Usko, filosofia, ideologia

Kohtaamme Paavalin toisella lähetysmatkallaan Ateenassa. Hän oli siellä yksin. Synagogassa Paavali tapasi  juutalaisia ja jumalaa pelkääväisiä ( henkilöitä, jotka arvostivat juutalaista uskoa, mutta eivät olleet kääntyneet juutalaisiksi ), kaupungin  torilla oli  monenlaisia tapaamisia. Ateena oli täynnä temppeleitä, mahtavia pylväshalleja ja  jonkin tiedon mukaan kaupungissa oli  3000 jumalakuvaa. Vaikuttavimmat niistä olivat temppeleissä, norsunluusta ja kullasta tehtyjä,  9 – 11.5. metrin korkuisia patsaita. Nyt Ateenaa ajatellessa on mielessä hallitseva Akropoliin kukkula  ja sen laella olevat pakanatemppelien rauniot. Se on  yksi maailman tunnetuimmista paikoista.
Olemme oppineet pitämään sitä länsimaisen sivistyksen kehtona.  Paavalin aikana se oli  edelleen maailmankatsomusten kohtaamispaikka, jossa kohtasivat länsi, itä ja etelä. Samalla se oli uskontojen sulatusuuni. Rooman valtakunnan osana sinne oli tullut uusi aika.. Kun Rooma valtasi Kreikan, se vei paljon sen sivistyneimpiä kansalaisia orjikseen. On luonnehdittu, että oikeastaan tällä tavalla kreikka sivistyksellään valtasi Rooman sisältäpäin. Kreikkalaisista jumalakuvista tehtiin tarkkoja marmorisia jäljennöksiä. Kreikkalaisista filosofioista stoalaisuus vaikutti paljon roomalaisten elämänasenteisiin.
Paavalin aikaan Ateenassa  filosofian painopiste oli siirtynyt yksilön elämään niistä pohdinnoista, joissa ajateltiin ihannevaltion sisäistä järjestämistä. Akropoliin juurella oli agora , tori, mahtavien rakennusten , pitkien pylväshallien reunustama ja täynnä kohtaamisia ja  keskustelua, tietysti myös kauppaa. Sen ympäristössä oli temppeleitä ja kulttipaikoja  jumalille, joiden luetteloista voi poimia  seuraavia:  Nike, Artemis,Poseidon,Zeus,Pallas Athene, Pan, Afrodite, Dionysos ,Asklepios Athene Polia,  Athene Ergane, Pandrosos,  Heeros Paidion, Roma jumalatar, Augustus, Apollon, Eros, Aglauros…  Näille uhrattiin, mutta tieto jumalten maailmasta välittyi teattereissa, joissa oli 10, 15 tai 20 tuhatta istumapaikkaa – niiden raunioilla tämänpäivän matkailija voi käydä ihmettelemässä.
Ateenassa  voi katsella ja astella samoja kiviä kuin Paavali ja nousta Akropoliin viereiselle pienemmälle kukkulalle Areiopagille, jonne Paavali vietiin, ja jonka keskellä hän piti puheen kiinnostuneille. Puhe on metalliin kaiverrettuna ja kiinnitettynä kallioon portaitten lähellä , jotka  vievät matkailijan tänä päivänä helposti kukkulan laelle, josta näkee mukavasti alakaupunkiin , 3,6 miljoonan asukkaan Ateenaan.Sieltä on mukava ihailla auringonlaskua, miksei myös nousua.
Odotellessaan Ateenassa matkakumppaneitaan Paavali näki joka puolella kaupunkia epäjumalankuvia, ja tämä sai hänet kuohuksiin. Hän keskusteli synagogassa juutalaisten ja jumalaapelkäävien kanssa ja puhutteli joka päivä torilla kaikkia, joita sattui tapaamaan. Muutamat epikurolaiset ja stoalaiset filosofit ryhtyivät puheisiin hänen kanssaan, ja jotkut heistä sanoivat: “Minkähän tiedonjyvän tuokin luulee noukkineensa?” “Taitaa olla vieraiden jumalien julistajia”, sanoivat toiset, sillä Paavali julisti evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta. He veivät hänet mukanaan Areiopagille* ja sanoivat: “Saisimmeko tietää, mikä on se uusi oppi, jota sinä julistat? Me olemme kuulleet sinun puhuvan perin outoja asioita. Mistä oikein on kysymys? Sen me haluaisimme tietää.” Ateenalaiset samoin kuin kaupungissa asuvat muukalaisetkin olivat näet tavattoman kiinnostuneita kaikista uusista asioista ja puheenaiheista. Paavali astui keskelle Areiopagia ja alkoi puhua: “Ateenalaiset! Kaikesta näkee, että te tarkoin pidätte huolta jumalien palvonnasta. Kun kiertelin kaupungilla ja katselin teidän pyhiä paikkojanne, löysin sellaisenkin alttarin, jossa oli kirjoitus: ‘Tuntemattomalle jumalalle.’ Juuri sitä, mitä te tuntemattanne palvotte, minä teille julistan. “Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. Häntä ei myöskään palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin – itse hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun.Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. umala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Ovathan muutamat teidän runoilijannekin sanoneet: ‘Me olemme myös hänen sukuaan.’ Koska me siis olemme Jumalan sukua, meidän ei pidä luulla, että jumaluus olisi samankaltainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin ihmisen mielikuvituksen ja taidon luomus. “Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen. Hän on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista.” Jotkut ivailivat Paavalia, kun kuulivat hänen puhuvan kuolleiden ylösnousemuksesta, toiset taas sanoivat: “Kenties saamme kuulla sinulta tästä vielä toistekin.” Niin Paavali lähti heidän luotaan. Muutamat kuitenkin hakeutuivat hänen seuraansa ja tulivat uskoon. Heidän joukossaan oli Dionysios, Areiopagin tuomioistuimen jäsen, Damaris-niminen nainen sekä muutamia muita.

Puhetta on aina ihailtu. Se on antiikin puhetaidon helmiä. Suomalainen puhetaidon opettaja Juhana Torkki, maamme eturivin vaikuttajien puhekouluttaja teki väitöskirjansa tästä Paavalin puheesta.
En pitäisi yllätyksenä, vaikka Paavali olisi omaksunut puhetekniikkansa antiikin kuuluisimmalta reetorilta roomalaiselta Marcus Tullius Cicerolta. Cicero oli elänyt satakunta vuotta aikaisemmin mutta toiminut kuvernöörinä Tarsoksessa, joka oli kuuluisa puheopetuksesta. Noin luonnehti Eija-Riitta  Korhola Lahdessa pitäessään luentoa Paavalista Ateenassa helmikuussa (Credo luennot).
Puheen perusteella Paavalista tulee esille aikansa sivistynyt ja myös kreikkalaista filosofiaa tuntenut monipuolinen mies. Samalla voi muistaa Jerusalemin temppelin pappispuolue Saddukeusten sympatiat
hellenistiseen maailmaan. Filon Aleksandrialainen 20 ekr – 50 jkr yhdisti aikansa platonilaisen ja stoalaisen filosofian juutalaisuuteensa.
Uskoisin, että Areiopagilla piti puhua juuri niin kuin Paavali teki. Hänen puheestaan voi erotella klassiset taitavan puheen osat: Exordium – alkusanat, Narratio – johdattelun, Partitio – väittämän – puheen pääteesin, Confirmation – jossa perustelu ja faktat ja Peroration – loppunousun. Mutta oleellista ei tietenkään ole puheen muoto, vaan kokonaisuus johon se sisältyy! Sitä voi tutkia Paavalin toteamuksesta: joka voisi olla tiivistelmä Paavalin kokemuksista Ateenassakin 1 Kor 1 22. Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi.
Risto Jutin Tiedon Filosofia Antiikista nykyaikaan ottaa Paavalin esille viitaten edesmenneeseen suomalaisen Georg Henrik von Wright:iin ja ranskalaiseen filosofi esseisti-kirjailijaan Alain Badiou:hin, vasemmistolaiseen poliittiseen aktivistiin. Eniten kirjassa on lainattu jälkimmäistä tarkastelussa, jossa asetetaan rinnakkain vertailuun juutalaisuus, kreikkalaisuus ja Paavalin kristinusko. Vertailussa tarkastellaan näiden kolmen käsitteitä ja oppeja, jotka soveltuvat kaikkiin ihmisiin tai asioihin aina ja kaikissa tilanteissa.
Käytän tässä Jutin suodattamia ajatuskokonaisuuksia. Badioun mukaan Paavalille juutalaisuus ja kreikkalaisuus olivat saman hallinnan kaksi eri puolta. Molemmat edellyttivät järjestäytynyttä kaikkeutta ja molemmat pyrkivät sen hallitsemiseen joko viisauden tai tekojen muodossa. Kreikkalaiset halusivat tulla osaksi kaikkeuden järjestystä eli logosta inhimillisessä viisaudessa ja ymmärryksessä, kun taas juutalaiset yrittivät hallita kirjallista perinnettä tulkinnallisin rituaalein ja profetoinnein sekä löytämään merkin tai ihmeen kaikkeuden ylittävästä poikkeuksellisuudesta. Molemmille pelastuminen eli kaikkeuden hallitseminen oli mahdollista tämän puoleisessa maailmassa…
Paavalilla julistuksen tehtävä ei ollut tiedon tai viisauden välittäminen. Sen tarkoitus ei ollut voittaa ketään puolelleen järjen todistuksin tai ennusmerkein. Mitään todistetta ei ollut, ja kaikki inhimillisen järjen tai tulkinnan keinoin saadut hallitsemisen välikappaleet olivat julistuksen näkökulmasta keinotekoisia ja rajoittavia. Julistuksen voima oli vain siinä, mitä se julisti eikä julistuksen inhimillisissä välittäjäaineissa. Merkkien ja todisteiden logiikan näkökulmasta Kristus-tapahtuma oli hauras tosiasia. Sen puolesta ei voinut järkeillä, eikä siitä ollut myöskään kaikkeuden ylittäväksi ennusmerkiksi. Sitä ei ollut kirjoitettu lakiin, vaan se oli lain murtava, vähäpätöisesti rakentuva tapahtuma. Tässä piili myös sen ainut voima. Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme.
Badiou lukee sekä juutalaisuuden, että kreikkalaisuuden Isän diskursseiksi ( ihmisten tapa jäsentää käsityksiään todellisuudesta). Ne sitoivat yhteisönsä yhteen ja vaativat kuuliaisuutta joko kosmokselle (logos) tai laille. Vain kristillisellä Pojan diskurssilla oli mahdollisuus olla uusi ja universaali. Kristus-tapahtuma katkaisi historian ja aikakauden lakien mukaisen tilinpidon totuudesta ja järjestyksestä. Samalla se hävitti kaksi patriarkkamestaria – kreikkalaisen viisaan ja juutalaisen profeetan, Filosofi tunsi ikuiset totuudet, profeetta tiesi tulevan yksiselitteisen merkityksen. Sen sijaan uuden aikakauden alusta ja kuoleman voittamisesta julistava apostoli ei varsinaisesti tietänyt mitään. Hän ei voinutkaan tietää, koska kuolema oli pikemminkin subjektiivinen asenne, kuin tiedettävä tosiasia. Tällaisessa tilanteessa tieto käy turhaksi tai kuten Paavali sanoo: jos joku luulee tietävänsä jotakin, hänellä ei ole oikeaa tietoa. 
Juti toteaaa, että Paavalin antifilosofia edelläkuvatussa kaikkeuden haltuunoton kieltämisen merkityksessä ei koskaan säilynyt kristillisyydessä puhdasoppisena.
Näin filosofi, joka oli paljon Raamattuaan lukenut ja katseli sitä omasta näkökulmastaan. Minua sykähdyttää tuossa edellä olevassa ajatus Kristus-tapahtumasta. Paavali päätti Areiopagilla puheensa  Kristus-tapahtumaan. Hän ei suostunut sanomaan enempää kuin voi sanoa uskollisena sille todellisuudelle, jonka Jeesus oli hänelle Pyhän Hengen kautta antanut. Se oli elävä todellisuus , ylösnousseen Jeesuksen todellisuus. Ateenassa se välittyi vain muutamalle, Areiopagin jäsenelle Dionysiukselle ja Damaris nimiselle naiselle ja muutamalle muulle. Näyttäytyikö  heille 2000 vuotta myöhemmin eläneen filosofin suuret maailmanselityksen linjat. Ei – mutta sillä oli heille merkitys, että he saivat mukaan elämäänsä ylösnousseen Jeesuksen. Ja kun heidät muistetaan nimeltä, sillä on ollut merkitystä niille ihmisille, joille he saivat välittää uskon lahjan.
Badiou näkee Paavalin antifilosofisen – filosofianvastaisen ajattelun merkittävänä. Badiou katsoo asioita filosofioista käsin. Hän ei käsittele kristinuskosta kirjoittaessaan Jeesusta. Jeesukseen ei voi liittää filosofiaa.
Vertaan Sokrateeseen. Häneltäkään ei ole olemassa omaa kirjoitettua, niin kuin ei Jeesukseltakaan. Sokrateesta tiedämme Platonin kautta – emmekä voi varmuudella erottaa, mikä ajatuksissa on Sokrateelta ja mikä Platonilta muutoin kuin tulkiten. Jeesuksen oppilaat eivät olleet filosofeja – niin kuin Platon. He eivät tulkinneet. He vain säilyttivät Jeesuksen puheet, elämänvaiheet, opetukset, teot, kuoleman ja ylösnousemuksen tapahtumat niin aidosti kuin suinkin osasivat.
Johtopäätökset ovat erilaisia, jos uskontoa katsotaan filosofiasta, tai filosofiaa katsotaan uskonnosta ja nykymaailmassa mukaan on hyvä ottaa huomioon myös ideologiat. Filosofin silmin Paavalin julistuksesta näkyy tässä nyt antifilosofia, Kun filosofi tekee huomioita järjellä, osa uskontodellisuudesta jää pois. Risto Juti näki, ettei Paavalin antifilosofia koskaan säilynyt sellaisenaan. Totta on, että viisaat teologit, jotka ovat olleet aina myös jossain määrin uskonnonfilosofeja ovat sittemmin aina tehneet liittoja filosofian kanssa voidakseen selittää sellaista minkä Paavali jätti selittämättä. Juti : Augustinus (354-430) ja 1000 luvulla vaikuttanut Anselm Canterbury-lainen 1033-1109 olivat kristillisen teologian perustajahahmoja, joiden keskeisimpiä opillisia pontimia oli ”kristinuskon ymmärtäminen sen ajan filosofian, tieteiden ja aikalaisjärjen valossa”. Näitä liittoja on teologian historia pullollaan.
Mitä tulee ideologioihin, luterilaisen kirkon kannalta surullinen ajanjakso on Saksassa. Kansallissosialistinen puolue alkoi organisoida omia evankelisia kannattajiaan. Vuonna 1932 ne järjestäytyivät kirkon sisällä olevaksi kansallissosialistisen puolueen peitejärjestöksi nimellä “Saksalaisten kristittyjen uskonliike”Lisää tietoa voi siitä saada vaikka hakemalla Saksan kirkkotaistelu 1930 – 1940 – luvuilla.
Esimerkiksi kirkollisissa vaaleissa koko kansallissosialistisen puolueen propagandakoneisto asetettiin “Saksalaisten kristittyjen uskonliikkeen” tueksi. Vastaliikkeeltä estettiin vaalipropagandan teko jopa väkivalloin. “Saksalaiset kristityt” saivatkin 2/3 äänistä. Ehkäpä juuri tästä syystä kirkot  Saksassa ovat nyt  barrikadeilla oikeistopopulisteiksi nimettyjä puolueita vastaan. Tästä syystä Saksassa oli tunnustuskirkko – sisältä vallatun Evankelisen kirkon taipumaton vähäinen jäännös.  Sieltä tulee meille Dietrich Bonhoefferin virsi  Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Tässä on luterilaisen kirkon sisäinen heikkous. Se voidaan vallata sen demokraattisessa vaali ja hallinto järjestelmässä sisältäpäin Uskon tilalle voidaan vaihtaa ideologia. Tätä näkökulmaa on hyvä pitää mielessä.
Uskon näkökulmasta vuorisaarna on kuin selviytymispakkaus oudossa ympäristössä Kuvittelen usein, että sen kanssa Paavalikin oli aina matkassa. Alussa – älä säikähdä, miltä täällä tuntuu, pidä kiinni saamastasi oikeasta sisimmässäsi, tarkkaile juutalaisen tavoin todellisuutta, jossa totuuden vastakohtana ei välttämättä ole valhe, vaan vielä syvällisempi totuus – jonka selville saamiseksi sinulle annetaan välttämätön rukousyhteys jota voi pitää myös kuin köytenä, joka ulottuu Jumalan iankaikkiseen näkymättömään todellisuuteen. Toimiva , auttava yhteys on tärkein. Siksi Isä-meidän rukouselämä on täällä lopullinen vastaus. Pyhän Hengen todellisuus. Tästä lisää seuraavassa blogissani.
Seuraava sanan ja rukouksen ilta Mukkulan kirkossa on perjantaina 13.9. klo 18.

Jaa teksti

One Reply to “Usko, filosofia, ideologia”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *