Rakkaudesta

Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun karitsoitani.” Sitten hän kysyi toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Kaitse minun lampaitani.” Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: ”Olenko minä sinulle rakas?”, ja hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun lampaitani. Johannes 21
tämä tapahtui Gennesaretin järven rannalla. Pietari, Tuomas, Natanael, Jaakob, Johannes ja kaksi muuta olivat kalastamassa. Mies rannalta neuvoi verkoille paikan, josta tuli valtaisa saalis. Johannes tunnisti miehen -Jeesus. Pietari ei ehtinyt olla hitaasti verkkoja hinaavassa veneessä vaan ui edeltä rantaan. Syötiin. Oli valmista kalaa ja leipää. Ja sitten tuo keskustelu, jonka muut kuulivat. 7 miestä ja Jeesus.
Nyt on pakko mennä kreikankielisen alkutekstin rakastaa sanoihin. Rakastatko enemmän – agapas– Jeesus kysyy kaksi kertaa ja Pietari vastaa fileo.
Kolmannella kerralla Jeesus kysyy fileis ja Pietari vastaa filo
Fileo sana ilmaisee ystävyyteen, sukulaisuuteen, sydämelliseen välittämiseen liittyvää rakkautta
Agapao oli klassisessa kreikassa neutraali sana, vähän käytetty. Siitä tuli kristillisen rakkauden ilmaisemisen sana, joka ei liittynyt ajan uskonnolliseen kielenkäyttöön hellenistisessä kulttuurissa.Se on sana, jota käytetään pienoisevankeliumissa: Niin on Jumala maailmaa rakastanut. Joh 3: 16 , ja – Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme 1 Joh 3:16. Me rakastamme, sillä hän on rakastanut ensin meitä 1 Joh 4:19. Uusi Testamentti on kokonaisuudessaan tämän agapeo – rakkauden sisällöstä kertova sanakirja.
Hellenistisessä uskonharjoituksessa jumaluuteen yhtymisestä käytettiin sanaa erao. Joidenkin jumalten kultteihin kuului temppeliprostituutio. Kreikkalaisten rakkaudenjumala oli Eros. Eroottinen- sana tulee täältä meillekin. Merkitys on intohimoinen, aistillinen rakkaus joka haluaa toisen itselleen, erityisesti miehen ja naisen suhteessa. Filosofiassa kreikkalaiset käyttivät myös tätä sanaa kun pyrittiin kohti viisautta, oikeamielisyyttä ja kuolemattomuutta. Uudessa Testamentissa sanaa ei käytetä. Tästä voi päätellä että käyttämällä agapao sanaa rakastamisesta tehtiin selvä ero rakkauskäsitysten välille. Kristillinen rakkaus on aivan omanlaistaan.
Kreikan kielessä oli vielä sana stergo, joka ilmaisee luonnollista rakkautta toisilleen läheisten, vanhempien ja lasten tai hallitsijan ja alamaisten kesken.
Suomen kielessä on vain yksi sana. Silti nuo erilaiset merkitykset kulkevat sen sisällä. Meille tärkeää on ymmärtää, mitä Jumalan ja Jeesuksen rakkaus on.
Gennesaretin järven rannalla – palaan – Jeesuksen ja Pietarin keskusteluun ja kysymykseni on, oliko Pietari kuin riisuttuna rehellisyyteen Jeesuksen edessä, joka tiesi kaiken!?
Aiemmin
Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään. Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän
kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä. Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: ”Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Simon, minulla on sinulle puhuttavaa.” ”Puhu vain, opettaja”, fariseus vastasi. ”Oli kaksi miestä”, sanoi Jeesus. ”He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?” Simon vastasi: ”Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi.” ”Aivan oikein”, sanoi Jeesus. Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: ”Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Ja hän sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.” Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: ”Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi.” Mutta Jeesus sanoi naiselle: ”Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.” Luukas 7
Kolmen henkilön draama on tässä aterialle osallistuvien seurattavana. Erotiikan alueella syntinen nainen kantaa syyllisyyttä, se vaivaa häntä, muttei miehiä, jotka tähän myös tietysti liittyvät. Hän itkee menetetyn maineen ja häpäistyn elämän kyyneliä. Hän on syvästi nöyrtyneenä ja kumartuneena lattialla Jeesuksen jalkopäässä. Kunnollinen mies on ateriapöydässä isännän paikalla. Hän on fariseuksien herätysliikkeessä käyttäytymisellään saanut näyttää muille kunnollisuuttaan. Hän arvottaa Jeesuksen sen perustella, ettei Jeesus ymmärrä välttää tuon naisen kosketusta.
Ehkä mieleesi jäi Pietarille osoitetusta kysymyksestä: Rakastatko enemmän? Nyt tässä ihmiskolmiossa kysymys on samanlainen. Kumpi rakastaa enemmän. Kun rakastamisesta puhutaan tässäkin sanalla agapao, on hyvä miettiä tämän kertomuksen hellenistisessä maailmassa elävää kuuntelijaa. Hän kuulee rakkaudesta toisen sanan, kuin mitä hän itse käyttää. Hän ymmärtää, että tämä on toisenlaista kuin eroottinen rakkaus, joka kiihtyessään syvään hallitsemattomaan intohimoon rikkoo rajat ja samalla rajoja ylittävän ihmisen. Ja toisenlaista myös kuin rakkaus kreikkalaiseen viisauteen ja jumalamaailmaan. Kristillinen rakkaus, jota Jeesus naiselle ja myös fariseukselle osoitti, asettaa elämän kohdalleen turvallisiin rajoihin. Se näkyy myös suhtautumisessa avioliittoon.
Miehet, rakastakaa vaimojanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta” Ef 5: 25. Tässä on kristillisen avioliiton olemus. Molemmat sanat rakkaudesta ovat tässä agapao verbillä ilmaistut. Tämän rakkauden sisällä myös eroottinen rakkaus on turvallisissa rajoissa. Ja kun tuo kehoitus toteutuu arjen elämässä, on vaimolla varmasti hyvä olla.
Mutta oliko Pietari rehellinen Jeesuksen kysymyksen edessä. Rakastatko enemmän… Tähän voi muistaa toisen aiemman hetken ehtoollisen vieton jälkeen vähän ennen Jeesuksen vangitsemista. Ehkäpä noin kaksi, kolme viikkoa ennen kohtaamista Gennesaretin rannalla:
Laulettuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Tänä yönä te kaikki luovutte minusta, sillä on kirjoitettu: ’Minä lyön paimenen maahan, ja lauman lampaat joutuvat hajalle.’ Mutta kuolleista noustuani menen teidän edellänne Galileaan.” Pietari keskeytti hänet ja sanoi: ”Vaikka kaikki muut luopuisivat sinusta, minä en koskaan luovu.” Jeesus vastasi: ”Totisesti: tänä yönä, ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti kiellät minut.” Pietari sanoi: ”Vaikka minun pitäisi kuolla kanssasi, minä en ikinä sinua kiellä.” Samaa vakuuttivat muutkin opetuslapset. Matteus 26: 30 –
Gennesaretin rannalla riisuttu rehellisyys on Pietarin sanoissa: Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: ”Olenko minä sinulle rakas?”, ja hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas. ” Olisiko hän voinut vastata mitään muuta. Kreikankielinen teksti näyttää, että tässä ollaan fileo-rakkauden tasolla, Pietarilla ei ole rehellisyydessään mahdollista käyttää agapao – rakastaa sanaa. Jeesuskin kysyy kolmannella kerralla  käyttäen fileo sanaa tullen Pietaria vastaan. Ja kyllä ajattelen kolmeen kysymykseen kätkeytyvän Pietarin kolme Jeesuksen kieltämistä. Tässä tilanteessa Pietari saa myös anteeksi. Ja ymmärtää lisää Jumalan rakkaudesta. Rehellistä on tunnustaa, että me olemme koko elämämme vain oppimassa Jumalan rakkaudesta, jonka täydellisyys ei mahdu meidän vajavuuteemme.
Agapao – sanalla ilmaistu rakastaminen on siis elämänpituinen haaste. Joka päivä yhtä uusi haastaen toteuttamaan sitä ihmissuhteissamme. Miksi Jeesus kysyi Pietarilta rakastamisesta. Siksi että se on myös tärkein paimenen ominaisuus . Ilman sitä ei voi olla Paimen. Ja kun Jeesus kysyy – se on sama asia kuin että Jumala kysyy kysymyksen: Rakastatko Jumalaa yli kaiken. Gennesaretin rannalla puhuttiin kuvainnollisesti karitsoista ja lampaista merkillisessä välitilassa. Siinä ollaan yhtäaikaa ihmiselämän ajan viimeisellä rannalla ja tulevan iankaikkisuuden kristallinkirkkaan lasimeren rannalla ( Ilmestyskirjan kielikuvaa käyttäen Ilm4:6). Pietari ja muut siinä muistivat varmasti, miten Jeesus oli kuvannut itsensä Hyvänä Paimenena. Tässä oli paimentamisen tehtävään lähettäminen. Ylösnoussut Jeesus lähetti samassa hengessä kuin antaessaan lähetyskäskyn. Oikeasti oli kysymys kaikkien ihmisten hengellisen nälän ja etsinnän tyydyttämisestä ja kristityn auttamisesta hänen uskonkysymyksissään maisella matkalla päämääränä taivaan kirkkaus.
Paljon anteeksisaanut rakastaa paljon. Se on yhteistä naisen ja Pietarin elämässä. Paljon ja Paljon! Sen saa aikaan rakkaus, josta käytetään kreikan sanaa agape. Paavali oli samanlainen, paljon anteeksisaanut.

Tämä rakkaus on vuorisaarnan taustalla

”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä anna pojalleen kiveä, kun hän pyytää leipää? Tai käärmettä, kun hän pyytää kalaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät. ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat. ”Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen! Matt 7: 10
Tässä on Raamatussa usein korostettu kultainen sääntö. Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tämä on ote vuorisaarnasta. Huomaa että kehotus seuraa suoraan toteamusta, että Taivaallinen Isä antaa hyvää elämään. Tämä on edellytys kultaiselle toisen ihmisen kohtelemisen säännölle. Ymmärrän, että siitä seuraa, että voi tehdä hyvää muille! Kun Jeesus asetti kultaisen säännön vuorisaarnan yhteyteen, Taivaallisen Isän antama hyvä elämä on ilmaistu vuorisaarnan kokonaisuudesta. Kristittyinä emme saa irroittaa sitä tästä kokonaisuudesta. Vuorisaarnassa ilmaistusta rakkaudesta!
Monesti yksinkertaistetaan asioita näkemyksellä, että kultainen sääntö olisi kristinuskon moraalin ydin. Ja että aivan sama löytyy muistakin uskonnoista, niin kuin tunnustuksettomassa uskonnonopetuksessa maassamme esitetään. Sen uskontoja katsovalla matalalla tasolla kaikki uskonnot näyttävät aika samanlaisilta teiltä Jumalan luo. Tässä ajatuksessa on myös se epärehellisyys, että kaikki uskonnot johtaisivat saman jumalan luo. Jeesus on tarkka, ettei Jumala sekoiteta muiden uskontojen jumaliin.  Uskonnon valintamyymälästä – niin on joku omaa aikaamme luonnehtinut – monet ottavat  omaan käyttöönsä yhden  asian täältä, toisen taas tuolta, kolmannen taas muualta lisäksi omaan sekoitukseensa. Uskonnoista puhutaan käyttäen likiarvoja jotka eivät vastaa niiden todellisuutta. Se ei ole valitettavasti rehellistä.
Jokainen uskonto ammentaa omasta sisällöstään merkityksen kultaiselle säännölle. Olen surullinen, että pyrkimyksellään neutraaliuteen yhteiskuntamme valitsee koko ajan yhä ateistisempia käytäntöjä.
Kristinuskon ytimessä on vihollisrakkauden haaste. Vieläkin enemmän siellä on. Täydellisyyden haaste, joka haastaa ihmisen rakkauden toimimaan samalla tavalla kuin Jumalan rakkaus toimii! Kristinuskon ytimessä ei ole laki, joka auttaa tekemään elämässä oikeita ratkaisuja,

VAIKKA…

Vuorisaarna on Jeesuksen saarna kymmenestä käskystä ja niiden antajasta. Sen lähtökohta on: Jumalan antamasta laista ei katoa pieninkään piirto, kaikki on voimassa. Jeesus tarkentaa, mitä pienimmillä piirroilla tarkoitetaan. Teille on opetettu, mutta minä sanon teille – sanoilla Jeesus terävöittää opetuksensa kaikille tärkeistä elämän alueista. Suhtautuminen toisiin ihmisiin, miehen ja naisen  uskollisen avioliiton merkitys heille itselleen ja lapsilleen, rakkaus joka ulottuu viholliseen, hengellisen elämän hoitaminen ja vaaliminen Jumalan kasvojen edessä muut ihmiset unohtaen ja anteeksiantaminen, ovat kuin asetettuina eteen pöydälle tarkasteltaviksi. Usein ja kenties olemme oppineet rippikouluopetuksestakin johtuen ajattelemaan, että elämä rakennetaan hyvien käskyjen ja ohjeiden mukaan, kuin rakennussarja. Tee palasista kokonaisuus! Siihen käskykeskeinen kristillinen opetus on meitä valmentanut.
Me näemme vuorisaarnassa erittäin korkean ja arvostetun moraaliopetuksen. Kun Jeesus vie käskyjen ymmärtämisen syvemmälle pinnallisesta ihmisen sisimpään, se on monesti koettu sellaiseksi, että se tekee jokaisesta ihmisestä yhä syntisemmän, koska vuorisaarnan käskyjen täyttäminen on mahdotonta. Se on ahdistavaa. Jeesus puhuu tässä yhteydessä myös helvetistä. Mittoja ei kukaan voi täyttää. Mutta et voi myöskään elää ilman lakia, koska jos sitä ei ole, et tiedä mikä on väärää. Jos haluat noudattaa elämässäsi sääntöjä, valinnet parhaat, jotka tiedät. Vuorisaarnassa ne ovat. Silti moni asia menee elämässämme kantapään kautta. Täydellisyyden vaatimuksen edessä ratkaisee Jumalan rakkaus syntistä kohtaan.

Rakkaus on suurempi

Voi ajatella, että juuri tähän suuntaan opastaa vuorisaarnan alussa autuaaksi julistamiset. Hengessä köyhät, murheelliset, kärsivälliset, vanhurskauden nälkäiset ja janoiset, armahtavat, puhdassydämiset, rauhantekijät, vanhurskauden tähden vainotut, Jeesuksen tähden herjatut ja vainotut turvautuvat suureen rakkauteen.
Rakkauden tähden Jeesus opettaa juuri vuorisaarnan tavalla. Jumala rakastaa maailmaa asettamalla rajat, jotka suojelevat kaikkea ihmiselämää. Vuorisaarnassa Jumala neuvoessaan meitä elämään elämäämme ei voi puhua muulla tavalla. Hän katsoo kokonaisuutta. Siinä ei ole vain sinä ja lähimmäinen. Siinä ovat lähimmäisen lähimmäiset ja lapsien lapset, naapurit ja kylät ja kaupungit ja kansalaisyhteiskunnat, terveet, sairaat – koko maailma! Kun sitä kaikkea Jumala katsoo rakkaudella, Hän asettaa vuorisaarnan rajat tavoiteltaviksi. Jeesus katsoo maailmaa Isänsä silmin. Kaikkien, myös vihamielisesti suhtautuvien parhaaksi. Ja koska hän rakastaa koko maailmaa, hän myös lähetti tekemään kaikki kansat Jeesuksen opetuslapsiksi. Tämä rakkaus edellyttää lähetystyön. Kun lähetystyö loppuu kirkon elämästä, se merkitsee myös luopumista rakkaudesta. Kristityn sydän putoaa taivaasta maan päälle. Päämäärä ei olekaan enää kristallinkirkaan virran rannalla iankaikkisuudessa.
Kristitty ei pääse koskaan opetuslasta viisaammaksi. Jumalan rakkaus meidän teoissamme ei tule kokonaan koskaan toteutumaan mutta silti hänen päämääränsä on hänen rakkautensa vaikuttamassa meissä. Se rakkaus riisui Pietarin oman rakkaudentaidon kuvitelmista rehellisyyteen. Totuus! Me kaikki olemme oppimassa elämämme loppuun asti. Tällä matkallamme me olemme vajavaisia. Mutta ajatelkaamme ja sielumme silmin katsokaamme rakkautta, joka on myös hyvyydessään asettanut Jumalan lain rajat elämämme suojelemiseksi. Paavali teki niin, koska hän on kirjoittanut:
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi. Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa. Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. 1 Kor 13
Maalauskuvat valokuvattu kirjasta Jeesus Nasarealainen Hänen elämänsä ja vaelluksensa. 80 William Holen maalausta.WSOY 1930.

Jaa teksti

One Reply to “Rakkaudesta”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *