Parasta etsimässä

1992 tuli  nyt käytössä oleva  raamatunkäännös. Se oli suuri muutos entiseen. Sanamukaisuudesta luovuttiin. Periaatteeksi tuli dynaaminen vastaavuus. Siinä on olennaista merkityksen ensisijaisuus tekstin ilmaisutapaan nähden. Yksittäisiä sanoja tärkeämpää on sujuva suomenkieli, joka tuo esille tekstin sisällön. Kun ajattelen tätä periaatetta, jään väkisinkin miettimään, mikä on tärkeämpää. Sujuvuus vaiko asia.  Sujuvuus pakottaa valitsemaan yhden tulkinnan alkutekstistä, kun se on monimerkityksellinen tai vaikea. Tämä on tietysti tehty  Raamatun lukijan parasta ajatellen, Helppous!  Mutta samalla myös kääntäjien valinnan  mukaisesti. Sanamukainen käännös säilyttää ja näyttää tekstin vaikeuden, kenties myös monimerkityksellisyyden ja haastaa tutkimaan enemmän. ( kielen kääntäminen ei ole helppoa, ja sanojen merkitysten erilaisuus eri kielissä asettaa haasteensa, katso vaikka edellisen blogini alkua rakkaus-sana esimerkkinä). Juutalainen tarkastelutapa heille tärkeiden  Tooran ( Mooseksen kirjat) kohdalla  oli kirjoittaa selitykset eri kirjoihin  tekstin eri kohdista. Keskustelut niistä päätyivät  toisinaan sanaan tejku (” jääköön ratkaisematta”).  Parempi niin, jos ratkaisumahdollisuuksia on monia, kuin valita väärin. Tämä kertoo Jumalan ja Hänen sanansa kunnioittamisesta. Se antaa myös mahdollisuuden tuoda esiin selliasta, mitä ei ole ennen havaittu, mutta joka on aina ollut olemassa. Tämä asenne on minusta  erinomainen myös meille kristityille!

1992  ilmestyneen raamatunkäännöksen  jälkeen syntyi nopeasti  monien tarpeeseen raamattupainos, jossa vanha sananmukaisempi 1938 ja dynaaminen  1992 käännös ovat samalla aukeamalla. Niitä on siinä helppo vertailla. Vielä vanhemmillakin raamatunkäännöksillä on edelleen käyttäjänsä. Kansanlähetys teki myös  1992 Jumalan kansan pyhä Raamattu – käännöksen, joka perustuu 1938 käännökseen korjaten sen joitakin virheitä. 1992 virallinen  käännös ei siis vastannutkaan kaikkien odotuksiin luotettavasta tarkkuudesta.  Raamattu ei ole helppo kirja luettavaksi saatikka käännettäväksi.  Siksi kuljen tässä tutkistelussa osittain sanamukaisemman  1938 käännöksen sanoissa.

Paavalin rukous

Minä kiitän Jumalaani, niin usein kuin teitä muistan, aina kaikissa rukouksissani ilolla rukoillen teidän kaikkien puolesta, kiitän siitä, että olette olleet osallisia evankeliumiin ensi päivästä alkaen tähän päivään saakka, varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka. Ja oikein onkin, että minä näin ajattelen teitä kaikkia, koska te olette minun sydämessäni, te, jotka sekä ollessani kahleissa että evankeliumia puolustaessani ja vahvistaessani olette kaikki minun kanssani armosta osalliset. Sillä Jumala on minun todistajani, kuinka minä teitä kaikkia ikävöitsen Kristuksen Jeesuksen sydämellisellä rakkaudella. Ja sitä minä rukoilen, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä, voidaksenne tutkia, mikä paras on, että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi, täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi. Fil 1

Tässä rukouksessa on yksi perustavanlaatuinen hengellinen asia. Osallisuus evankeliumiin. Kun sitä puolustetaan, ollaan osallisia samasta Jumalan armosta kaikkien kristittyjen kanssa. 1992 käännös samasta asiasta: mukana evankeliumin levitystyössä ( = osallisuus ), siinä ei tule esiin evankeliumin sisäinen merkitys.

Vain tämän evankeliumin ja armon sisällä tapahtuu Jumalan hyvä työ. Ihmisen kannalta se on rakkauden syvenemistä ja kasvamista hänessä. Kun niin tapahtuu, hänessä voi tulla esiin paras ja hän voi tuottaa vanhurskauden hedelmää elämällään.

Evankeliumi on iso käsite. Se ei ole sama kuin evankeliumin nimellä kulkevat Uuden Testamentin kirjat. Se on kuin suuri väkevä teema, joka liikuttaa kaikkia uskonsa tuntevia kristittyjä. Se on Jumalan ilmoitus messiaasta profeetoille, se on opetuslasten elinaikanaan tuntema Jeesus, joka vaikuttaa edelleen ylösnousseen todellisuudesta Pyhän Hengen kautta. Evankeliumin takia on olemassa Uuden Testamentin kirjoitukset. Ne rajaavat terveesti hengelliset kokemukset . Armo perustuu evankeliumiin. Se on armoa, että ihminen saa sydämeensä evankeliumin voimakseen tälle maiselle matkalleen.

 Edellä oleva Paavalin rukous perustuu Jeesuksen opetukseen kristittynä elämisestä. Se kiinnittyy ajatukseen Jumalan tekemästä hyvästä työstä ihmisessä. Rukous sanoo toisilla sanoilla saman, minkä Jeesus opetti viinipuun ja sen oksien avulla.

 ”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri.  Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa. ”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi. (Johannes 15)

Armosta ja evankeliumista osalliset on sama asia kuin  oksan yhteys viinipuun runkoon Jeesukseen. Rakkaus syvenee ja kasvaa siinä yhteydessä ja elämässä löytyy paras ( 1992 käännöksessä: mikä on tärkeää – mikä huikaiseva ero!)Tässä rukouksessa on sanottu mitä on käytännössä se, että Jumala karsii ja puhdistaa. Vain sillä tavalla paras tulee tärkeimmäksi. Se on Jumalan hyvä työ, joka ihmisen kannalta saattaa olla hänelle myös kipeää työtä.

Ihmisen rakkaus toisia ihmisiä kohtaan  on alisteinen Jumalan hyvälle työlle – seuraus siitä. Jos toiselle osoitettu rakkaus on Jumalan hyvästä työstä irrallaan – se muuttuu itsensä irvikuvaksi.

Paras tuottaa vanhurskauden hedelmää – jonka Kristus aikaan saa – viinipuu oksat ja runko ja Jumala sitä hoitamassa – on paljon sisältävä ja selittävä mielikuva . Vanhurskauden hedelmässä näkyy aina sen aikaansaaja. Jumala tulee ylistetyksi. Hedelmä vahvistaa hedelmän saajien uskoa Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen.

Vanhurskauden hedelmä on enemmän kuin lähimmäisenrakkauden hyvä teko. Vanhurskaus selitetään usein Jumalan mielen mukaisesti elämiseksi. Jumalan mielenmukaisuus on siinä, että Pyhä Henki näyttää vanhurskauden. Jeesus selitti: Vanhurskaus on siinä, että minä Jeesus menen Isän tykö. Tämä äkkiseltään vaikeasti hahmotettava asia vie  minut hetkeksi Stefanoksen kivittämisen tapahtumapaikalle (Apt 7). Pyhä Henki vaikutti , mitä Stefanos puhui syyttäjiensä edessä. Sitten Pyhä Henki näytti hänelle: Hän näki taivaaseen Jeesuksen istumassa Isän oikealla puolella. Se oli hänen viimeinen näkynsä , joka sinetöi hänen marttyyrikuolemansa. Mutta samalla tästä hetkestä taivaan todellisuuden kokemuksesta tuli  myös hänen hengellinen  testamenttinsa meille kaikille. Onko minulla tämä sama näky. Se on evankeliumi. Se on vanhurskaus.

Tästä kokonaisuudesta kasvaa – älkää murehtiko – Jumala pitää huolen . Paavalin kirje filippiläisille päättyy ajatuksiin ( Fil 4 :6-) ” Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.” Vuorisaarnan kokonaisuuden lopussa on Jeesuksen sanat kedon kukista ja taivaan linnuista. Jumalalla on huolenpitonsa.

Kun katselen niin kuin moni ennen minua vuorisaarnan kokonaisuutta , tunnen miten koskettavasti Jeesus syventää käskyjen sisällön ja merkityksen. Maailman mittakaavassa siinä on laajalti tunnustettu syvä ja hyvä moraali, etiikka ohje ihmiselämälle. Se lain ja ohjeitten näkökulmasta. Mutta toinen näkökulma on tämä Se paljastaa ihmisen – jaa erityisesti uskonnollisen ihmisen itsepetoksen . Hänen joka haluaa elää ohjeita soveltaen ( lakia noudattaen) ilman Kristusta.

Se haluaa siis yhteensä sanoa: Tärkeää ei ole se miltä näyttää, vaan se minkä hedelmän elämällään tuottaa. Puu tunnetaan hedelmistään. Tässä on suora yhteys viinipuuhun, jonka elämänneste on Jumalasta. Autuaat – lain syventäminen – itsepetoksen näkeminen – Pakko turvautua Jeesukseen Kristukseen. Ei hyvä, ei tärkeä vaan paras. Jeesuksen rakkaus.  Tässä ei ole minun puuni vaan Kristus puu.

Filippiläiskirjeen Paavali kirjoitti vankilassa. Emme tarkkaan tiedä, missä. Hän oli monta kertaa vankina. Vahvin arvelu on Rooma. Tälle kirjeelle voisi ajatella teeman: Olemme matkalla itsepetoksesta parhaaseen. Paavali tiesi että kaikki ovat tällä matkalla, millä hän itsekin koko ajan edelleen on !

Minua puhuttelee, ettei hän vankinakaan kadottanut elämänsä tarkoitusta. Hän koki itsensä tarpeelliseksi Jumalan yhteydessä. Yhteys katsoo koko ajan iäisyyteen. Tarkoitus ja päämäärä liittyvät aina toisiinsa. Elämä on minulle Kristus, kuolema on voitto. Hän kertoo rivien välissä ristiriidoista kristityiksi tulleiden keskuudessa. Kaikkien motiivit eivät ole terveitä. Toiselle Jeesus on opettaja toiselle Vapahtaja. Joku on ristin vihollinen – ei voi ymmärtää ristinkuoleman merkitystä. Se oli häpeä. Mutta Paavali sietää keskeneräisyyttä. Hän sietää vastustusta. Hän muistaa oman historiansa. Hän tietää että Jumala kuljettaa ihmisiä omia teitään. Hänen sydämensä keskuksena on Jumala. Jumala voi muuttaa. Pitää olla ymmärrystä sille, että itsepetoksesta totuuteen kulkemiseen on pitkä ja kivulias matka. – Vuorisaarna

Tärkeintä Kristuksen tunteminen – Paavalilla oli paljon omaa, mutta kaikki roskana pois !( on kahdeksantena päivänä ympärileikattu, olen syntyperäinen israelilainen, Benjaminin heimoa,heprealainen heprealaisista vanhemmista. Lain noudattajana olin fariseus, intoni ja kiivauteni osoitin vainoamalla seurakuntaa, lakiin perustuva vanhurskauteni oli moitteeton.) Kaikki oma osoittautui tappioksi kalliin – parhaan rinnalla. Emme luota mihinkään omaamme. Palvelemme Jumalaa Pyhän Hengen ohjaamina.

Fil 3 :13 – Veljet, en katso vielä päässeeni siihen asti. Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat.Näin meidän on siis ajateltava, jos kerran olemme täydellisiä. Jos jossakin kohden ehkä ajattelette toisin, Jumala on ilmoittava teille, kuinka asia on. Meidän on vain jatkettava eteenpäin siitä, mihin olemme päässeet.

Paavali kirjoittaa Jumalan muodosta Kristuksessa Sen keskus on ristissä – kaikki polvet notkistuvat – taivaassa ja maan päällä. Ihmisten polvet – Enkelien polvet, millaiset ne sitten ovatkin… ( Fil 2: 6-)

Katso kokonaisuutta. Jeesus teki ja se on sama että Jumala teki oharin : Ohi kaikkien odotusten. Yhdet säännöt pysyvät. Laista ei katoa pieninkään piirto. Jumalan rakkaus ei tingi elämää suojelevista rajoistaan. Vuorisaarna syventää lain sen pinnalta sydämen, ajatusten ja aikomusten tasoille. Rakkaus ei irtaudu totuudesta. Rakkaus täytti lain syytetyn puolesta. Syytetty saa rakkauden tunnustamalla .Elämän sana on esillä kun Kristus on esillä.

Siinä te loistatte kuin tähdet kieroutuneen ja nurjan sukupolven keskellä. Paavalin kirjeessä tuosta tulee muistuma Pietarin puheeseen helluntaina: antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana. Taustalla siinä on kielillä puhuminen , jonka sisältö on evankeliumi täynnä Jumalan suuria tekoja. Kaikki kuulivat sen puheen omalla kielellään vaikka puhujat eivät tuota kieltä osanneetkaan, saatikka  ymmärtäneet, mitä sanoivat. Jumala puhui suoraan käyttäen apostolien äänihuulia.  Elämän sana – Pyhän Hengen kirkastama ja opettama, selittämä sana sai heissä, kuulijoissa aikaan uskon.

Antakaa pelastaa itsenne, puhuu Pietari helluntain epistolassa. Viinipuuvertaus antaa ymmärtää, että se ei ole kertaluonteista vaan jatkuvaa. Jumalan mylly jauhaa. Ollaan Jumalan pihdeissä, joitten välissä olevaa sydäntä täyttää suuri hengellinen köyhyys ja kutsuu käsittämätön vanhurskaus.

Mikä merkillinen hengellinen todellisuus. Hengessä köyhyys vie Kristuksen luo. Kristus puhuttelee hengellään kuljettaen puhdistuksen ja karsimisen tietä parasta kohti. Paras on kristityllä aina edessäpäin. Niin ajallinen kuin iankaikkinenkin. Toisenlaista se on kuin maallinen menestys. Tämä on vuorisaarnan alun  köyhyyden ja hurskauden pihtien välissä.

Tässä tulee todeksi ihmisen ainutlaatuinen identiteetti. Olet nimeltä kutsuttu, tulemaan sellaiseksi kuin syvimmältään olet. Tämä vie vielä hetkeksi ajatuksen Damaskon tielle. Kuulen kuinka Jeesus puhuttelee kulkijaa: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua”. Saul – Paavali oli nimeltä kutsuttu. Niin olet sinäkin.

Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä.Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan. Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden. Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan. Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.  Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa.  Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.” Matteus 5

Kangasvuokko, äärimmäisen varjeltava kevään paras  ja kaunein ? kukka!

Jaa teksti

2 vastausta artikkeliin “Parasta etsimässä”

  1. Hyvä raamattuopetus. Täytyy palata uudelleen tekstiin. Terveisin Pirkko Kurikasta.

  2. KIITOS! Parasta kohti! Katse luotuna Kristukseen on turvallista tehdä matkaa kohti ikuisuutta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *