Synnin vastakohta

Galatalaiskirjeen saajat olivat pakanoista, juutalaisuuteen kääntyneistä ja juutalaisista koostuva yhteisö. Heillä oli siis valtavasti oman menneisyytensä lähtökohtia. Paavalin kirjeessä galatalaisille ei olisi mitään mieltä ellei heillä kaikilla olisi ollut kiinnostusta yhteen asiaan. Oikea hyvä elämä kiinnosti heitä. Sen voi sanoa yksinkertaisesti: Miten välttää syntiä?

Jos voit välttää, niin olet vanhurskas joka kelpaa Jumalalle. Sinulla on mahdollisuus siirtyä ajasta iäiseen iloon. Kirjoitan tätä, koska sama asia on aina ollut minullekin tärkeä.

Luther koetti välttää syntiä ja elää oikein. Hän todella pyrki munkkina puhdistamaan sisäisen elämänsä tekemällä hyviä töitä, paastoamalla ja piiskaamalla itseään. Hän luki kuitenkin myös Raamattua kunnes oivalsi jotain mm Galatalaiskirjeen äärellä. Hän saattoi oivaltaa vain, koska Saulus Tarsolainen oli koettanut kaikin tavoin välttää syntiä fariseuksena ja juutalaisten perinnäissääntöjen noudattajana ja kiihkoilemalla niiden puolesta. Jumala tuli lopulta heille suuremmaksi kuin uskonnollinen yhteisö, jonka jäseniä he olivat. Kysymys poltti siihen saakka, kunnes he löysivät oikean vastauksen. Kun vastaus löytyi, nyt se vuorostaan täytti heidät ja poltti heidän mielessään. Ei voinut elää jakamatta sitä muille.

Mutta täytyy miettiä ennen etenemistä: Mikä on synnin vastakohta. Onko se: en tee syntiä. Takana on kysymys laista joka sen määrittää. Vai onko se: Teen vain Jumalalle kelpaavia hyviä tekoja. Mikä on hyvä teko?

Muistanet tilanteen, jossa Jeesus keskustelee rikkaan nuorukaisen kanssa laista ja sen noudattamisesta. Siinä kymmenen käskyä tiivistyy kahteen olennaiseen: Rakasta Jumalaa yli kaiken( 1.- 3. käsky, lain ensimmäinen taulu) ja lähimmäistä niin kuin itseäsi ( 4.- 10. käsky, laintoinen taulu). Lähimmäisyys selittyy syvemmin Jeesuksen tämän keskustelun jälkeen kertomassa vertauksessa laupias samarialainen. Yleensä ajattelemme sen kohdalla lähimmäisenrakkauden rajattomuutta ja ( lain toisen taulun) ihmiselämän hyviä rajoja määrittävien  käskyjen tiivistelmää. Mutta vertauksessa samaan aikaan (lain ensimmäisen taulun ) jumalasuhteeseen liittyvien käskyjen  takia pappi ja temppelipalvelija eli leviitta kulkivat ohi.

Saulus kulki  Damaskoon samassa mielentilassa täynnä Jumalan pyhyyttä ja palvelupuhtautta, kuin vertauksen pappi ja leviitta . Ajattelen, että hän oli sisäisesti ihmisen oikealta tieltä ojaan suistunut, niin kuin on jokainen täynnä murhanhimoa elävä ihminen. Tarkoitus ei todellakaan pyhitä keinoja!  Sitten hän sokeutui Jumalan kirkkauden suuressa valossa. Hän kohtasi laupiaan samarialaisen – Jeesuksen. Jeesus on suuri laupias samarialainen jokaiselle joka etsii sisäistä puhtautta.

Siinä kohdassa Sauluksen eli Paavalin elämää hänelle selvisi: Synnin vastakohta ei ole lain noudattaminen. Synnin vastakohta on usko Jeesukseen. Se on galatalaiskirjeenkin ydinsanoma. Paavali alkoi elää vanhurskasta elämää. Se oli aivan toisenlaista kuin ennen. Se on seurausta evankeliumista. Rikas nuorukainenkin sai mahdollisuuden. Luovu omastasi ja seuraa minua. Ratkaisevaa olisi ollut SEURAA!

Galatalaiskirjeen alussa Paavali kertoo kuinka evankeliumi tuli hänen elämäänsä.

Minä Paavali, apostoli, joka en ole saanut virkaani ihmisiltä enkä kenenkään ihmisen välityksellä vaan jonka ovat apostoliksi asettaneet Jeesus Kristus ja Isä Jumala, joka herätti hänet kuolleista…Teen teille selväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukainen. Enhän minä ole sitä ihmisiltä saanutkaan, eikä kukaan ole sitä minulle opettanut, vaan sain sen, kun Jeesus Kristus ilmestyi minulle.”

Apostolien tekojen 9. luku kertoo edellä olevan ilmestyksen tapahtumista. Fariseus Saulille (  Paavalille)  aiheutui Jeesuksen kirkkaudesta sokeus ja näkemättä hänet talutettiin Damaskoon. Jumala lähetti Ananiaan auttamaan ja taas hän näki. Mutta tärkeintä, sisäisen näkökyvyn saamista ei kai voikaan kuvata. Siitä Paavali yllä kirjoitti.

Galatalaiskirjeen alussa Paavali kuvaa tuon elämänvaiheensa. Miten on mahdollista tulla Jeesukseen uskovaksi niin, että hänen ei tarvinnut tavata Jeesuksen  opetuslapsia?Paavali muistaa:  Ei tarvinnut kysyä lihalta ja vereltä, eli ihmisiltä, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa. Hän ei tarvinnut opetusta. 3 vuotta hän oli Arabiassa ja palasi Damaskoon. Sitten hän vietti 14 päivää Keefaan , eli Pietarin kanssa.Sen jälkeen kului 14 vuotta Syyriassa ja Kilikiassa ja sitten hän meni Jerusalemiin ilmestyksen takia. Kun siellä oli keskusteltu  yhdessä apostolien kanssa, heistä mainitaan Jaakob, Pietari ja Johannes, todetaan: heillä oli yhteinen evankeliumi.

Vanha opetus on, että pitää erottaa laki ja evankeliumi toisistaan. Mutta miten sen voi ymmärtää. Selitys on tapahtumissa sydämen tasolla. Laupiaan samarialaisen vertaus kiinnitti huomion lain noudattamiseen. Se kuvasi pyhyyden pahuuden ja pahuuden korjaamisen pyhyyden, mutta oikein vastaus on kuitenkin Jeesuksen seuraamisessa. Se on evankeliumi. Paavali tunnistaa sen koko elämässään. Hän tiesi olevansa Jumalan valitsema jo äidin kohdusta saakka.

Damaskon tiellä Paavalin sydämeen tuli lain tilalle evankeliumi. Sen muut apostolit olivat tunnistaneet. Nyt galatalaisten sydämeen oli tunkeutumassa laki Jeesuksen rinnalle. Pietarikin oli Antiokiassa antanut huonon esimerkin vahvistaen epävarmuutta, joka kyseli: Riittääkö yksin Jeesus. Kun Jeesuksen rinnalle tulee jotakin muuta, evankeliumi ei ole enää sama. Evankeliumi on elävä Jeesus.

Se ei siis ole Jeesuksen elämänkerta ja opetukset. Evankeliumissa on Jeesus joka tuli ihmiseksi taivaan todellisuudesta ja ylösnoustuaan on elävä ja todellinen. Hän ei ole kuollut henkilö, jonka opetuksia pidetään arvossa ja noudatetaan.

Paavalin sydämeen tuli lain tilalle evankeliumi – Jeesus. Ja mikä onkin erityisen ihmeellistä ? Tämä kaikki on suoraan Viinipuuvertauksen(Johannes 15) sovellusta. Paavalista tuli oksa jota puhdistettiin ja karsittiin kantamaan hedelmää sen varassa, mitä Kristus-rungosta häneen virtasi. Hänelle oli selvää se, mitä Jeesus opetti Johanneksen evankeliumissa viinipuusta ja sen oksista sekä Pyhästä Hengestä. Tapahtuiko se Damaskon tien hetkessä vaiko seuraavan kolmen vuoden aikana, lopputuloksena voi vain päätellä: Pyhä Henki teki työnsä hänessä. Jumalaa ei voi analysoida tai erotella. Kolminaisuus on käsittämätön salaisuus.

Johannes 14 : 7. Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän. Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion:  synnin, koska he eivät usko minuun; vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe; ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu. Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa. Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.

Synnin vastakohta on usko Jeesukseen. Evankeliumiin.

Jeesuksen kanssa usko ilmestyi

Gal 2: 15 Me olemme syntyperältämme juutalaisia, emme syntisiä pakanoita. Kun kuitenkin tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, olemme mekin uskoneet Jeesukseen Kristukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi häneen uskomalla emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä mitä laki vaatii.

Gal 3 21. Onko laki siis ristiriidassa Jumalan lupausten kanssa? Ei toki! Jos olisi annettu laki, joka pystyy tekemään eläväksi, silloin vanhurskaus todella perustuisi lain noudattamiseen. Pyhä kirjoitus on kaiken sulkenut synnin vankilaan sitä varten, että se, mitä on luvattu, annettaisiin niille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen. Mutta ennen kuin uskon aika tuli, me jouduimme olemaan lain vartioimina ja sen vankeina, kunnes usko ilmestyisi. Näin laki oli meidän valvojamme Kristuksen tuloon asti, jotta me sitten tulisimme vanhurskaiksi uskosta. Nyt uskon ilmestyttyä emme enää ole valvojan alaisia. Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.

Tarkoitus on tulla vanhurskaiksi ja eläviksi. Se on ollut mahdollista uskon ilmestyttyä! Tässä ajatellaan aikaa Raamatun alusta Paavalin aikaan asti. Ajatus on, että kauan sitten saatiin laki. Sen mukaan etsittiin vanhurskautta. Mitä on synnitön elämä. Uhrattiin syntiuhreja temppelissä. Jeesuksen tullessa usko ilmestyi.

Joihannes 3 : 17. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. 19. Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta.

Tässä on Jeesuksen usko. Monet ihmiset ajattelevat, että Jeesuksen usko on lähimmäisen rakastaminen. Niin monen kuuntelemani saarnan loppupäätelmä on ollut :”rakastatko lähimmäistä – et ole rakastanut riittävästi – rakasta enemmän. Meidän tulee toteuttaa lähimmäisenrakkauden periaatetta.”

Palaan vielä Jeesuksen ja rikkaan nuorukaisen kohtaamiseen. Lähimmäisenrakkaus on lain toisen taulun nerokas tiivistelmä. Se on siis lakia. Tämän päivän kristityt ovat monesti tämän lain vartioimia ja vankeja. Kun usko tuli, emme ole enää tämänkään lain alaisia.

Mikä usko piti Paavalin liikkeellä. Usko Jeesukseen. Hän on sanoman – evankeliumin sisältö. Ristiinnaulittuna. Jos vanhurskaus voidaan saavuttaa lain avulla, silloin Kristus on kuollut turhaan.

Evankeliumi oli sana , jolle kristityt antoivat uuden sisällön. Tätä ennen sitä käytettiin, kun taistelukentältä tuotiin voitonsanoma – evankeliumi. Kaikki Rooman keisarin käskyt ja vaatimukset oli esitetty evankeliumeina. En häpeä evankeliumia – oli saanut kristittyjen keskuudessa uuden sisällön. Se on Kristuksen pahuuden valloista ristillä saaman voiton sanoma, jonka takana on elävä Jumala taivaan todellisuudesta.

Laista ei katoa pieninkään piirto. Kaikki laki uskon tulon jälkeen on ajamassa ihmistä turvautumaan Jeesukseen. Myös käsky rakastaa lähimmäistä niin kuin itseä. Jos ja kun laki lähimmäisenrakkaudesta ohittaa evankeliumin, ei tunnu missään kun lähetystyö vaivihkaa muuttuu tunnustuksettomaksi kehitysyhteistyöksi. Sitä kaikesta tunnustuksellisuudesta vapaaksi haluava yhteiskuntamme tukee. Suomen valtion viesti valitettavasti usein on :Tuemme, jos siellä ei julisteta evankeliumia.

Evankeliumista elävä usko

Evankeliumi on suuri sana. Ilosanoma on laiha kuvaamaan sitä. Kun uskon evankeliumin, uskon Jeesuksen.

Evankeliumi ei ole lain käskyjä, filosofiaa, ei uskonnon suorittamista. Se tekee kristityn vanhurskaaksi ja eläväksi. Se sisältää sen, mitä Jumala on tehnyt ja tekee hyväksemme.

Roomalaiskirjeessä Paavali kirjoittaa: ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. .. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: ”Uskosta vanhurskas saa elää”.

Evankeliumi saa aikaan uskoa. Se johtaa syvempään uskoon. Uskosta uskoon. Se johtaa uskoon, rukoukseen ja kilvoitukseen. Se on Jeesuksen kuvaama viiniköynnös, jonka oksina ovat elävät kristityt. Jeesus antaa heille elämän.

Paavali kuvaa uskonvanhurskauden niin että sen sisällä on Jeesuksen opetus Pyhästä Hengestä, eläväksi tekijästä ( Johannes 14 – 17). Saitteko Hengen galatalaiset lakia noudattamalla? Ei ! Saitte sen uskomalla evankeliumin. Järjestys on: evankeliumi ensin – lähimmäisen rakkaus sitten.

Uskon vanhurskaus on Pyhän Hengen työtä. Se saa minut rukoilemaan , huutamaan Abba, Isä. Näin saan lapsen aseman. Minusta tulee ja olen taivaan perillinen. Olen lupauksen lapsi samalla tavalla kuin Aabrahamin poika Iisak. Taivaallinen Jerusalem on äitimme.

Koska olemme saaneet Hengen odotamme että saavuttaisimme uskonvanhurskauden. Pelastusvarmuutemme ei koskaan voi perustua itseemme tai tunteeseemme – ainoastaan Jeesukseen. Emme ole koskaan valmiita. Olemme aina matkalla. Evankeliumissa on voima . Paavali näkee siinä Jumalan toiminnan. Hän näkee Isän Kristuksessa ja Pyhän Hengen tekemässä sen eläväksi. Hän tiesi sen itsessään. Hän näki sen muissa, joita varten hänet oli lähetetty saarnaamaan evankeliumia. Jeesus pelastaa pahuudesta mutta myös pyhyydestä.

Kun Pyhä Henki ohjaa syntyvät hedelmät. Aikanaan. Lähimmäisenrakkauttakin – kyllä. Hedelmistä ei synny puuta. Mutta puu tuottaa hedelmät.

Joh 15: ”Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni.

Jaa teksti

Yksi vastaus artikkeliin “Synnin vastakohta”

  1. Kiitos! Tuli taas kohdalleen tähän päivään. Kuin kuorisi sipulia, kerros kerrokselta ydintä kohden, teksti avautuu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *