Ilo jota ei voi ottaa pois

Olen aina miettinyt Johanneksen evankeliumin alussa olevaa kohtaa: ” Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan hän antoi oikeuden/voiman tulla Jumalan lapsiksi”. Siinä minua kiinnostaa erityisesti kreikankielinen sana ( eksousia) joka on käännetty kahdessa viimeisessä raamatunkäännöksessä sanoilla oikeus ( nykyisessä) ja voima (edellisessä). Kreikka – englanti vertailussa löytyy laaja kirjo sanan sisältöä kuvaamaan: authority, right, liberty, ability, capability, supernatural power, ruling power, government, official, jurisdiction.

Raamatussa on paljon asioita, jotka eivät avaudu sanakirjan avulla. Ymmärrän sen, kun koetan hetken olla Johanneksen kanssa kun hän kirjoitti evankeliumiaan. Uudelle uskontodellisuudelle ei ollut selittäviä sanoja. Oli luotava uusia käsitteitä, joita juutalaiset ja pakanat voisivat ymmärtää. Tässä mielessä Johanneksen evankeliumi on kuin sanakirja. Alussa tuodaan esiin silloin uusia käsitteitä – kristillisiä ennen tuntemattomia käsitteitä – ja kaikki muu on noiden käsitteiden avaamista. Sillä mielellä olen nyt Jumalan sanan äärellä. Oikeus/voima käsite saa sisältönsä siitä mitä kerrotaan evankeliumissa myöhemmin. Oikeus/voima ei milloinkaan irtaudu yhteydestä Pyhään Kolmiyhteiseen Jumalaan.

Sisältö ei ole vain yksi sana. Se on pitkä selitys. Raamattu selittää itse itseään. Heti alussa näkee että oikeus/voima on seurauksena Jeesuksen syntymisestä meidän maailmaamme. Ei jää epäselväksi, että Jeesuksesta puhutaan Jumalana. Jumala voi puhutella ihmistä sisimmän tasolla. Hän voi näyttää oikean elämän. Hän on luonut tämän kaiken. Hän tulee omaan maailmaansa. Hän on täynnä kirkkautta, joka on täynnä armoa ja totuutta. Näin Johanneksen evankeliumi – kuin sanakirja asettaa alussa selitettäväkseen lukijoilleen uusia asioita: Jeesuksen Kristuksen, armon, totuuden ja kirkkauden. Jumalan!

Saimme katsella Hänen – Jeesuksen – kirkkauttaan, Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Armon ja totuuden ymmärtämisen avain on kirkkaudessa. Kirkkaus liittyy ajatuksissamme valoon. Tässä se ei ole kuitenkaan näkyvää valoa, vaan se on yhteydessä Jeesuksen kuvaukseen itsestään: Minä olen maailman valkeus, joka seuraa minua, ei vaella elämäänsä pimeydessä. Valo ja pimeys ihmisen sisimmässä on kuin kenttä, jolla selittyy kirkkauden merkitys. Usein kirkkaus on tajuttavissa tummempaa taustaa vasten.

Yksi taustoista olemme me 

Johannes 12:41 kertoo, että profeetta Jesaja näki Kristuksen kirkkauden noin 400 vuotta ennen Jeesuksen aikaa. Hän sai kuulla Jumalalta jotain, mitä ei silloin voinut ymmärtää, mutta hän kirjoitti sen odottamaan merkitystään tulevaisuuteen.

Jesaja 53 ” Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.

Luther kirjoitti Galatalaiskirjeen selitykseen :

”Suloista ja lohdullista on oppia tuntemaan Kristus juuri tällaisena: Hänet on kirottu meidän puolestamme, jotta hän lunastaisi meidät lain kirouksesta. Sen lohdun meiltä riistävät sofistit – ihmiset, jotka eristävät Kristuksen synneistä ja syntisistä ja esittelevät hänet meille ainoastaan seurattavana esikuvana. Niin he tekevät Kristuksesta meille hyödyttömän ja asettavat hänet tyranniksi ja tuomariksi, joka vihastuu synneistä ja tuomitsee syntiset. Mutta meidän on käärittävä Kristus lihaan ja vereen ja tunnettava hänet sellaisena. Hänet on siis kiedottu myös meidän synteihimme, kiroukseemme, kuolemaamme ja kaikkeen pahaan, mitä meillä on.”

Pysäyttävä ajatus on, että jos Jeesus on minulle vain esikuva, jota seurata eli jonka periaatteita yritän kaikessa noudattaa ( Mitä Jeesus tekisi nyt ) , hänestä tulee minun tuomarini. Se ei ole kirkkaus eikä valo. Kirkkaus on siinä, että Jeesus vapahtaa meidät synneistämme. Me olemme tälle kirkkaudelle tumma tausta.


Kirkkauden toisena taustana on kuolema

Se kerrotaan pitempänä jaksona ,jossa on kuin esinäytöksenä tapahtuma Lasaruksen haudalla. Matkalla kuolleen ja haudatun veljen luo Jeesus sanoo Lasaruksen sisar Martalle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden” . Lasarus herää vielä eloon ja saa jatkoajan. Aivan kohta Jeesus ratsastaa aasilla ihmisten huutaessa Hoosiannaa Jerusalemiin.

Johannes 12. Jerusalemiin ratsastuksen jälkeen Jerusalemiin juhlille tulleet kreikkalaiset ovat kysymässä mahdollisuutta tavata Jeesusta Filippuksen ja Andreaan kautta. Mutta Jeesus sanoo: ”HETKI on tullut – Ihmisen poika kirkastetaan – jos vehnänä jyvä ei ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon. Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. … nyt olen järkyttynyt, Mitä sanoisin. Isä, pelasta minut tästä hetkestä, Ei juuri tähän on elämäni tähdännyt. Isä kirkasta nimesi! Silloin kuului taivaasta ääni: Minä olen sen kirkastanut ja kirkastan jälleen …kuuluu kuin ukkosen jyrähdys. Ääni kuului teidän tähtenne ( teitä, ei minua varten, Jeesus selventää). nyt Tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta. Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.”Tästä johdattuu seuraava tausta.


Kolmantena taustana on Saatana

Johannes 13 – Pimeä yö. Jeesus ja opetuslapset ovat yläsalissa aterialla, joka on ensimmäinen ehtoollinen. ” Paholainen oli jo pannut Juudaksen, Simon Iskariotin pojan, sydämeen ajatuksen, että tämä kavaltaisi Jeesuksen.” Pimeys laskeutuu Juudas Iskariotin sydämeen. Se on persoonallisen Pahan synkkä todellisuus. Sen takia ystävä pettää. Ja Jeesus kokoaan ajatuksiin tuon hetken merkityksen. Nyt kohta kirkastuu. Ja Jumala tekee sen aivan pian. Minä olen tie totuus ja elämä. Taivas on varmasti teillekin. Jeesuksen Todellisuus josta Jeesus tuli. Minussa paholaisella ei ole mitään, mistä saisi kiinni, että voisi ohjata. Näin Jeesus toteaa.

Kolmantena taustana on Isä

Johannes 14. ISÄN kirkkaus tulee julki Pojassa. Se on asia joka todetaan.


Neljäntenä taustana on totuus

Johannes 16. Pyhä Henki kirkastaa minut – Jeesus kertoo, miten Jumala toimii meidän suhteemme.


Viinipuuvertaus kertoo miten kirkkaus tulee meihin

Johannes 15: Viinipuulla/ viiniköynnöksellä Jeesus kertoo miten voima/oikeus/ kirkkaus tulee ihmiseen. Nuo kolme sanaa kertovat samasta asiasta. Meille kristityille se on elämää keskellä jatkuvaa tapahtumista. Rukousyhteyttä Jumalan kanssa. Ja voiko sitä millään muulla tavalla kuvata. Jos ajattelen vanhemman raamatunkäännöksen äärellä lausetta ” Te saatte voiman ” – niin se ei tarkoita yhtä hetkellistä tapahtumaa. Se ei ole puff! Se on jatkuvaa. Sen ymmärtää kun Jeesus puhuu miten me olemme kuin oksia, joiden elämä ja sadon tuottaminen on mahdollista vain rungosta tulevan elämän nesteen avulla. Eli leikkisästi vielä kerran: se ei ole puff – kerran yksi sykäys nestettä oksaan, vaan se on enemmän pulipuli – jatkuva elämän virta.

Elämä tulee rungosta, joka on Jeesus Kristus. Usko on luottamista siihen, että elämä tulee rungosta, Usko on elämän vastaanottamista. Voima on elävää – siinä mielessä vanhempi käännös tekee paremmin oikeutta Johanneksen evankeliumin sisällölle. Se sisältää myös ajatuksen riippuvuudesta, jossa suostutaan Jumalan ohjaukseen. Luonnollinen oksa itsessään innostuu kasvamaan joka suuntaan. Sitä pitää puhdistaa ja karsia, jotta se tuottaisi enemmän satoa. Jumala sen tekee.

Opetuslapsilleen Jeesus totesi: Olette jo puhtaat sen sanan perusteella, jonka olen puhunut. Ajattelen sen merkitsevän sitä, että Jeesuksen sanat olivat osa heitä, ne elivät heissä niin, että meillä on luettavissa ne evankeliumeissa ja myös nähtävissä noiden sanojen vaikutus ja suhde ihmisen elämään muualla Uuden Testamentin kirjoituksissa. Ja niiden sanojen ydin on siinä elävässä todellisuudessa, jonka Pyhä Henki jatkuvasti kirkastaa Jeesuksen sanaan luottavalle kristitylle. Ei ole kristittyä ilman Raamatun lukemista!

Jeesuksen kehoitus: ”Pysykää rakkaudessani” on elämänneste – kirkkaus kirkastuu kirkkaudessa on käsittämätön ja ihmeellinen kokonaisuus, jossa meidän elämäämme koskettaa yhtä aikaa ristinkuolema ja taivaan todellisuus. Viinipuun mielikuviin yhteydestä Jeesus liittää ystävyyden. Te olette ystäviä, ette palvelijoita. Tässä uskonelämän kokonaisuudessa ei ansaita palvelemalla. Motiivina on ystävyys. Miten kiitollinen saankaan olla elämästä, joka virtaa minuun rakkaalta Jeesukseltani.

Syntyy ilo – tuonpuoleinen on jo läsnä tämän puoleisessa. Sydän on taivaassa. Maailma vihaa, mutta ilo elää vihan keskellä. Jumala on täynnä armoa ja totuutta.

Filippus kysyi Jeesukselta : Näytä meille Isä. Kun Isä näkyy, hänet tuntee, on lapsi. Jospa ajattelen uudemman raamatunkäänöksen valintaa :Kaikille jotka ottivat hänet vastaan hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapseksi. Lapsen oikeus näyttää seuraavan Jeesuksen vastaanottamisesta omaan sydämeen. Sitten on elämässä edessä jatkuva matka totuuteen. Elävää oksaa karsitaan ja puhdistetaan tällä maisella matkalla. Koko ajan on totta, että ilman elämän nestettä rungosta kristittynä ei voi olla.

Olen painottanut, sitä, että olemme elävän tapahtuman keskellä. Jeesus hahmotti sen tällä tavalla: Minä menen – Ihminen. Hän tulee – Henki, Jumalan Henki, Kristuksen Henki, joka lähtee Isästä ja Pojasta, niin kuin uskontunnustus tiivistää. Tämän takia Jeesus sanoi opetuslapsilleen siinä yhdessäolon hetkessä, että ette voi tätä kaikkea nyt ymmärtää. Mutta kun Pyhä Henki tulee se on sitten mahdollista. Hän opettaa koko totuuden. He kysyivät myös: Miksi vain meille? Jeesuksen vastaus on Hyvä paimen vertauksessa. Vain omat tuntevat Jeesuksen äänen.

Totuus tekee myös kipeää. Johannes 6 kertoo joukkoloukkaantumisesta – niin tuttua tästäkin päivästä. Jeesus kysyi jäljelle jääneiltä: Tahdotteko tekin mennä pois…. sitä ennen hänellä oli aiheenaan katoava ja katoamaton ruoka. Jeesus on Elämän leipä. Joka syö minun ruumiini ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet…

Opetuslapset tunsivat Jeesuksen äänen. He eivät menneet pois. Sinä olet Kristus – elävän Jumalan Poika. Siinä Heillä oli puolustaja tuossa hetkessä, nyt Jeesus lähettää toisen sisäisiin taisteluihin. Mitä tapahtuu kuulijan sydämessä kun on puolustaja.Puolustaja paljastaa synnin.

 On vain yksi synti – ei uskota Jeesukseen. Miten paljon se sisältää. Ajattele! Se sulkee pois omat teot ja ansiot. Niin kuin viinipuuvertaus! Hyvä syntyy Jeesuksen ystävyydestä ei ansiomielestä.

On vain yksi Parannus ja tästä ainoasta yhdestä synnistä. Monet ajattelevat, että se on uskoontulo. Se taas on kuin matkaanlähtö.Se on enemmän . Opetuslapsetkin joutivat tekemään parannuksen juuri Jeesuksen seuraamisen keskellä. Se oli tuo edellä mainittu hetki jossa Pietari lausui : Sinä olet Kristus… Nyt taas Puolustaja on meidän kanssamme. Parannuksessa on myös vallanvaihto – ja kristityn elämässä on valtataistelua: vanha vihollinen yrittää valtaansa takaisin. Tuo vanha vainooja, kavala kauhea, on kivas kiukkuinen ja ja julma hirmuinen vain Herra hänet voittaa… Luther lauloi.

Puolustaja paljastaa vanhurskauden. Jeesus meni Isän tykö tehtävänsä tehneenä ja kärsimyksen kantaneena, niin kuin Jesaja näki. Hän kulki kuoleman ja ylösnousemuksen kautta kirkkauteen. Tässä on kaiken ihmisen hurskauden lähtökohta – jos tämä ei ole keskeistä, millään muullakaan ei ole arvoa.

Puolustaja paljastaa tuomion. On vain yksi tuomio. Tämän maailman ruhtinas on tuomittu. Kun tämä kaikki on kirkastunut ei ole enää kysymyksiä. Ollaan kuin Gennessaretin , Tiberiaan järven rannalla ylösnousemuksen jälkeen. Jeesus on heidän kanssaan. Heillä on ilo jota ei voi ottaa pois. Tämä ei pääty vaan jatkuu. Siinä kysytään ystävän kysymys ystävälle. Rakastatko minua?

Johannes 17: 10 ja 22 Rukoilen heidän puolestaan jotka olet minulle antanut. Kaikki mikä on minun on sinun ja mikä on sinun on minun ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle , olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä niin kuin me olemme yhtä. Katsopa, miten Paavali sanoo nämä Johanneksen evankeliumin keskeiset asiat: 2 Kor 4: 5- Emmehän me julista sanomaa itsestämme vaan Jeesuksesta Kristuksesta: Jeesus on Herra, ja hän on lähettänyt meidät palvelemaan teitä. Jumala, joka sanoi: ”Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan. Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme. Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja. Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Me tosin elämme, mutta meidät annetaan Jeesuksen tähden alituisesti alttiiksi kuolemalle, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi näkyviin kuolevaisessa ruumiissamme. Paavali tunsi voiman!

 

Jaa teksti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *