Taivasta maan päälle

Efesolaiskirje on Jumalan maailmasta. Se – kuin valtava maisema – on yhtä aikaa koko ajassa, menneisyydessä, nykyhetkessä ja tulevaisuudessa ( Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti Hepr 13:8). Ymmärrän Jumalan maailmaa vajavaisesti – en osaa yhdistää kokonaan omaa todellisuuttani Jumalan aikaan, jonka aikaulottuvuudet ovat toiset. Olen itse joka sekunnin vanki. Jumalan suunnitelma tapahtuu hänen ajassaan. Ja aika on vain yksi suuri meille käsittämätön ulottuvuus Jumalan maailmassa.

Paavalilla oli sydämessään Jumalan koko suunnitelma. Rajallisuutemme on iäisyyden kokonaisuudessa. Hän kunnioitti sitä. ”Nyt näemme kuin peilistä, kuvastimesta – kerran kasvoista kasvoihin” Paavalin ajan peili oli kiillotettu metallilevy – kaukana meidän aikamme kirkkaista peileistä. Paavali avasi meille sitä, miten Jumalan todellisuudessa Kristuksen rakkaus ylittää kaiken tiedon.

Suunnitelma on ollut olemassa jo ennen maailman luomista. Mikä on tuo enkelien ja näkymättömien todellisuuksien kokonaisuus – emme tiedä. Mutta se on kuitenkin samalla alueella kuin ihmisen sisin. Se näkyy heti Raamatun alun syntiinlankeemuskertomuksessa. Jumalan rakkaudessaan ihmiselle antama vapaus antaa mahdollisuuden kapinointiinkin. Näkymätön maailma määrää ihmisen sisimmän sisällön.

Paavalin kirjeissä näkyy kristillinen usko juutalaista taustaa vasten. Edellinen Raamatunkäännös käytti tässä yhteydessä käsitettä armotalous joka tarkoittaa samaa kuin paljastunut Jumalan salaisuus. Se on Raamatun läpikäyvä tapahtumasarja, joka tapahtuu Jumalan ajassa. Salaisuuden ja armotalouden ensimmäinen vihje on syntiinlankeemuksen seurausten selvittelyssä.

1 Moos 3: ”Silloin Herra Jumala sanoi naiselle: ”Mitä oletkaan tehnyt!” Nainen vastasi: ”Käärme minut petti, ja minä söin.”  Herra Jumala sanoi käärmeelle: – Koska tämän teit, olet kirottu. Toisin kuin muut eläimet, karja ja pedot, sinun on madeltava vatsallasi ja syötävä maan tomua niin kauan kuin elät. . Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille: ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.”

Tätä sanotaan alkuevankeliumiksi. Se kertoo että Jumalalla oli heti suunnitelma langenneen ihmisen pelastamiseksi siitä vallasta, jonka alaisuuteen ihminen oli lähtenyt vapaasta tahdostaan. Kapinan keskellä Jumalalla oli suunnitelma tuoda taivasta uudestaan maan päälle. Totta on että Jumala vihaa kapinaa – syntiä ihmisessä. Samalla on totta, että ihminen on Jumalan – Jumalalla on omistusoikeus luomaansa. Ja todella : Jumala rakastaa ihmistä itseään.

Syntiinlankeemuksen taustan voi nähdä varkautena. Saatana halusi omistusoikeuden ihmiseen. Siihen hän käytti ja käyttää syntiä. Vastuu ei ole sillä, joka houkuttelee vaan sillä joka lähtee houkutuksen mukaan. Tästä syystä Jeesus ja apostolit puhuvat vapaudesta. Gal 5: 1 : Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. Vapaus on vapautta synnistä.

Efesolaiskirjeen 3. luvussa Paavali avaa tätä maisemaa:

Olettehan kuulleet siitä Jumalan suunnitelmasta, jonka hän armossaan on ilmoittanut minulle, teidän parhaaksenne.  Minulle on ilmestyksessä annettu tiedoksi tämä salaisuus, niin kuin olen edellä ( Efesolaiskirjeen 1. luvussa) lyhyesti kirjoittanut. Tätä lukiessanne voitte huomata, kuinka hyvin minä olen perillä Kristuksen salaisuudesta. Sitä ei menneiden sukupolvien aikana annettu ihmisten tietoon, mutta nyt Henki on ilmoittanut sen Kristuksen pyhille apostoleille ja profeetoille: muihin kansoihin kuuluvilla on sama oikeus perintöön kuin juutalaisillakin, he ovat saman ruumiin jäseniä ja heitä koskee nyt sama lupaus, kun evankeliumi on johtanut heidät Kristuksen Jeesuksen yhteyteen. Tämän evankeliumin palvelija minusta on tullut sen armolahjan perusteella, jonka Jumala on voimassaan minulle suonut.Minulle, kaikista pyhistä vähäisimmälle, on annettu se armo, että saan julistaa kansoille sanomaa Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta  ja ilmoittaa sen pyhän suunnitelman, jonka Jumala, kaiken luoja, on ikiajoista asti pitänyt salaisuutenaan. Näin myös avaruuden henkivallat ja voimat tulevat seurakunnan välityksellä tuntemaan Jumalan viisauden kaikessa moninaisuudessaan. Tällainen oli Jumalan ikiaikainen suunnitelma, joka meidän Herramme Kristuksen Jeesuksen oli määrä toteuttaa. Kristuksen omina ja häneen uskoen voimme rohkeasti ja luottavaisina lähestyä Jumalaa.”

Suunnitelma on ilmoitettu Kristuksen pyhille apostoleille ja profeetoille. Paavalille se selvisi ilmestyksessä. Apostolit – eli Jeesuksen opetuslapset eivät ymmärtäneet suunnitelmasta mitään kulkiessaan Jeesuksen kanssa, vaikka Jeesus puhui monesti siitä, miten Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Se asiantila on voimakkaasti kuvattu evankeliumeissa. On siellä silti yksi kirkas kohta. ”Kenen ihmiset sanovat minun olevan?” Tuohon Jeesuksen kysymykseen Pietari vastasi:” Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika!” Jeesus antoi ymmärtää, että se oli Jumalan vaikuttama vastaus Pietarin sydämeen. Tästä huolimatta Pietari edelleen toimi, kuin tätä vastausta ei olisi ollut olemassa Jeesuksen maallisen elämän loppuun saakka. Puuttui Pyhän Hengen puolustava työ.

Mutta sitten Jumala todella ilmoitti suunnitelmansa (Apt 2). Helluntaina toteutui Jeesuksen lupaama Pyhän Hengen, Puolustajan mukaan tulo. Ilman Pyhän Hengen toimintaa ei olisi olemassa mitään kristinuskoa. Helluntaipäivästä alkaen Jumalan suunnitelma avattiin apostoleille. Kun he alkoivat puhua Hengen vaikutuksesta, he puhuivat eri kielillä Jumalan suurista teoista. Muut ymmärsivät, he itse eivät. Mutta noiden puheiden sisältö oli Jumalan suunnitelma, siihen asti salaisuus, joka tuli ilmi. Siitä hetkestä lähtien se oli Pietarin sydämessä. Sen jälkeen hän ei enää kieltänyt. Eikä pelännyt. Sinä päivänä uskovien joukkoon tuli lisää 3000 henkeä. He tiesivät nyt, että Jumala rakastaa kaikkia luomiaan ihmisiä. Jeesuksen ristinkuolema on sovitus jokaiselle. Tästä kaikesta voi myös päätellä, että oikea Pyhän Hengen vaikuttama profetia ( jollainen apostoleiden puhe helluntaina eri kansoihin kuuluville ihmisille oli) johtaa uskoon, rukoukseen ja kilvoitukseen. Se on Raamatun mukaista. Siinä on Herran Jeesuksen rakkaudellinen olemus, jota ei voi yhdistää minkään synnin tai Jumalaan kohdistuvan kapinan kanssa. Kaikki profetiat, jotka eivät johda Kristuksen sisäisen tuntemuksen vahvistumiseen, ovat arveluttavia ja vaarallisia.

Efesolaiskirjeen kokonaisuuden taustalla on koko ajan Jumalan Hengen, Pyhän Hengen toiminta. Kirje kertoo oikeastaan Pyhän Hengen vaikutuksesta – ei vain silloin vaan myös nyt. Sen pohjana ovat Jeesuksen opetukset Johanneksen evankeliumissa luvuissa 14 – 17. Sen takia efesolaiskirjeen sisältämät rukoukset pyytävät Jumalan Hengen vaikutusta omaan elämään: Sillä Pyhä Henki tekee uskon eläväksi kirkastamalla synnin, vanhurskauden ja tuomion. (Joh 16:8)

Synti on siinä, ettei uskota Jeesukseen. Hänen ohitseen ei ole toista tietää taivaaseen. Vain hän tuo taivaan maan päälle. Samalla aina ihminen joutuu kohtaamaan ja tunnustamaan syntinsä. Vain syntinen tarvitsee Jeesusta.

Vanhurskaus on siinä , että Jeesus on mennyt taivaaseen. Ylösnousemus on totta. Jumalan suunnitelma, salaisuus on totta. Jeesus ei ole taivaassa toimeton. Paavali oli sen kokenut monta kertaa. Ensimmäiseksi, kun Jeesus pysäytti hänet vainomatkallaan Damaskokseen ja ilmaisi itsensä. Sitten oli monta muuta kertaa. Paavali kirjoitti Kristuksen olemuksen näin (Ef 4) ” Hän, joka laskeutui alas, nousi myös kaikkia taivaita ylemmäs täyttääkseen kaikkeuden läsnäolollaan. Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita.  Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää.  Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa.” Tuo äskeinen sisälsi myös sen mitä vanhurskaus tarkoittaa: noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen. Näin taivasta laskeutuu maan päälle. Kristuksen ruumiin, seurakunnan rakentaminen jatkuu.

Tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu. Kapinan alulle panija, syntiinlankeemukseen houkuttelija on tuomittu. Jumalalta ei varasteta. Hän tahtoo luopuneet sydämet takaisin. Ne ovat hänen. Näyttää siltä, että Jumalan ja Saatanan maailmat kohtaavat vain ihmissydänten, sisinten alueella. Muutoin ne ovat äärettömyyden päässä toisistaan – ei mitään yhteistä. ( Joh 14: 30. Paljon en kanssanne enää puhu, sillä tämän maailman ruhtinas on jo tulossa. Mitään valtaa ei hänellä minuun ole, 31. mutta tämän täytyy tapahtua, jotta maailma tietäisi, että minä rakastan Isää ja teen niin kuin Isä on minun käskenyt tehdä. ” ) Kun Jeesus pelastaa syntisen, kun Pyhä Henki herättää uskon se on samalla aina hetki jossa ” Näin myös avaruuden henkivallat ja voimat tulevat seurakunnan välityksellä tuntemaan Jumalan viisauden kaikessa moninaisuudessaan”.

Tämä valottaa myös sitä monen kokemusta, miten usko on sisäistä taistelua. Sen takia Efesolaiskirjeen lopussa on rohkaisu ja ohje: ”vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia

vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan  ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet.  Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana.”

On pahoja päiviä. Sisäisissä taisteluissa koemme häviöitä. Mutta on taisteluvarustus. Siihen pukeudutaan rukoillen. Totuus on kristittyä suurempi. Pyhä Henki johdattaa totuuteen. Vanhurskaus on Jeesus kanssamme tässä ja yhtä aikaa taivaassa. Rauhan evankeliumi on se rauha jonka Jeesus antaa sydämeen, se on toisenlainen, kuin minkä maailma antaa. Uskon kilpi suojaa, kun uskon perustana ovat Raamatun kertomat tosiasiat meidän pelastumisestamme. Kilpi on toisessa kädessä ja miekka toisessa. Miekka on Pyhän Hengen aukaisema huikaiseva sydämesi läpi kulkeva ja vaikuttava Jumalan sana. Pelastuksen kypärän asettaa Jeesus ja ainoastaan Jeesus syntisen päähineeksi. Yhä uudestaan monta kertaa Paavali käyttää mielikuvaa: Pukekaa yllenne Jeesus Kristus. Hän tuntee antamassaan vaatteessa kulkevat tässä ajassa ja iankaikkisuudessa tämän matkan jälkeen.

Pukemisen ja riisumisen mielikuvalla kuvataan muutosta, jossa on vapaus. Riisukaa yltänne vanha ihminen, joka on pukeutunut Aatamin kapinavaatteeseen. Kun puetaan uusi ylle – Kristuksen sovitustyön täsmäpuku, alkaa uusi aika, jossa on vapaus valita uudelleen paremmin. Kun synnit on annettu anteeksi, saa alkaa uuden luvun elämässään.

Ef 2: ”Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden.  Ennen te elitte niiden vallassa tämän maailman menon mukaan, totellen avaruuden henkivaltojen hallitsijaa, sitä henkeä, joka yhä vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä. Heidän joukossaan mekin kaikki ennen elimme noudattaen oman luontomme haluja ja tehden niin kuin ruumiimme ja mielemme tahtoivat, ja näin olimme luonnostamme vihan alaisia niin kuin kaikki muutkin.  Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu. Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa  osoittaakseen kaikille tuleville aikakausille, kuinka äärettömän runsas on hänen armonsa ja kuinka suuri hänen hyvyytensä, kun hän antoi meille Kristuksen Jeesuksen. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.

Pelastus ei perustu ihmisen tekoihin. Suorittamisen merkitys kuin kauppatavarana Jumalan kanssa on hyödytöntä. Kukaan ei voi ostaa mitään. Vanhurskas eli Jumalalle kelpaava elää vain uskosta. Luther löysi uudelleen vanhan totuuden, kun oli ensin yrittänyt munkkielämän hengellisten suoritusten avulla löytää sisäisen rauhan. Miten pahalta tuntuivatkaan siinä ajassa aneet, joilla suoritus korvattiin kirkolle maksetulla rahalla.

Uskonelämä, yhteys Jeesukseen on hänen sovituksessaan elämistä. Jatkuvasti joudun turvautumaan syntien anteeksisaamiseen Jeesuksen tähden. Siinä syvenee Jumalan teko meissä, vanha ihminen kuolee ja uusi saa tulla tilalle. Uusi saa tehdä Jeesuksen yhteydessä tehdä niitä tekoja, joita Jumala on meidän tarkoittanut tekemään vapaudessa. Luukas 17:10. Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: ’Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.’” Jeesuksen sana on tässä taustana.

Paavali hahmottaa vapaudessa elämistä:

Älkää antako Paholaiselle tilaisuutta. Älkää tuottako surua Jumalan Pyhälle Hengelle. Antakaa hänen näyttää teille syvemmin synti, vanhurskaus ja tuomio

Ef 4 Pitäkää siis Jumalaa esikuvananne, olettehan hänen rakkaita lapsiaan.  Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle.

Silti taivas ei tule maan päälle. Mutta sen voi nähdä ja se vaikuttaa jokaisessa, joka saa sen nähdä. Ja sitä saa rukoilla itselleen ja muille. Sen Paavali oli oppinut ja sitä hän opettaa .

Ef 1:17. Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet,  ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa  ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima,  jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa,  ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassakin maailmassa.

Kuvat Inarilta, Päijänteeltä, Vesijärveltä ja Hattulan vanhasta kirkosta.

Jaa teksti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *