiinni, koettavat hidastaa, jopa estää matkantekoa. On vaikea nähdä eteenpäin. Jotta suunta säilyisi, välillä on noustava mäelle, josta voi katsoa eteenpäin ja löytää uusi rohkeus ja voima. Kirjeen alussa kuvattui Pyhän Hengen aikaansaama hengellinen elämän todellisuus (2:9-16) on kuin yksi mäen harjanne, jolta voi katsella edessä olevaa asioitten sekavaa , tiheää pensaikkoa, mutta voi nähdä jo niiden takana kohoavan huipun, josta voi katsella kaikkiin suuntiin ja ymmärtää tärkeimmän. Se on tuo verrattomasti parempi tie seuraavassa lainatussa kappaleessa:

Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen. Jumala on seurakunnassaan asettanut ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja vielä jotkut opettajiksi. Muutamilla on voima tehdä ihmeitä, toisilla parantamisen lahja, toisilla kyky auttaa muita, toimia johtajana tai puhua kielillä. Eivät kai kaikki ole apostoleja? Tai profeettoja? Tai opettajia? Tai ihmeiden tekijöitä? Eihän kaikilla ole parantamisen lahjaa? Eiväthän kaikki puhu kielillä tai tulkitse tällaista puhetta? Mutta tavoitelkaa kaikkein arvokkaimpia armolahjoja! Nyt minä osoitan teille tien, joka on verrattomasti muita parempi. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.  Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi. Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa. Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. 1 Kor 12: 27-

Ratkaisut löytyvät ytimestä, kun katsotaan kuin korkeammalta  arkisessa elämässä olevia uskon soveltamisongelmia. Kreikkalainen Korinttilaiskirjeen kiinnitti huomionsa rakkaudesta käytettävään sanaan agape. Hän ei aluksi tuntenut sen sisältöä, Hänen täytyi oppia se. Mutta hän tuli tietämään, ketä se tarkoitti.

Tässä Paavalin rakkauden ylistykseksi kutsutussa kohdassa  rakkaus on Jeesus Kristus. Hänet voi laittaa jokaisen rakkaus agape-sanan tilalle .  Tuo rakkaus on inhimillisesti omin voimin saavuttamatonta. Sen ovat kristityt aina myöntäneet. ” Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme.

Voisinko laittaa itseni tuon agape-rakkaus sanan tilalle? Olisin silloin ymmärtänyt tämän niin, että tämä rakkaus on minulle tehtävä, joka pitää ratkaista ja suorittaa. Viimeistään silloin luovun ajatuksesta, kun tällä tavalla kirjoittaisin uusiksi “minä en koskaan katoa

Tämä kohta ei ole luonteeltaan tehtävä, joka pitää suorittaa. Tämä on kuvaus Jumalan rakkaudesta, lyhyt kuvaus Jeesuksen työstä ylösnousseena vapahtajana kristityn elämässä. Nyt ja kaikkina aikoina. Näin Jeesus vaikuttaa. Tämän rakkauden Pyhä Henki kirkastaa ja tekee todelliseksi. Tämä raamatunkohta on ikkuna hengelliseen todellisuuteen. Se vastaa  kysymykseen, miten Jumalan rakkaus kantaa ja johdattaa ja auttaa elämän henkisissä ja vaikeakulkuisissa  asiatiheiköissä. Täällä ajassa me tarvitsemme koko ajan anteeksiantamusta. Rakkauden ylistys ylistää sitä, mihin anteeksiantamuksemme, joka aamuinen uusi Jumalan armo perustuu.

Usko toivo ja rakkaus syntyvät  Jumalan armossa elämisessä. Kun saadaan rukousvastauksia ja koetaan armolahjoja, ne ovat  Jumalan avun ja todellisuuden murtautumisia  tähän meidän elämäämme .Ja kun niiden aika herätyksen edetessä menee ohi, terveessä tapahtumakulussa jää ihmiselle usko, toivo ja rakkaus.

Kokemukset ja niiden muisto ovat menneitä hetkiä, jotka ovat näyttäneet tietä ja liittäneet Sanaan. Usko toivo ja rakkaus ovat  perusta. Ne pitävät kiinni Jeesuksessa ja hänen sovitustyössään. Eivätkä ne välttämättä edellytä Korinttilaiskirjeessä lueteltua armolahjoja, mutta Pyhän Hengen moninaisen työn ja vaikutuksen kyllä.

Muu katoaa  – karismaattisten herätysten ajat  – herätysliikkeiden ajat   – lahjat katoavat, mutta usko, toivo ja rakkaus pysyvät.  Lahjat ovat siltoja uskoon, toivoon ja rakkauteen.

Usko on armon osallisuutta – toivo syntyy siitä osallisuudesta  – mutta kumpaakaan ei ole ilman Jumalan rakkautta Jeesuksessa Sinua ja minua kohtaan. Siksi rakkaus on suurin. Siihen liittyy myös Paavalin seuraava rukous.

 Tämän vuoksi minä polvistun Isän eteen, hänen, jonka asemaa jokainen isän ja lapsen suhde taivaassa ja maan päällä kuvastaa. Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät. Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen. Ef 3  14-

Voitte tajuta. Korinttilaiskirjeen rakkauden ylistyskohta on siis sama asia kuin: Näin Kristus asuu teidän sydämissänne.

1 Kor 13 on kuin hengellinen vuori. Sen sinne saa nousta se, jonka elämän perustana on  tämä rakkaus. Sieltä näkyy luvattu maa. Siellä voi katsoa jo täällä iankaikkista kirkkautta, joka odottaa niitä jotka katsovat sitä rakkauden kalliolta, jossa on Jeesuksen risti.

 

 

Koronaepidemia muutti suunnitelmamme ja 12.3. kirkkohallituksen ohjeen mukaan 13.3. ja 17.4. iltamme jätetään pitämättä. Esirukouspyyntöjä voi silti jättää oikealla olevan palstan sähköpostiin kaikuja……

Jaa teksti

2 Replies to “Huipulta näkee”

  1. Ihana, rukiinen opetus- ja muistutus-puhe. Kiitos Heikki, Kilvoittelija!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *