Sisäistä

Täynnä oikeutettua vihaa mies kulki toiseen kaupunkiin.  Hän oli saanut tuen sisimpänsä polttavalle tarpeelle  tukahduttaa toisella tavalla ajattelevat. Arvovaltainen elin oli antanut hänelle valtuutuksen mennä äärimmäisyyksiin asti ja jatkaa tapahtumasarjaa, jossa jo kaksi oli surmattu.  Vanha uutinen mutta kuitenkin samalla jotain niin tuttua. Samanlaiset asiat koskettavat edelleen. Ihminen valitsee hyvää tai pahaa, mutta seurauksia hän ei voi valita. Ne tulevat hallitsemattomina.

Tuon miehen matkalla tapahtui jotakin, joka muutti kaiken. Häntä toisessa kaupungissa odottaneet hämmästyivät, koska hän ei enää vihannut vaan päinvastoin puolusti toisella tavalla ajattelevia.  Hän oli kohdannut sisimmässään todellisesti sen miehen, joka oli ensin surmattu, mutta silti eli seuraajiensa sisimmässä. Se ei ollut vain aatteen seuraamista, sitä pieni lyhyt hetki matkalla ei olisi voinut häneen vaikuttaa. Se oli uuteen maailmaan astuminen, jossa ne asiat, jotka hän tunsi, alkoivat elää. Hänen oppimansa ja tuntemansa asiat olivat tuon Miehen asioita.

 

 

Matkallaan hän oli huikaisevassa valossa sisimmässään kuullut kysymyksen. Miksi vainoat minua? Hän oli tullut sokeaksi. Oikeasti. Ja sai ohjauksen oikealle tielle. Hän sai kokea, että  tuon kysymyksen esittäjä eli myös siinä miehessä, joka auttoi häntä saamaan takaisin näkönsä. Ja myöhemmin monissa muissa, jotka auttoivat häntä eteenpäin  niin että tietyssä vaiheessa hän kirjoitti: en elä enää minä, vaan Kristus minussa.

Paavalin henkilöhistoria on puhutteleva. Kun hän palasi tuosta kaupungista, Damaskoksesta, hän oli yhtä täynnä syyllisyyttä kuin oli ollut täynnä vihaa menomatkallaan. Vain Armo, jonka hän kohdatessaan ylösnousseen Jeesuksen sai osakseen, mahdollisti uuden tasapainon sisimpään. Vihansa seurauksien muistamisesta hän ei koskaan päässyt irti eikä siitä, että aina muistettiin mitä hän oli ollut ennen. Eikä hän sitä peitellyt. Hän oli kokenut Damaskoksessa myös vihan toisen puolen. Jeesuksen tunnustaminen Vanhassa Testamentissa odotetuksi messiaaksi sai siellä juutalaisissa aikaan silmittömän raivon ja tappamishalun ja Paavali laskettiin salaa pimeässä kaupungin muurilta korissa alas, porteista ei ollut kulkemista. Se oli osa hintaa ennustetun messiaan todellisuuden tunnustamisesta. Voi vain kuvitella mietteitä, jotka Paavalin mielessä olivat palatessaan takaisin Jerusalemiin. Yrittäessään päästä yhteyteen Jeesuksen opetuslasten kanssa hän joutui kohtaamaan  aikaisemmin osoittamansa vihan vielä kolmannella tavalla. Häntä pelättiin.

Barnabas uskalsi kohdata Paavalin ja vei hänet opetuslasten luo. Niinä päivinä hän sai kuulla kaiken Jeesuksesta ja samalla kokea, miten Jeesus eli seuraajiensa sydämissä. Slogan Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti oli tullut todeksi. Arvokasta oli se, että Jeesus oli heidän kanssaan nyt ja aina, ei se, että hän oli elänyt maan päällä. Hengellisellä todellisuudella on historia, mutta historia ei ole sama kuin hengellinen todellisuus. Historia kertoo, koska Jeesus tuli vaikuttamaan sydämeen, mutta sydämen sisäiset liikkeet ovat hyvin henkilökohtainen juttu. Silti kaikki se on jaettavissa ihmisten kesken aina edelleen siellä, missä Jeesus on heidän sisimmässään vaikuttamassa.

Mukkulan kirkossa vietämme taas Sanan ja rukouksen iltaa perjantaina 22.3. klo 18. Olin valitettavasti viime kerralla sairaana, siitä syystä  aiheena pysyy edelleen Paavali Ateenassa – Apostolien teot 17. Kevään viimeinen ilta on perjantina 26.4. Tervetuloa laulamaan, keskustelemaankin ja rukoilemaan yhdessä Miehet ankkurissa – ryhmän kanssa.

 

 

 

Jaa teksti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *