Välikappaleena

Apostoli Johannes  oli joutuessaan Patmokselle perimätiedon mukaan 90 vuotias vanhus. Hän oli kulkenut pitkän elämänmatkan Gennessaretin järven rannalta karulle kuohuvan meren ympäröimälle saarelle. Paljon kokemuksia  mahtuu tuolle ajalle. Läheisyys nuorena miehenä Jeesuksen kanssa – 3 vuotta yhdessä.   Ajattele jotakin 3 vuoden jaksoa elämässäsi vuosikymmenten taakse. Se kohtaaminen oli muuttanut Johanneksen elämän merkittävästi. Hän on saanut vaikuttaa kaikkiin kristittyihin Jeesuksen kanssa.

 

Patmoksella olisi saattanut olla vahvana mielessä hetki vuosikymmenten takaa Jerusalemin temppelissä. Olihan Johannes kirjoittanut sen evankeliumiinsa.  Älkää tehkö Isäni talosta  markkinapaikkaa!Silloin opetuslapset muistivat, mitä kirjoituksissa sanotaan: »Kiivaus sinun temppelisi puolesta kuluttaa minut.»Juutalaiset sanoivat Jeesukselle: »Mikä oikeus sinulla on tehdä noin? Millä tunnusteolla todistat meille oikeutesi?» Jeesus vastasi: »Hajottakaa tämä temppeli, niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä.» Silloin juutalaiset sanoivat: »Tätä temppeliä on rakennettu neljäkymmentäkuusi vuotta. Sinäkö pystyttäisit sen kolmessa päivässä?»Jeesus tarkoitti kuitenkin temppelillä omaa ruumistaan. Kun hän sitten oli noussut kuolleista, opetuslapset muistivat nämä hänen sanansa, ja he uskoivat kirjoituksiin ja siihen, mitä Jeesus oli puhunut.

Temppelillä on siis merkitys. Siitä Jeesus puhui toisella tavalla samarialaisen naisen kanssa Sykarin kaivolla.  Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun taas te väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa.» Jeesus vastasi: »Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastaja nousee juutalaisten keskuudesta. Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo.Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.»

Oliko Johanneksen Patmoksella kokemassa jotain samaa kuin oli ollut Kirkastusvuorella? Hän oli nähnyt kirkkauden joka toistui jälleet ilmestyskirjan näyissä. Hänen muistoissaan oli Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus – lähtö Jerusalemista , uusia paikkakuntia : Antiokia, Efeson 30 elettyä vuotta. Siinä vaiheessa kun olisi pitänyt olla rauhallinen vanhuus, Johannes joutui irralleen entisestä karkoitetuksi Välimeren saarelle. Tuntuiko, että pimeys oli laskeutunut  hänen elämänsä ylle.

Ja kuitenkin juuri tuolla Johannes näkee taas kirkkauden jasaa profetian tulevaisuudesta ja niiden seurakuntien tilanteista joihin hänkin oli saanut vaikuttaa. Olihan Efeso ollut reilut 30 vuotta keskus kaikille seurakunnille, jotka ilmestyskirjassa mainitaan. Patmoksella Johannes katselee itse asioita sukupolvea myöhemmin elettyään tuon 30-40- 60 vuoden ajan ( miten tuon nyt laskee?). . Varmasti hän katsoi ja pohti elämää eristyksessään taaksepäin, vuosikymmeniään, sitä mitä kaikkea oli tapahtunut. Omaa kohtaloaan.  Ja samalla ihmisiä, joita Jeesus oli koskettanut, kutsunut ja ottanut seuraajikseen toimintansa kolmen vuoden aikana ja sen jälkeen rukoukset kuulevana Vapahtajana. Ja tässä kohtaa,  elämänsä viimeisellä rannalla, kohta lähtevä Johannes saa nähdä temppelin, josta Jeesus kerran Jerusalemin temppelissä oli puhunut. Jeesuksen. Meille koko taivas on Hänessä. Johannes oli kuin Mooses saadessaan nähdä luvattuun maahan. Se odotti häntä.

Määränpää on selkeä. Olemme matkalla taivaaseen. Kristittyä odottaa Kaanaan maa, se vahvistuu jokaiselle, joka saa rukoilla hengessä ja totuudessa. Johannes oli saanut olla välikappaleena ja tehdä tehtävänsä valtavasti itseään suuremmassa, jota hän elämänsä lopputaipaleella sai taas kerran katsoa. Kaikki Raamatun henkilöt ovat Jumalan välikappaleita paitsi Jeesus. Jeesus on temppeli. Hänessä kohtaamme pyhyyden.

Ja ilmestyskirjan alussa, mitä tulee Efesosta katsoen kuin muinaisen kehätien varrella oleviin seurakuntiin Smyrnaan, Pergamoniin, Tyatiraan,  Sardekseen,Filadelfiaan ja Laodikeaan ja Efesoon itseensä, voi kirjoitetun äärellä miettiä niiden elämän 30 – 60 vuotta. Ilmestyskirjaan ei tullut Johanneksen keksimää eikä hänen kokemuksistaan kasvanutta arvostelua – vaan  Jumalan arvio siitä missä sukupolven jälkeen oltiin. Johannes kuuli Jeesuksen, Jumalan arvion. Siinä on läsnä menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus yhtä aikaa.


Siinä oli seurakunnan yhteinen elämä mutta myös siihen kuuluvien yksilöiden elämä tarkastelussa. Vuorovaikutus. Erityisesti tietysti on esillä seurakunnan paimenen (enkelin), johtajan suhde seurakuntaansa (lampunjalka) . Enkeli ja lampunjalka. Ajatus johdattaa muinaisen Jerusalemin temppelin kaikkein pyhimpään ja samalla viittaa Jeesuksen sanoihin. Lamppua ei laiteta vakan alle
vaan niin, että se loistaa kaikille huoneessa olijoille… Minä olen maailman valo. Seurakunta on tarkoitettu valaisemaan Jeesuksen valolla yhteiskuntaa, jonka keskellä se elää.
Kun lukee Ilmestyskirjan kolmea ensimmäistä lukua ( ja voit todella lukea ne ) voi miettiä, mitä sukupolven aikana oli saavutettu, menetetty ja mikä vielä oli mahdollista.  Voi arvioida, millainen on Pyhän Hengen johdatuksen ja inhimillisten keinojen välinen suhde. Onko tärkein säilynyt, vai menetetty. Kuka oli kulkenut tuhlaajapojan tien – Sellaisen voi kulkea kokonainen seurakunta. Samalla pitää muistaa, että se on sittenkin valoisin vertauskuva elämänmatkasta, koska se päättyy lopulta Isän kotiin.
Johannes sai näkyinä nähdä suuren kertomuksen ja kirjoittaa ilmestyskirjan. Siinä voi nähdä myös itsensä osallisena ja matkalla . Ilmestyskirjan alku on kuin peili, jonka edessä voi arvioida omaa elämää  ja oman seurakunnan nykyhetkeä.


Seuraava Sanan ja rukouksen illan raamatuntutkistelu Mukkulan kirkossa perjantaina 18.10. klo 18. Tervetuloa mukaan. Tässä alkanut mietiskely jatkuu seuraavassa blogissani

Jaa teksti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *