Sen tien kulkijat

Ruotsalaisia emme enää ole, venäläisiksi emme tahdo tulla – olkaamme siis suomalaisia. Kansallisen herättäjän A.I. Arvidssonin nimissä kulkeva lentävä lause oli tärkeä suomalaisuuden itsetunnon syntymisessä. Jeesuksen sanat: Minä olen tie totuus ja elämä – oli tärkeä kristittyjen itsetunnon perusta. Jeesuksen seuraajat nimittivät itseään alussa ”sen tien kulkijoiksi”. Näen siinä kaksi linjaa, jotka voisi kuvata vaikka näin: Juutalaisia emme enää ole – olkaamme siis kristittyjä! Toiseksi! Pakanoita emme enää ole. Juutalaisiksikaan emme voi tulla. Olkaamme kristittyjä. Me olemme sen tien kulkijoita.
He olivat löytäneet taivasten valtakunnan aarteen, jota Jeesus kuvaili peltoon kätkettynä ja kallisarvoisena helmenä. Sen tien kulkijat olivat sen halunneet ja tajunneet sen suunnattoman arvon.
Raamattua lukiessa evankeliumien tapahtumat kuvataan juutalaisuuden keskellä. Helposti mieleen tulee Jerusalem ja sen valtava temppeli. Vähemmälle jää sen tajuaminen, että kaupunki on yhteen kokoava paikka koko Rooman valtakunnan alueelle vuosisatojen aikana hajautuneille juutalaisille. Pääsiäisjuhlan vietto Jerusalemissa oli erityisen tärkeä myös heille.
Juutalaiset muistelivat pääsiäisjuhlassaan vapautusta Egyptin orjuudesta, kun Jeesus ristiinaulittiin. Mutta oli heillä mielissään myös ne vaikeat historian vaiheet, joita suuret valloittajat Assyria, Babylonia, Persia, Makedonia tai oikeastaan Kreikka ja Rooma 700 vuoden aikana olivat aiheuttaneet. Kansaa oli viety monta kertaa pakkosiirtolaisuuteen. Osa palasi mutta kaikki eivät koskaan palanneet. He jäivät tai siirtyivät eteenpäin. Osa oli välttänyt kovan kohtalon pakenemalla muualle. Vuoteen 200 eKr mennessä juutalaisia asui Marokossa asti.
 Kun Babylonia tuhosi Jerusalemin temppelin 586 eKr, jumalanpalveluksia alettiin pitämään synagogissa. Juutalaiset rakensivat niitä kokoontumispaikoikseen sinne, minne olivatkin joutuneet muuttamaan. Kun temppeli uudelleen rakennettiin ja sai Herodes Suuren (47-4 eKr) rakennuttamana loisteliaan ulkoasunsa (Meidän mielikuviemme temppeli, josta piirrettyjä kuvia ja pienoismalleja voimme nähdä vaikka täällä netissä, temppeli jossa Jeesus kävi) synagogat olivat rinnalla tärkeitä jumalanpalveluksen paikkoja. Jeesuskin kävi monesti synagogissa jumalanpalveluksissa. Siitä on evankeliumeissa paljon mainintoja. Kun apostolit lähtivät eri puolille Rooman valtakuntaa kertomaan Jeesuksen, messiaan ylösnousemisesta, he menivät ensimmäiseksi paikalliseen synagogaan. Paavali kirjoitti kirjeensä hajallaan asuvien juutalaisten ja pakanoiden parista kristityiksi tulleille. Kaikki juutalaisuus ei suinkaan ollut puhdasoppista. Pakanuudella oli hyvin monenkirjavat kasvot monenlaisine jumalineen. Oikeastaan on aika naseva ilmaus ”sen tien kulkijat”.
Kun Makedonian kuningas Aleksanteri Suuri yhdisti ensin Kreikan ja valloitti sitten valtavat alueet, hän sulautti paikallista kulttuuria kreikkalaiseen kulttuuriin . Sitä on hellenismi. Hänen perustamansa Aleksandria (331 eKr) Egyptissä tuli juutalaisittain merkittäväksi paikaksi, koska siellä asunut juutalainen vähemmistö käänsi Vanhan Testamentin kreikaksi, koska ei osannut enää hepreaa, noin 200 vuotta eKr.
Herodes Suuren (mm Jerusalemin temppelin rakennuttaja teki muuten myös teatterin ja amfiteatterin Jerusalemiin ) erimielisyys päätösvallasta 25-vuotiaana juutalaisten suuren neuvoston kanssa johti siihen, että osa neuvostosta surmattiin ja Herodes valitsi ylimmäiset papit Aleksandrian juutalaisista. Jerusalemissa oli myös kreikankielisiä synagogia. Juutalainen papisto, saddukeukset, myötäili hellenistisiä ja roomalaisia vallanpitäjiä.
Israelissa oli hellenistisiä kaupunkeja, Sephoris lähellä Nasaretia ja Tiberias Genesaretin järven rannalla. Kunnon juutalaiset eivät käyneet niissä ja ilmeisesti siksi Sephoriksesta ei puhuta Uudessa Testamentissa mitään. Ei sitä ole useinkaan merkitty Raamatun takana oleviin karttoihinkaan! Jeesuksen aikana hellenismi oli jo vaikuttanut 300 vuotta. Roomassakin oli silloin juutalaisia lähes 50 000, enemmän kuin missään muualla Palestiinan ulkopuolella ja siellä oli yli 10 synagogaa.
Tällainen on Uuden Testamentin kirjoitusajan maailma. Kristityt lukivat septuagintaa – kreikankielistä Vanhaa Testamenttia. Sieltä paljastui heille Kristus. Jeesuksen ylösnousemus oli tapahtunut vähän aikaa aikaisemmin ja Jeesuksen elämä tuli tutuksi silminnäkijöiden kokemusten kautta. Kun Paavali kirjoitti kirjeitään, hänen sydämellään oli hyvin erilaisista taustoista kristityiksi tulleita. Siksi tärkeintä oli aina sanoa keskeisintä terveen ja raittiin uskon ytimestä. Se ohjaa edelleen pätevästi meitäkin taivaan kotiin kirkkauden maahan.
Kolossalaiskirje kertoo salaisuudesta, joka on ollut kätkössä aikojen alusta, sukupolvesta toiseen, mutta jonka Jumala nyt on paljastanut pyhilleen. Hän on tahtonut antaa heille tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teidän keskellänne, kirkkauden toivo.( 1992 raamatunkäännös) tämän loppuosa sananmukaisemmalla 1938 käännöksellä:
…ilmoitettu hänen pyhillensä, joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo. Kol 1
Pyhät tarkoittaa sen tien kulkijoita. Se mikä ennen oli heitä kuljettanut toisenlaisia teitä oli kohdannut heidän sydämissään voittajansa. He olivat saaneet mukaansa Hyvyyden ihmeellisen suojan, josta Bonhoeffer kirjoitti virtensä. Mutta miten naseva ja mieleenpainuva on ilmaisu: Kristus teissä – kirkkauden toivo. Siinä on ytimekkäästi ilmaistu elävän uskon perusta ja päämäärä.
Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään, ja hänen yhteydessään myös te olette tulleet tästä täyteydestä osallisiksi. Hän on kaikkien valtojen ja voimien pää. Häneen teidät on yhdistänyt ympärileikkaus, jota ei ole ihmiskäsin tehty, Kristuksen ympärileikkaus, jossa syntinen luonto riisutaan pois. Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista. Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamattomuutenne vuoksi, mutta Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi, hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin. Hän riisui aseista vallat ja voimat ja saattoi ne kaikki häpeään, kun hän teki Kristuksesta niiden voittajan. Kol
Kristus on valtojen ja voimien pää. Kokemus ja tieto siitä tekee mahdolliseksi jättää taakse ennen hallinneet voimat ja vallat. Ei tarvinnut käännyttää. Toisten kristittyjen sisäisen maailman todistus vakuutti vapaudesta, jossa oli elämää kantava myönteinen riippuvuus Jumalasta, Isästä, jonka rakkauden Jeesus teoillaan, sanoillaan ja uhrillaan teki todelliseksi. Kristus meissä vaikutti sen että Kristus oli myös teissä. Kristuskeskeisyys on kristinuskon voima.
Siihen johdatti Paavalin kolossalaiskirje, kun se muistutti kasteesta. Se oli heille sen tien alku. Käytännössä se oli aikuiskaste , ja samalla ymmärrettiin , että yksi kaste riittää. Sen jälkeen Jumala tuntee aina omansa.Näin on turvallista ajatella edelleenkin. Opettaminen ,harkinta ja oppiminen edelsivät kastetta, mutta olennaisinta oli ja on Pyhän Hengen työ ihmisen sisimmässä. Se voi olla rauhallista tai sitten nopeaa.
Etiopilainen hoviherra sai uskon lahjan matkalla Jesajan kirjaa lukiessaan. Ja hoviherra kysyi Filippukselta sanoen: ”Minä pyydän sinua: sano, kenestä profeetta puhuu näin, itsestäänkö vai jostakin toisesta?” Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: ”Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?” Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet. (Apt 8) Mikä estää kastamasta? on kysymyksenä tilanteissa, joissa Jumala on jo tehnyt työnsä ihmisen sydämessä. Siitä Jumala jatkaa hyvää työtään ihmissydämessä.
Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen. Silloin ei ole enää kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikattua eikä ympärileikkaamatonta, ei barbaaria, skyyttalaista, orjaa eikä vapaata, vaan Kristus on kaikki, hän on kaikissa. Kol
 Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.  Gal3
Mikä aiheuttaa riisumisen ja pukemisen? Tarve ja halu uudistua koko ajan on houkuttelevaa. Elämä menee eteenpäin. Aikuistuminen on elämän monimutkaisuuden tunnustamista ja kokemus kasvattaa ymmärtämistä. Muutos on jatkuvaa. Uusissa haasteissa tarvitaan aina jatkuvaa uudistusta. Ihmisyyden ytimessä on kaipuu puhtaasta sydämestä. Minua kiehtoo ja puhuttelee Paavalin ajatus: Kristitty on tarkoitettu uudistumaan oppiakseen yhä paremmin tuntemaan luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen. Silloin Kristus on teissä! Riisuminen ja pukeminen kuvaa sisäistä kilvoitusta, elämän arviointia, taistelua niitä asioita vastaan, jotka pyrkivät yhä uudestaan valtaamaan elämämme sisällön väärällä tavalla.
Paavali koki, en enää elä minä, vaan Kristus minussa. Kun Jeesus Kristus on ihmisen sydämessä, siellä on silloin hänen arvonsa ja puhtautensa. Siellä on myös Hänen suhtautumisensa meihin ihmisiin koko maailman Vapahtajana. Siinä rajat häviävät, eikä ole enää kreikkalaista(hellenismin mukaan elävää) eikä juutalaista, ei ympärileikattua (juutalaista) eikä ympärileikkaamatonta (pakanaa), ei barbaaria, skyyttalaista, orjaa eikä vapaata, miestä eikä naista. Kaste merkitsee kristittyjen kesken tasa-arvoa, joka on jo paljon vaikuttanut ja vaikuttaa edelleen. Paavali luetteli lähtökohdiltaan ääripäiden ihmisiä. He saivat yhteisen sydämensisäisen tekijän. Kristus on kaikki, hän on kaikissa. Niin erilaisista lähtökohdista kristityiksi tulleet ihmiset tunnistivat toistensa sydämissä asuvan Kristuksen.
Näiden asioiden äärellä Luther kirjoitti katekismukseemme: Meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja että sen on kuoltava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen ja että sen sijaan on noustava ylös uuden ihmisen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa Iankaikkisen Jumalan edessä.
Joka päivä on armo uus! Terve kirkko tervehdyttää koko yhteiskuntaa – Kristus teissä – kirkkauden toivo. Kirkkaus on tällä tavalla tämänpuoleista, mutta se on samalla myös tuonpuoleista. Sieltäkin puhuttelee mielikuva, jossa likaiset vaatteet on riisuttu ja puhtaat on puettu päälle! Ja tuossakin kuvassa vain Kristus on kirkkauden toivo! Näen sen seuraavassa Ilmestyskirjan näkytodellisuudessa:
Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa ja huusivat kovalla äänellä: – Pelastuksen tuo meidän Jumalamme, hän, joka istuu valtaistuimella, hän ja Karitsa! Kaikki enkelit seisoivat valtaistuimen, vanhinten ja neljän olennon ympärillä, ja he heittäytyivät kasvoilleen valtaistuimen eteen ja osoittivat Jumalalle kunnioitustaan sanoen:- Aamen. Ylistys ja kirkkaus, viisaus, kiitos, kunnia, valta ja voima meidän Jumalallemme aina ja ikuisesti! Aamen. Yksi vanhimmista kysyi minulta: ”Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? Mistä he ovat tulleet?” Minä vastasin: ”Herra, sinä sen tiedät.” Hän sanoi minulle: Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä hänen pyhäkössään päivin ja öin, ja hän, joka istuu valtaistuimella, on levittänyt telttansa heidän ylleen. Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano, enää ei heitä polta aurinko eikä paahtava helle. Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet. Ilm 6
Vielä ajattelen Kristusta , kun Hän haluaa asua meissä kirkkauden toivona. Millainen hän on? ”Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta. Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen. …Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. . Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. ” Johannes 10
Jeesuksella on maailmanlaajuinen rakastava sydän, johon mahtuvat juutalaisten lammastarha ja muut lampaat, eli kaikki muutkin kuin juutalaiset. Kun kristityt alkoivat puhua tästä rakkaudesta – he käyttivät sanaa agape.Tälle ennestään silloin vähemmän käytetylle, kreikankielen merkityksettömälle sanalle annettiin uusi, syvä merkitys. Kieltä kääntäessä katsotaan ensin sanakirjaa. Tämä toimii kuitenkin toisin. Raamattu on tämän agape-sanalla ilmaistun rakkauden vivahteikas sanakirja. Sanaan liittyy monta kuvaa – yksi niistä on Hyvä Paimen.
Tiivistän mielikuvassani Hänet muutamaan sanaan: Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Etsin kadonneen ja tuon sen takaisin laumaani.
Ja lampaat tuntevat paimenensa ja seuraavat.
Paavali kirjoitti: Kaikki on roskaa Vapahtajani Jeesuksen Kristuksen tuntemisen rinnalla.
Tunnen . Hän tuntee. Seuraan. Luotan. Tämä on uskoni. Sen tien kulkijan taipale.
Piirroskuvat kirjasta Jeesus Nasaretilainen. Hänen elämänsä ja vaelluksensa. Kahdeksankymmentä William Holen maalausta. WSOY 1930
Seuraava sanan ja rukouksen ilta on Mukkulan kirkossa perjantaina 20.4. klo 18. Tervetuloa!

Jaa teksti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *