Näkymätön läsnä

Luukkaan evankeilumin 9. luvun alussa kerrotaan kuinka Jeesus lähetti 12 opetuslastaan julistamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita. Jumalan valtakunta oli lähellä. Mitä he julistivat. Kaikkea sitä mitä olivat Jeesuksen  seurassa kuulleet ja oppineet. He ammensivat uskomme juuri siinä elämästään todellisuudesta. Ehkä toisinaan ajattelemme, että se olisi ollut vasta sitten, kun Jeesus oli kuollut ja ylösnoussut ja evankeliumit kirjoitettiin. Mutta he elivät siinä maailmassa joka hetki. Se maailma on Uudessa Testamentissa. Sitten he palasivat ja kertoivat mitä oli tapahtunut lähiseuduilla, missä he olivat olleet. Ja tämän seurauksena tapahtui kuin imu, joka toi ihmisiä Jeesuksen luo. He elivät maailmassa vailla tiedotusvälineitä. Ihmiset itse olivat viestejä toinen toiselleen. Tälle tapahtumalle voisi antaa nimen Missio Galilea.

ihmiset etsivät Jeesuksen ja Jeesus puhui heille Jumalan valtakunnasta. He eivät olleet välikäsien varassa vaan kuuntelivat alkuperäistä lähdettä. Ja Jeesus paransi sairaat. Päivä hupeni ja tuli ilta – Jeesus sanoi opetuslapsilleen: antakaa te heille syödä. Viisituhatta tuli kylläisiksi viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Sen jälkeen käytiin keskustelu: Jeesuksen kysymys -” kuka minä olen ?” sai Pietarin vastauksen – sinä olet Jumalan Kristus.

Ajattele itsesi mukaan noihin tilanteisiin Millaista oli olla siinä mukana. Mitä opetuslapset kokivat.  Ehkäpä jotain näin: Tämä ei johdu meistä. Saamme olla mukana sellaisessa, jota ei voi ymmärtää eikä itse tehdä toimimalla jonkin ohjelman mukaan. Vaikka tekisi kokemuksista tälle säännöt. tietää ettei se toimisi. Sillä kaikki  riippuu Jeesuksesta.

Näin ymmärrän myös sitä hajanaisen karismaattisen herätyksen vaihetta, jossa olen saanut olla mukana. Kun armolahja toimii, tulee aivan toisenlainen olo – se ei ole minusta riippuvaista. Jumala vastaa rukouksiin, en minä. Tulee nöyräksi.  Minulla ei ole antaa mitään, mutta Jumalalla on. Seuraa suurella mielenkiinnolla, mitä seuraavaksi tapahtuu. Monenlaisen koetun innostuksen keskellä on ollut  kysymys terveistä rajoista ja siitä mikä on iankaikkisuuteen asti kantavaa hengellisyyttä. Jeesus tiesi tämän ongelman silloin siinä ja myös tässä nyt. Jeesuksen opetuksissa on yliajallisuus, kun hän neuvoo hengellisen elämän asioissa. Kun usko perustuu Jumalan Sanaan Raamatussa –  siinä on ainutkertaisia toistumattomia tapahtumia, joilla on merkitys uskon syntymiselle, kasvamiselle ja lujittumiselle. Niinkuin nuo alussa mainitsemani tilanteet esimerkiksi. Sellaisia Jumala voi antaa nytkin. Sitten on sellaisia kohtia, jotka selkiyttävät kokonaisuutta kaikkina aikoina. sellainen on tämä:

Ja hän sanoi kaikille: “Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon? Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee omassa ja Isänsä ja pyhäin enkelien kirkkaudessa. Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Jumalan valtakunnan.

Tässä on suurten vastakohtien läsnäolo. Peruskristinuskon tiivistelmä on : seurata, kieltää itsensä ja ottaa ristinsä . Mitä valintoja ja seurauksia sillä matkalla voi joutua kohtaamaan. Kun itse oman elämänsä pelastaa voi seuraus ollakin kadottaa se. Ja jos oman elämänsä  kadottaa Jeesuksen tähden voikin  pelastaa sen. Toisaalta voi voittaa koko tämän maallisen elämän mutta hävitä iankaikkisessa kokonaisuudessa. Voi valita hävetä Jeesusta täällä – ja Jeesus häpeää siellä. Tätä ei voi ymmärtää, ellei lähtökohtana ole tämä näkyvä ja koettava todellisuus ja näkymätön rinnakkaistodellisuus – Jumalan valtakunnan näkeminen.

Nuo alussa mainitsemani tapahtumat . Niissä mukana olevat näkivät Jumalan valtakunnan, jota kylvetään sydämiin ja se kasvaa tai kuihtuu, tuottaa satoa tai tuhoutuu ihmisissä. Näin ollut kaikissa herätyksissä. Kuka on astunut seuraajan tielle ja vastannut Vapahtajan kutsuun on tullut suurten vastakohtien maailmaan. Mutta on väärin puhua vain vastakohtaisuudesta, sillä sen ymmärtää helposti väärin. Se pitää nähdä sisäisen puhtauden ja totuuden alueella. On siinä paljon enemmänkin. Nikean uskontunnustus sanoi sen : me uskomme kaikkien näkyväisten ja näkymättömien luojaan. Usko on kokonainen täällä, kun  näkymätönkin on todellisuutta. Näkyväinen eletään näkymättömän edessä.

Tai ehkä on kysymys vain arkisemmin taivaallisen vastakohtaisuudesta sille elämälle johon täällä kykenemme. Tästä seuraa vain yksi johtopäätös: ainoa mahdollisuus on seurata Jeesusta, joka tekee Sanansa eläväksi. Niinhän tuossa äskeisessä Jeesuksen sanassa on lähtökohtana. Vain elävää sanaa voi seurata. Miten sen määrittäisin. Heprealaiskirjeessä kerrotaan Jumalan puhutteluista eri aikoina. Sitten tulee ohje. Tänä päivänä jos kuulette Hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne... ja kun matkalla ollaan, sitä voi arvioida taaksepäin Paavalin lailla. Miten tässä seuraavassa raamatunkohdassa onkaan läsnä näkymätön todellisuus.

Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi.Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista,mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen.Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee. 1 Kor 13

Jumalan johdatus toimii usein siten, että oma tiemme suljetaan tavalla tai toisella. Jeesus kulki ihmisen tien. Hän kulki herkeämättä kohti Jumalan asettamaa päämäärää mutta samalla herkkänä hänen äänelleen ja valmiina muuttamaan niitä reittejä, jotka vievät päämäärään. Siinä meille Herramme esikuva. Herkkänä ja herkeämättä. Aina on toinen polku, jos yksi menee tukkoon. Usein Jumalan suunnitelma toteutuukin juuri siinä, että meidän omat suunnitelmamme  raukeavat. Suorin tie ei ole aina oikea tie. Pysähdyksissä ja reitiltä poikkeamisissa, suunnitelmien muuttumisissa, on usein se tauko, joka on kuin kehkeytyvää musiikkia. Ihmisen kypsyyskoe on siinä, miten hän käyttää nuo muutokset, poikkeamat tai odottamattomat joutohetket ja tauot. Niitä ei saa heittää pois vaan poimia ne isän antamina uusina  mahdollisuuksina. Niistä ei saa myöskään menettää malttiaan, vaan pysähtyä ja hiljentyä kuuntelemaan miksi näin tapahtui. Joskus vastaus annetaan vasta aikojen kuluttua, joskus ei lainkaan tässä ajassa. Lainaus Erkki Rannalta.

Rinnakkainen näkymätön todellisuus – Jumala ei toimi meidän ehdoillamme. Me emme johdata Häntä. Jos on aitoa uskoa, Hän johdattaa meitä. Usko on vastaus johdatukseen.

Paavali kertoi omista kokemuksistaan näkymättömästä rinnakkaistodellisuudesta. Niillä on henkilökohtainen merkitys. Hän saa niistä voimaa.  Hän ei tee niistä kokemuksista toisille uskon keskusta. Näin hän osoittaa, että ne ohjaavat häntä pitäytymään Jeesukseen, hänen elävään todellisuuteensa Ne vastaavat kiinnostuneille vain siitä, miksi hän on nyt sellainen kuin on ja kiertää kertomassa Jeesuksesta ja hyväksyy elämässään suuret vastakohtaisuudet. Toisaalta on rinnakkainen maailma ja toisaalta monet vaikeat vaiheet ja vaivat, jotka ovat osa hänen elämäänsä. Hänellä ei ole muuta bonusetua kuin se, että Jumala vie hänet kaikkien näiden vaiheiden läpi. Arki on tavallista välillä vaivalloistakin taivallusta.

Minun täytyy kerskata; se tosin ei ole hyödyllistä, mutta minä siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin. Tunnen miehen, joka on Kristuksessa: neljätoista vuotta sitten hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen — oliko hän ruumiissaan, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää. Ja minä tiedän, että tämä mies — oliko hän ruumiissaan vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää —temmattiin paratiisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua.Tästä miehestä minä kerskaan, mutta itsestäni en kerskaa, paitsi heikkoudestani.Sillä jos tahtoisinkin kerskata, en olisi mieletön, sillä minä puhuisin totta; mutta minä pidättäydyn siitä, ettei kukaan ajattelisi minusta enempää, kuin mitä näkee minun olevan tai mitä hän minusta kuulee.Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi. 8Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta.Ja hän sanoi minulle: “Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa”. Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä. 2 Kor 12

 

Paavali oli itse tuo mies, josta hän kertoo. Kun on nähnyt – hän pidättäytyy kertomasta sellaista, mitä ei voi kertoa. Jää vain toisenlainen – se on toisenlaista. Ja Jeesuksen ylösnousemusruumiin todellisuus. Mutta hän on katsellut Jumalan valtakuntaa!

En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi. Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen.Veljet, en katso vielä päässeeni siihen asti. Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä.Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat.Näin meidän on siis ajateltava, jos kerran olemme täydellisiä. Jos jossakin kohden ehkä ajattelette toisin, Jumala on ilmoittava teille, kuinka asia on. Meidän on vain jatkettava eteenpäin siitä, mihin olemme päässeet.Noudattakaa minun antamaani esimerkkiä, veljet, ja ottakaa oppia niistä, jotka elävät meidän tavallamme.
Olenhan usein sanonut teille ja nyt sanon aivan itkien, että monet elävät Kristuksen ristin vihollisina.Heidän loppunsa on kadotus. Vatsa on heidän jumalansa ja häpeä heidän kunniansa, ja he ajattelevat vain maallisia asioita.Mutta me olemme taivaan kansalaisia, ja taivaasta me odotamme pelastajaksi Herraa Jeesusta Kristusta. Hän muuttaa meidän ruumiimme tästä alennustilasta oman kirkastuneen ruumiinsa kaltaiseksi voimallaan, jolla hän kykenee alistamaan valtaansa kaiken. Fil 3

Me olemme taivaan kansalaisia. Ei ole mitään maallista mallia, jolla näitä voisi selittää. Kun Johannes elämänsä lopulla 90 vuotiaana saa nähdä Jumalan valtakunnan ennen kuolemaansa – niin miten muuten ilmestyskirjaa voisi luonnehtia? Hän näkee Jumalan valtakunnan ja samalla koko historian spiraalinomaisesti jossa sama näytetään eri näkökulmista ja kokonaisuus on hallittua. Mutta se on samalla taistelua. Taistelu näytetään taivaallissa kuvissa mutta pohjimmiltaan on kysymys ihmisten yhteenlasketusta sisäisestä elämästä ja Jumalasta. Hän kuvaa sitä  niillä sanoilla ja käsitteillä, joita on hänen maailmassaan ja vain niihin hän voi verrata. Mutta ne eivät ole se, minkä hän näkee. Ja silti kuvauksella on merkitys.

Ja minä käännyin katsomaan, mikä ääni minulle puhui; ja kääntyessäni minä näin seitsemän kultaista lampunjalkaa, ja lampunjalkain keskellä Ihmisen Pojan muotoisen, pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn. Ja hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa, niinkuin lumi, ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki; hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset, ja hänen äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina. Ja hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, ja hänen suustaan lähti kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa. Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: “Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet. Kirjoita siis, mitä olet nähnyt ja mikä nyt on ja mitä tämän jälkeen on tapahtuva. Ilm 1

Hän katselee ylösnoussutta Jeesusta ja näkee ja kuulee samalla tuon toisen todellisuuden . Pukua ja olemusta ei voi kuvata muutoin kuin vertaamalla – niinkuin. Silti lukiessa  aavistaa että sanoilla tuota ei voi kokonaan kuvata. Seitsemän tähteä kädessä kuvaa kenties Pyhän Hengen todellisuutta, koska profeetta Jesaja on kuvannut Hengen seitsenmuotoista olemusta. Mutta ääni, kuin suurten vetten pauhina liittyy ehkä kieleen ja sanaan.Kieli josta lähtee sana – on kaksiteräinen miekka. Tulee mieleen heprealaiskirjeestä: Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili. 4:12

Bo Giertz tämän äärellä on kirjoittanut: Kun Jeesus lähettää sanansa, ilmassa välkehtii miekka. Se sinkoaa esiin valonsäteen, joka muistuttaa kirkasta terästä tai lääkärin terävää leikkausveistä .Se tietää määränsä ja tunkeutuu siihen kaikkien esteitten läpi.

Johannes näkee miten Jeesus on lampunjalkojen keskellä – Lampunjalat tarkoittavat seurakuntia. Jos seurakunnan liekki on elävä, ei ole vaikea kuvitella, että sen tuli on läsnä taivaassa Jeesuksen luona. Siellähän ovat täällä rukoillut rukouksetkin. Tänään samalla kuvalla voi ajatella kaikkia seurakuntia. Lampunjalkoja on paljon, kuinka monta lienee sellaista, joille on toteutunut se, mistä Jeesus varoitti Efeson seurakuntaa.Mutta sitä en sinussa hyväksy, että olet luopunut ensi ajan rakkaudesta.Muista siis, mistä olet langennut, käänny ja palaa tekemään ensi ajan tekoja. Ellet tee parannusta, minä tulen luoksesi ja siirrän lamppusi paikaltaan. Ilm 2 :5

Koetan kuunnella tätä rinnakkaista näkymätöntä todellisuutta. Samalla ajattelen, miten se näkyy elämässä. Antiikin ajan tärkeimmässä Eusebiuksen kirkkohistoriassa on Kvadratuksen puolustuskirjoitus Hadrianukselle 120 luvulta jKr : Vapahtajamme teot olivat aina saapuvilla, sillä ne olivat todellisia. Parannettuja ja kuolleista heränneitä ei nähty ainoastaan silloin, kun heidät parannettiin ja he nousivat ylös, vaan he olivat aina saapuvilla, eivät ainoastaan silloin kun Vapahtaja oleskeli maan päällä vaan myös hänen poistuttuaan, pitkän ajan, niin että muutamat niistä ovat eläneet meidän aikaamme saakka.

Näin näkymätön todellisuus oli läsnä kristittyjen elämänkokemusten kautta selittämättömänä mutta rohkaisevana. Eikä se ole kadonnut. Niin on nytkin.  Se on tällä tiellä: Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.

Sanan ja rukouksen illat jatkuvat ensi vuonna  seuraavina parjantai-iltoina klo 18 Mukkulan kirkossa : 10 .tammikuuta, 14. helmikuuta, 13 maaliskuuta, 17. huhtikuuta.

Miehet Ankkurissa laulavat  kaikkien kanssa yhdessä ja rukoilevat esirukouspyyntöjä. Pyynnöt voi kirjoittaa etukäteen tai paikalla ja jättää ne sitä varten varattuun koriin. On myös mahdollisuus henkilökohtaiseen rukouspalveluun.

Jaa teksti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *