Rinnakkaistodellisuus

Ilmestyskirjan uusi Jerusalem laskeutui Johanneksen näyssä alas. Se on siis olemassa. Se on koko ajan rinnakkaistodellisuus. Se kuvataan kuutiona jonka särmät ovat mitoillamme 2300 km. Miten ja mistä sellaisen voi nähdä ja kun näkee, mikä on perspektiivi? Lukuja ei voi ottaa kirjaimellisesti, kun kyseessä on unenomainen kuvaus jota voi silti pitää totena. Miten suhtaudumme siihen riippuu siitä Mitä uskomme Jumalasta ja hänen tavastaan ilmaista itsensä. Monesti Raamatussa sanat kertovat kuvista, jotka ovat enemmän kuin sanat. Joitain asioita ei voi kuvata muutoin kuin tapahtumien kautta .Esimerkiksi Jumalan ilmestyminen palavassa pensaassa Moosekselle on sellainen. Samaa on Johanneksen saamassa ilmestyksessä, Raamatun viimeisessä kirjassa.

Henki valtasi minut, ja enkeli vei minut suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui taivaasta, Jumalan luota. Se loisti Jumalan kirkkautta, se säihkyi kuin kallein jalokivi, kuin kristallinkirkas jaspis. Sitä ympäröi suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia ja niitä  vartioi kaksitoista enkeliä. Portteihin oli hakattu Israelin kahdentoista heimon nimet…. Kaupungin muurissa oli kaksitoista peruskiveä, ja niissä oli kaksitoista nimeä, Karitsan kahdentoista apostolin nimet. Enkelillä, joka minulle puhui, oli kultainen mittakeppi kaupungin sekä sen porttien ja muurin mittaamista varten. Kaupunki oli neliön muotoinen, yhtä leveä kuin pitkä. Enkeli mittasi kaupungin kepillään ja sai tulokseksi kaksitoistatuhatta stadionmittaa; pituus, leveys ja korkeus olivat kaikki tämänsuuruiset. … Temppeliä en kaupungissa nähnyt, sillä sen temppelinä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, hän ja Karitsa.
Kaupunki ei myöskään tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa. Kansat kulkevat sen valossa, ja maailman kuninkaat tuovat sinne mahtinsa kaiken loiston. Sen portteja ei suljeta päiväsaikaan, ja yötä siellä ei olekaan. Kaikki kansojen kalleudet ja ihanuudet tuodaan sinne. Mitään epäpuhdasta ei sinne päästetä, ei ainoatakaan iljettävän valheen palvelijaa, vaan ainoastaan ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan. Ilm 21

 

Kuutiosta tulee mieleen Israelin ensimmäinen, Salomonin temppelin pyhin huone. Se oli kuutio 10x10x10 metriä. Pimeä. Siellä oli liitonarkku, jossa oli Mooseksen saamat laintaulut  ja arkun molemmin puolin kaksi kerubienkeli patsasta. Se oli paikka Jumalan läsnäololle. Salomon temppelin pyhin oli kuva taivaasta.

Temppelissä hoidettiin suhdetta Jumalaan. Pyhimmässä säilytetty laki määritti synnin, joka rikkoo yhteyden Jumalaan. Kuka tahtoi sovittaa syntinsä, toi virheettömän uhrieläimen, pani kätensä sen päälle tunnusti syntinsä, ja uhri teurastettiin , veri pirskotettiin alttarille ja uhri poltettiin. Oletko koskaan miettinyt, millainen henkilökohtainen tapahtuma tuo oli. Miltä sellaisen kokeminen tuntui?

Kerran vuodessa ylimmäinen pappi uhrasi ensin omien syntiensä sovitukseksi voidakseen mennä suurena sovituspäivänä kaikkein pyhimpään. Siellä hänen tehtävänsä oli pirskottaa kansan puolesta uhriverta liitonarkun kannelle kansan tahattomien syntien sovittamiseksi Järjestely pyrki täydellisyyteen Jumalan edessä. Profeettojen kysymykset esittivät huolen siitä, oliko se vain ulkoista seremoniaa, joka jätti ihmisen sisimmän koskemattomaksi. Kun ensimmäinen Jerusalemin temppeli hävitettiin 586 eKr, arkku laintauluineen hävisi. Kaikkein pyhin jäi tyhjäksi. Mutta sisältö ei kadonnut minnekään. Sitä vaalittiin synagogissa, joita hajalleen joutuneet juutalaiset rakensivat kokoontumispaikoikseen .Sen mukaan toimittiin toisessa temppelissä, jonka Herodes laajensi, ja jonka rakennustyöt jatkuivat vielä Jeesuksen elinaikana.

Juuri siellä Jeesus sanoi: »Hajottakaa tämä temppeli, niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä.»Silloin juutalaiset sanoivat: »Tätä temppeliä on rakennettu neljäkymmentäkuusi vuotta. Sinäkö pystyttäisit sen kolmessa päivässä?» Jeesus tarkoitti kuitenkin temppelillä omaa ruumistaan. Kun hän
sitten oli noussut kuolleista, opetuslapset muistivat nämä hänen sanansa, ja he uskoivat kirjoituksiin ja siihen, mitä Jeesus oli puhunut Joh 2.

Ilmestyskirjan kuvauksessa Jeesus on taivas ja temppeli. Hänen valonsa täyttää sen. Valoa ei voi kokonaisuudessaan sanoin kuvata. Kun Jeesus nousi ylös kuolleista ja uhrasi maailman pätevimmän ja valtavimman syntien sovitusuhrin – Jerusalemin temppelin uhritoimituksilla ei ollut enää merkitystä kristityille. Jumalan lupaama messias oli tullut. Jatkuvan uhraamisen tilalle tuli kertakaikkinen ja lopullinen Jeesuksen uhri. Se on meille anteeksisaamisen peruste. Pätevää ei tarvitse koskaan enää uusia. Siihen kristityn liittää usko ja
jokainen vietetty ehtoollinen.

Temppeliä voi pitää kuvana Taivaan todellisuudesta. Kun Jerusalemin maallinen temppeli, taivaan kuva uhripalveluksineen hävitettiin, Jumala antoi jo noin sukupolvea ennen nousta uuden temppelin Jeesuksen ylösnousemuksessa. Se ei perustu paikkaan. Paikasta Jeesus keskusteli samarialaisen naisen kanssa Sykarin kaivolla: Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.»

Kun Jeesus nousi ylös taivaisiin hän sanoi: Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti. Meidän rukouksemme menevät taivaan temppeliin. Hengellisen elämässä on aina mukana ikuisuus ja nykyisyys rinnakkain. Hengellinen antaa ainekset ratkaista maalliset valinnat. Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, sen ohessa teille annetaan kaikki muu – niin kuin Jeesus sanoi.

Jerusalemin temppelissä laki oli pyhimmässä, Taivaan temppelissä kaikki on pyhintä ja lain tilalla on Jeesus. Mutta laki ei ole merkityksetön. Jeesushan sanoi:  Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Mt 5 Jos ei ole lakia näyttämässä sitä, mikä on oikein, elämä on ilman suojelevia rajoja. Ilman lakia kukaan ei tarvitse Jeesusta syntien sovittajaksi. Vanhassa Testamentissa ilmaistu linja jatkuu. Synnit on sovitettava.

Mielikuvat puhuvat. Molempiin pyhimpiin voi päästä vain kun synnit on sovitettu. Taivaan puitteet ovat käsittämättömät. Olennainen tieto meidän kannaltamme on se, ketä taivaassa on. Siellä ovat he, joiden nimi on kirjoitettu elämän kirjaan. Karitsan elämänkirja ratkaisee. Jeesukseen turvautuva on merkitty elämän kirjaan. Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edestä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan. Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan. Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen.

Tuomio. Tekojen kirjoissa on  koko elämä. Kaikki. Taju siitä on  psalmissa 25. Herra, sinä olet laupias, muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi. Älä muista nuoruuteni syntejä, älä pahoja tekojani! Sinä, joka olet uskollinen ja hyvä, älä unohda minua!

Elämän kirjassa on vain nimi. Se on henkilökohtainen suhde. Jeesus puhui siitä vertauskuvalla. Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta. Omasta suhteestaan Paavali kirjoitti: Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle.
Näin minulla ei enää ole mitään omaa, lain noudattamiseen perustuvaa vanhurskautta, vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo.Minä tahdon tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman ja tulla hänen kaltaisekseen osallistumalla hänen
kärsimyksiinsä ja kuolemaansa.Ehkä silloin saan myös nousta kuolleista. 

Johannes tunsi Jeesuksen ystävänä, ylösnousseena, tunsi profeettojen kirjoitukset, tunsi seurakuntien elämää 60 vuoden ajalta alusta saakka. Hänen Raamattunsa ei ollut samanlainen kirja kuin meillä vaan siinä oli kirjoitettuna Vanhan Testamentin sana ja Uudesta Testamentistamme tuntemamme julistettu, kuultu ja puhuttu, osin kirjoitettu sana. Jumalan sana oli sulautunut häneen. Kirjoittaessaan hän asetti myös koko ajan turvallisia rajapyykkejä uskomme sisällölle.

Sana oli sulautunut häneen. Sillä tavalla voi ymmärtää Hänen evankeliuminsa alun. Alussa oli Sana.Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla.Mikään, mikä on syntynyt,ei ole syntynyt ilman häntä.Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä,pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. Kun olen viime viikot  ollut ilmestyskirjan äärellä ja kuin katsellut sen suunnasta Johanneksen  evankeliumia – olen huomannut, miten voimakkaasti taivaan rinnakkainen todellisuus on siinä läsnä.

Temppeli on palveluksineen taivaan kuva rinnakkaistodellisuudesta. Siksi Vanhan Testamenttimme kuvaukset siitä ovat meille tärkeitä. Entistä selvemmin ymmärrän miten taivas liittyy Raamatun kokonaisuuteen. Ei teoriana vaan todellisuutena. Nyt. Ilmestyskirja ei kuitenkaan ole etukäteen kirjoitettu historia. Se on hengellinen näkökulma uskon maailmaan, erityisesti suhteeseen jossa olemme Jeesuksen omia. Kaikkien vaikeuksien keskeltä voi päästä perille. Taivaaseen. Uuteen Jerusalemiin.

Seuraava Sanan ja rukouksen ilta Mukkulan kirkossa on  perjantaina 15.11. klo 18. Tervetuloa mukaan laulamaan ja rukoilemaan Miehet Ankkurissa ryhmän kanssa. Ja Raamatun äärelle!

Jaa teksti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *