Ytimestä

Me ammennamme ja elämme kirjoitetusta tutkiessamme Raamattua, mutta meidän kirjoitettumme on peräisin eletystä todellisuudesta. Jeesus ei kirjoittanut kirjaa – pergamentille, papyrukselle, puutauluille, kivitauluihin, savitauluihin tai metalliin, joita silloin käytettiin – vaan seuraajiinsa sanoillaan, teoillaan elämällään, ylösnousemuksellaan ja läsnäolollaan. Apostoli
Paavali kuvasi tätä tällä tavalla: Te itse olette meidän kirjeemme, joka on sydämeemme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat. Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin. 2 Kor 3

Näin se menee . Raamattu on kokoelma Jumalan kirjeitä eri ihmisten kautta meille kaikille. Paavali oli itse Ylösnousseen Kristuksen kirje. Voiko Paavalin erottaa siitä mitä hän kirjoitti. Se minkä Jumala oli kirjoittanut hänen elämäänsä kulki aina mukana. Kun luen efesolaiskirjettä, löydän sitä, mitä Jumala on. Ja mitä Jumala on kirjoittanut Paavaliin . Näen: Hän on täynnä Jumalaa. Se on kiitollisuutta siitä mitä hän on, miten muuttunut ja miten hän on koko ajan muutoksen keskellä. ”Vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee”. Usko on tosiasioihin perustuvaa ja Jumalan mahdollisuuksiin uskovaa.

Menneisyyden merkitys oli Paavaliin tietokonetermillä ilmaisten päivitetty vastaamaan tilannetta missä Jumalan suunnitelma on tullut uuteen vaiheeseen Jeesuksen elämän, kuoleman ja ylösnousemuksen tapahduttua. Vanhan Testamentin kirjoitukset olivat avautuneet hänelle Jumalan tarkoittamalla tavalla. Mikä oli ollut siihen asti salaisuutena Mooseksen kirjoissa ja profeettojen julistuksessa, niin ettei sitä ymmärretty, oli paljastunut Kristuksessa. Siksi nyt on vastaus siihen, miten eletään armosta. Armon voi jakaa kahteen: Pelastava armo ja ylläpitävä armo. Efesolaiskirjeessä painopiste on jälkimmäisessä.

Usko on Jumalan vaikutusta, lahjaa.. Se näkyy selvästi Jeesuksen keskusteluissa kirjanoppineiden ja fariseusten kanssa, erityisesti kohtaamisessa illan hämärissä Nikodeemuksen kanssa. Pitää syntyä
uudesti, ylhäältä. Paavaliin oli kirjoitettuna tämä tosiasia . Efesolaiskirjeessä Paavali avaa tätä aloittamalla Jumalan kuvauksella.

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan. Tätä armoa hän on
ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi, tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä – siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, – oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä.

Tämä on Jumalan kuvausta Hänen vaikutuksensa kautta. Se välittää jatkuvuuden ymmärtämisen siitä suhteesta, joka Jumalalla oli Israelin kansaan. Sen näkökulma on samalla ikuisuudesta ikuisuuteen, näkyvästä näkymättömään, tästä elämästä iankaikkisuuteen. Se on kokonaisuus, joka
laajenee. Kristuksessa yhdistyy kaikki, mikä on maan päällä ja taivaissa.

Paavali on täynnä kiitosta Isää kohtaan – Ja kuulen siinä samalla sisäistetyn Jeesuksen vuorisaarnan – teidän Isänne kyllä tietää – ei hiuskarvakaan putoa päästäsi hänen tietämättään. Paavalilla on kiitollisuus siitä mitä hän itse on ja mitä Jumalan sydämessä on. Hän katsoo Jumalan sydämeen: armo oli Isän mielessä jo ennen maailmaa ja ihmistä. Hän on jo edeltäpäin määrännyt
ihmisen lapseuteen. Tässä on sama asia, jonka Johannes kirjoitti evankeliuminsa alkuun antaen ajan filosofiselle kielelle uuden merkityksen kirjoittamalla: Alussa oli Sana. Jeesus Kristus!

Tässä on lahja, johon sisältyy lunastus Jeesuksen veren kautta ja rikkomusten anteeksisaaminen.Se on armo jota Isä antaa lapsilleen kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi. Tämä on uskoa ylläpitävää armoa. Joka aamu on armo uus… lauletaan  hengellisessä laulussa.

Miten lahjan saa.

Vain pyytämällä Jumalan vaikutusta. Paavali aloitti efesolaiskirjeensä Jumalan vaikutuksen kuvauksella. Siitä seuraa johdonmukaisesti: Pyydä vaikutusta. Sillä se on lahja, eikä sitä voi ansaita. Se on Jeesuksen vertausten kauppiaan helmi ja peltoon kätketty aarre. Paavalin työn menestystekijä oli, että hän pyysi vaikutusta toisille ja samalla antoi esimerkin, miten tulee toimia.
Rukous on avain!

Minä notkistan polveni Isän edessä, josta kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä,hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassahänen Henkensä kautta ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne, niin te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja
pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä. Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta
kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti!

En minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani, anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte,
mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme – sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan, jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa, korkeammalle kaikkea hallitusta ja
valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa. Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää.

Kun Paavali näin rukoilee, mietin mitä hän uskonsilmillään sisäisesti näkee, ja mitä ei. Hän ei näe kaikkea. Hän ei pelkää tiedon ja järjen aukkoja – jotka eivät voikaan tässä asiassa täyttyä. Kysymys on siitä mitä voi vastaanottaa ja mitä ei. Ja siitä, mitä ylhäältä annetaan kulloinkin Kristuksen mittaamattomasta rikkaudesta. Paavali totesi: Mutta itsekullekin meistä on armo annettu
Kristuksen lahjan mitan mukaan. Ef

Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. 1 kor 13

Olenko väärässä kun ajattelen, että Jumalan tunteminen on suhteessa siihen, miten Jumala tuntee minut täydellisesti. En voi ottaa kaikkea vastaan. En ymmärrä kaikkea. Uskonymmärrykseni on aina vaiheessa, jotain ymmärrän, kaikkea en. Keskeneräisyys on normaalia. Jumala tietää sen minusta.
Jeesukselle se oli itsestäänselvyys opetuslapsiinsa nähden. Jeesus sanoi oppilailleen: Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä
kantaa. Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sen tähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.
Johannes 16

Pyhä Henki hoitaa uskoa ihmisen sydämessä. Totuus, anteeksiantamus ja armo ovat Jumalan kolme työkalua joita Hän käyttää. …jotta tuntisitte Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä. Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman
mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä. Ef 

Emeritus piispa Eero Huovisen kirjassa Uusi ilo Pääsiäisen evankeliumi minua ilahduttivat seuraavat ajatukset: ”Usko syntyy Jumalan vaikutuksesta. Se ei ole ihmisen luontainen uskonnollinen asenne vaan seurausta siitä, mitä Jumala on ensin tehnyt.” ”Hengellinen kokemuskaan ei ole ensin, vaan ensin on kokijan ulkopuolelta tuleva Jumalan teko tai sana. Järjestys on tärkeä. Ensin on armo, sitten usko, ensin tapahtuma sitten ihmettely, ensin sana, sitten kokemus – Ensin on Jumala sitten ihminen.”

Kokemusta ei voi irrottaa Jumalan teosta tai sanasta. Jos kokemus on irrallaan ja siitä tehdään johtopäätöksiä ollaan vaarallisilla vesillä. Paljot kokemukset eivät ole tae oikeasta uskosta. Monien arvostamat armolahjat voivat alkaa elää omalakista elämää ja johdattaa harhaan. Kaikki kokemukset eivät ole Pyhän Hengen vaikutusta, vain ne ovat, jotka johdattavat syvemmälle Kristuksen tuntemiseen.  …anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät,Ef

Jeesus: Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Joh 16

Hengen ilmoitus on oikeaa, kun sen takaa löytyy Kristus. Tästä efesolaikirje on hyvä esimerkki. Minusta se on enemmän Hengen kuin järjen avulla kirjoitettu. Siksi se on Jumalan sanaa, Jumalan kirje, sydämen lihataulujen kautta kirjoitettu kirjaimin luettavaksi.

Pää
Paavali käyttää mielikuvaa, jolla voi kertoa ja samalla tehdä oikeutta sille, että Jumala vaikuttaa uskon. Hän haluaa myös kuvata , miten usko vaikuttaa ja toimii. Hän puhuu seurakunnasta Kristuksen ruumiina. Se on ollut jatkuvasti puheissa toistettu teema, joka toimii edelleen luotettavasti hengellisen todellisuuden kuvaajana. Kristus on pää ja me olemme jäseniä. Jäsenellä
ei ole merkitystä ilman päätä. Mielikuva auttaa ymmärtämään seurakunnan historian siinä hetkessä ja tulevaisuudessa ja samalla kunkin jäsenen hengellisen kasvun ja tulevaisuuden ja päämäärän.

Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä,
jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin
osalla on.Ef

Kristuksen ruumis mielikuvasta voi myös lukea kuvauksen siitä, mitä tapahtuu kun Jumala vastaa niihin rukouksiin, joita Paavali rukoili ystäviensä puolesta. Ja mielikuva kertoo myös sen, että teot seuraavat tervettä uskoa, ja että on totta se Jeesuksen sana, jonka hän sanoi: Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: ‘Me olemme ansiottomia
palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvol iset tekemään.’Lk 17 Kristityn teoista kuuluu kunnia Jumalalle. Ei katsota tekijää, vaan tekemisen aikaansaajaa. Häntä, joka on ensin!

Kun Paavali puhuu eläväksi tekemisestä, sen voi ajatella puhtaasti johtuvan päästä. Kuollut jäsen yhdistetään päähän ja siitä tulee elävä. … mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa – armosta te olette pelastetut – ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina
armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. Ef

Raamatun sisäisessä vertailussa huomaa seurakuntaa kuvaavan mielikuvan Kristuksen ruumiista vastaavan Jeesuksen viinipuuvertausta. Siinä vilahtaa myös kuolleeksi joutuminen, kun taas edellä oli ajatus eläväksi tulemisesta.
Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja
te saatte sen. Joh 15

Haen itse näistä raamatunkohdista vastausta kysymykseen: Mitä on olla hengellisesti elävä, eli uskoa! Näitten kohtien perusteella se on jatkuva sisäinen tapahtumaketju, jonka Jumala vaikuttaa. Mielikuvat kristitystä Kristuksen muille ihmisille osoittaman kirjeenä ja Kristuksen ruumiin
jäsenenä näyttävät hengellisen elämän eri puolia. Raamattu on kirjoitettu elävästä todellisuudesta. Sen kirjoitukset johtavat takaisin siihen, samaan Jumalan yhteydessä nyt elettävään elämään.

Jaa teksti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *