Jumalan sydämestä saatua

Johanneksen evankeliumin ääressä en voi unohtaa, että se on ystävän, Jeesuksen rakkaimman opetuslapsen kirjoittama . Voin aistia tuon kuunnellessani – olen näitä tekstejä kirjoittaessani kuunnellut evankeliumia luettuna uudestaan ja uudestaan. Kuunnellessa kiinnittää huomiota toisenlaisiin asioihin kuin lukiessa. Kuulen kuinka messiastodellisuus on kristittyjen uskon ytimessä. Jeesus on Kristus. Siitä saattoi silloin käydä keskustelua vain juutalaisuuden – juutalaisten kanssa. Sitä keskustelua Johanneksen evankeliumi on täynnä. Se on luonnollista, koska uskomme juuret ovat juutalaisuudessa. Kristittynä tunnistan saman Jumalan juutalaisuuden kanssa – koska Hän on Jeesuksen Isä, joka lähetti tänne Jeesuksen. (Missään muussa uskonnossa en voi samaa Jumalaa tunnistaa. Hän on ilmoittanut itsensä vain Vanhan ja Uuden testamentin kirjoituksissa, ei missään muissa kirjoissa ).

Messiaasta käydyt keskustelut ovat voimakkaasti Jeesuksen rakkaimman opetuslapsen, Johanneksen sydämessä. Onko tuo keskustelu vihamielistä? On siinä paljon vihaa Jeesusta ja häneen uskovia kohtaan. Silti ensimmäisissä kristityissä oli paljon juutalaisia. Jeesus ei vihannut omaa juutalaista  kansaansa. Jeesuksen suhde heihin sisältää rakkauden ja totuuden. Johannes sanoittaa sen niin kauniisti verratessaan Jeesusta valoon, joka on tullut maailmaan. Jeesus on maailman valo – kulkee ajatuksena koko evankeliumin läpi käsittämättömän nerokkaasti. Välillä se on taustalla vaikuttaen pulpahtaakseen taas näkyville. Se ei ole valo ainoastaan juutalaisille. Se on valo koko maailmalle.

Johannes on kirjoittanut evankeliumiinsa Jeesuksen kohtaamat suosion huiput, mutta myös laaksonpohjat perinpohjin. Parantumisista kasvaneen maineen houkuttamat ihmiset liikkuivat kansanliikkeenä Gennesaretin järven ympärillä. Tuhannet kulkivat Jeesuksen perässä. Tyhjästä tullut ravitseva siunattu leipä ja kalat olisivat kokemuksena olleet edelleen tavoittelemisen arvoisia. Ymmärrettävää, että sen makuun päässeet pettyivät, kun leivän siunaaja sanoikin olevansa itse tuo leipä. Niin oli tuhansia pettyneitä ja yhtä monta mielipidettä. Ja sitten tuo hetki. Vain kaksitoista oli enää jäljellä, nuo seuraamaan kutsutut vastakkain Jeesuksen kanssa. ”Vain sinulla on iankaikkisen elämän sanat!” Oliko se kuin yhden vaiheen päätös, kun Johannes muistaa Jeesuksen viettäneen hetken lapsuuden kodissaan veljiensä kanssa.

Uusi alku aallonpohjan jälkeen kuvataan Johanneksen evankeliumin 7 luvussa. Sen kysymys keskittyy messiaan, Vanhassa Testamentissa ennustetun Jumalan lupaaman ja lähettämän ihmisen arvoitukseen. Onko hän tämä Jeesus  Jumalan lupaama messias monien samannimisten Jeesuksien  joukosta. Kysymyksen kovassa ytimessä oli Jeesuksen ainutlaatuinen sanoma.

Jeesus tunsi ja tiesi Vanhan Testamentin kirjoitusten syvimmän olemuksen ja tarkoituksen. Hän teki todelliseksi sen, miten Mooseksen ja profeettojen julistus tuli Jumalan sydämeltä. Hahmotan sitä yksinkertaisesti näin kolmella tasolla:
1. Jumalan sydämessä on rakkaus ja totuus
2. Jumalan sydämeltä Moosekses ja profeetat saivat tekstit, joissa on Jumalan asia kansalleen
3. Jumalan kansan opetus ( Lainopettajat, kirjanoppineet, papit) näiden tekstien perusteella ohjaa Jumalan kansan elämää.

Tärkein kysymys tässä on, löytyykö opetuksesta 1. taso, Jumalan sydän. Tässä on myös Suomen evankelisluterilaisen kirkon kohtalonkysymys.  Se jonka perusteella on helppo yhtyä käskyyn: Rakasta Jumalaa yli kaiken.

Sananen lainopettajan elämästä. 15 vuotiaana alkoi 12 vuotinen opiskelu. 27 vuotiaana ei ollut vielä kuitenkaan valmis vaan piti kypsyä ymmärtämään elämää ja vasta 40 vuotiaana sai valtuutuksen opettaa muita.

Näille lainopettajille Jeesus oli oppimaton. Miten he olisivatkaan voineet hyväksyä, että mies joka oli toiminut ainakin 12 vuotta puuseppänä ja rakentajana ja osasi asentaa kulmakivet pitämään rakennuksen koossa, hallitsi suoraan syvemmin kirjoitusten olemuksen. Jumalan Sydämen.

Kansan mielipiteet jakautuivat. Jeesus oli joko hyvä mies tai kansanvillitsijä. Näitä mielipiteitä ei uskaltanut julkisesti esittää.

Aallonpohjan jälkeen Jeesus on kotonaan. Veljet ovat lähdössä lehtimajan viikon kestävään juhlaan Jerusalemiin. Siellä muistettiin Israelin kansan 40-vuotista erämaavaellusta. ”Lähde juhlaan ja näytä siellä miten osaat parantaa ja tehdä ihmeitä…” Voivatko veljet tehokkaammin halveksia veljeään Jeesusta suosion romahtamisen jälkeen. He näyttivät näin oman mielipiteensä.

Jeesus lähti myöhemmin juhlille ja saapui sinne puolivälissä viikkoa. Ja alkoi opettaa temppelissä. ” Miten voi olla että hän saa opettaa vapaasti?” Miksei siihen puututa. Kun ei puututa, onkohan hän hallitusmiesten mielestä messias. ” Tokkopa messias tullessaan tekee enemmän tunnustekoja kuin Jeesus on jo tehnyt!”

Vähän aikaa minä vielä olen teidän luonanne. Sitten menen Hänen luokseen, joka on minut lähettänyt. Silloin te etsitte minua mutta ette löydä, ettekä pääse sinne missä minä olen”, Jeesus viittasi aikaan, jolloin hänen hautansa on tyhjä eikä osata selittää minne hän oli mennyt. Mutta siinä hetkessä arveltiin, onko hänen kenties menossa opettamaan kreikkalaisia.

Jotkut ajattelivat, että Jeesus on messias. Mutta hankaluutena oli, että Galileasta ei voi tulla messiasta. Ylin neuvosto halusi tuomita hänet, mutta Nikodemus koetti vaiennettuna sanoa, ettei ketään voi tuomita, ennen kuin on tutkittu. Tuomittiin silti. Sitten lähetettiin joukko miehiä pidättämään Jeesusta. He palasivat keskenään takaisin, kun eivät voineet ottaa kiinni miestä sillä: ”Yksikään ihminen ei ole puhunut sillä tavalla kuin hän. Rehelliset miehet eivät voineet tehdä sellaista, mikä soti väkevästi heidän oikeudentajuaan vastaan.

Ja tämän kaiken keskellä Jeesus puhuu Jumalan sydämeltä: ” Minun oppini on hänen, joka on minut lähettänyt !” Tämän voi arvioida jokainen noudattamalla Jeesuksen oppia. Se todistaa itse itsessään että lähtökohta on Jumalassa.

Lehtimajanjuhlan päätöspäivänä Jeesus huutaa: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään kumpuavat elämän veden virrat.” Johannes selittää Jeesuksen puhuvan näin Pyhästä Hengestä. Miksi? Syystä jonka Luther ilmaisi näin: ”Minä uskon, etten minä oman järkeni voimasta voi Herraani Jeesukseen Kristukseen uskoa eli hänen tykönsä tulla, vaan Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumilla, valaissut minua lahjoillaan, pyhittänyt ja varjellut minut oikeassa uskossa. Samoin hän kutsuu koko kristikuntaa maan päällä, kokoaa, valaisee, pyhittää ja varjelee sitä ainoan oikean uskon kautta Jeesuksessa Kristuksessa. Tässä kristikunnassa hän joka päivä runsain määrin antaa minulle ja kaikille uskoville kaikki synnit anteeksi, ja herättää viimeisenä päivänä minut ja kaikki kuolleet sekä antaa minulle ja kaikille Kristukseen uskoville iankaikkisen elämän.”

Kun Jeesus seuraavaksi sanoi: ” Minä olen maailman valo”, mietin milloin pimeys laskeutui. Raamatun alussa se kerrotaan. Aatami ja Eeva kätkeytyivät rikottuaan Jumalan antaman helpon rajan. He kätkeytyivät Jumalan katseen ulottumattomiin. ( Ikään kuin se olisi ollut mahdollista!)

Johannes kertoo evankeliumissaan miten avioliitossa oleva nainen vaali suhdettaan piilossa toisen miehen kanssa, kunnes paljastuivat. Lainopettajat ja fariseukset tuovat naisen, mutta eivät miestä Jeesuksen luo kivitettäväksi. ” Joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven!” Nainen –  vaan eivät  miehet – jää ainoana syntisten joukosta Jeesuksen kanssa. ” En minäkään sinua tuomitse, mene äläkä enää syntiä tee!” Maailman valo paljasti ja valaisi syvimpään saakka. ” Joka seuraa minua, ei vaella pimeydessä, vaan hänellä on elämän valo!” Ja Jeesus analysoi tilanteen: te olette alhaalta, minä olen ylhäältä. Koko ajan Isän Jumalan tahto on mukana Jeesuksen teoissa ja sanoissa. Tästä tulee peruste sille, että Jeesusta sanotaan uudeksi Aatamiksi. Vanha Aatami Eevan kanssa särki ja hylkäsi yhteyden. Uusi Aatami, Jeesus oli ja eli koko ajan yhteyttä saumattomasti Isän kanssa. Hän ei tuomitse.

Tuomiovalta on Isällä, eikä tähän ole tullut muutosta. Laista ei häviä pieninkään piirto. Sen edessä oli nainen, miehet ja Jeesus itsekin. Jeesus katseli heitä Jumalan mittapuulla ja näki miten tuomittavat tuomitsivat tuomittavia.” Te kuolette synteihinne, ellette usko, että minä olen se joka olen – te kuolette synteihinne!”

Eikä Johannes jättänyt kertomatta, että myös opetuslapset kuuluivat tähän joukkoon. Sokeana syntyneen kohdalla he kysyivät Jeesukselta: Kuka teki synnin, tämä itsekö vaiko hänen vanhempansa – sokeus seurauksena. Jeesus avasi todellisuutta toiseen suuntaan: ” Niin on tapahtunut, että Jumalan teot tulisivat hänessä ilmi!” Jeesuksen läheisyys voi vaikuttaa ristikkäisin tavoin. Sokeista voi tulla näkeviä ja näkevistä sokeita.

Mutta on tie ulos olemassa. Valoon pimeydestä, joka laskeutuu ihmisten maisemissa syntien seurauksena. Pimeyden ytimessä on orjuus. Siinä menettää liikkumavaransa. Ei minusta ole. Olen kasvoni menettänyt. Joutuu tyytymään vähempään elämään. On puskapiilossa kuin Aatami ja Eeva. Jeesus sanoo joukolle, jonka valo paljasti syntisiksi: ”Jos pysytte uskollisina sanalleni, tulette tuntemaan totuuden ja totuus tekee teidät vapaiksi”!

Tästä voi kasvaa tärkeä oivallus! Ratkaisu on yhteydessä. Noudattamalla Jeesuksen oppia löytää Jumalan ja vapauden kaikesta mikä sitoo. Jeesus kuvasi yhteyden Hyvän Paimenen hahmolla. Profeetta Jesajan kirjassa on jo hänen kuvansa: ” Harhailimme eksyneinä kuin lampaat. Jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan Hänen kannettavakseen.” – Te kuolette synteihinne, ellette usko tätä.

Kun pelkistää, meille kristittyinä on tärkeintä Jeesuksen Hyvän Paimenen äänen kuuleminen ja tunteminen. Sitä on yhteys häneen. Olemme kuin lampaat Jeesuksen aikaan täysin paimenen varassa. Ilman häntä vaarassa, ilman häntä vailla ruokaa. ( Ihminen – iankaikkisuusolento – ei elä ainoastaan leivästä vaan jokaisesta sanasta joka lähtee Jumalan suusta). Ja meidän paimenemme on juuri hän, joka etsii myös eksyneen kantaakseen hänet takaisin kotiin. ”Minun lampaani kuulevat ääneni ja minä tunnen ne ja ne seuraavat minua. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta.” Jumalan sydän on täynnä armoa ja totuutta.

Kuvat ovat tällä kertaa jäisiä abstraktioita.

Jaa teksti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *