Elämän kiitorata

Sellaiseksi voi kuvata Paavalin iskevän tiivistyksen elämästä filippiläis-kirjeessä: Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto.
 Elämä (Kristus)ilmestyi Paavalille Damaskon tiellä. Hän tutkisteli sitä 3 vuotta ja sitten hän teki lähetysmatkat Kristuksen Hengen johdattamana. Esimerkiksi Korintossa Herra sanoi yöllä näyssä Paavalille: ”Älä pelkää, vaan puhu, äläkä vaikene, sillä minä olen sinun kanssasi, eikä kukaan ole ryhtyvä sinuun tehdäkseen sinulle pahaa, sillä minulla on paljon kansaa tässä kaupungissa”.
Siihen elämään kuului matka vankeuteen. Pyhä Henki ilmoitti hyvissä ajoin: kahleet odottavat. Oli vaikea merimatka, haaksirikko Maltalle.Kerrotaan miten siellä Paavali kokosi kasan risuja, ja kun hän pani ne nuotioon, tuli kyykäärme kuumuuden tähden esiin ja kävi kiinni hänen käteensä. Kun asukkaat näkivät tuon elukan riippuvan kiinni hänen kädessään, sanoivat he toisilleen: ”Varmaan tuo mies on murhaaja, koska kostotar ei sallinut hänen elää, vaikka hän pelastuikin merestä”. Mutta hän pudisti elukan tuleen, eikä hänelle tullut mitään vahinkoa. Ja he odottivat hänen ajettuvan tai äkisti kaatuvan kuolleena maahan. Mutta kun he olivat kauan odottaneet ja näkivät, ettei hänelle mitään pahaa tapahtunut, muuttivat he mielensä ja sanoivat hänen olevan jumalan. Lähellä sitä paikkaa oli saaren ensimmäisellä miehellä, jonka nimi oli Publius, maatiloja. Hän otti meidät vastaan ja piti meitä ystävällisesti kolme päivää vierainansa. Ja Publiuksen isä makasi sairaana kuumeessa ja punataudissa; ja Paavali meni hänen luoksensa, rukoili ja pani kätensä hänen päälleen ja paransi hänet. Kun tämä oli tapahtunut, tulivat muutkin sairaat, mitä saarella oli, ja heidät parannettiin.”
 Sitten Paavali oli vankina Roomassa ja sieltä hän kirjoittin kirjeen Filippiin. Sen täyttää motto: Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto. ”Veljet, tahdon teidän tietävän, että se, mitä minulle on tapahtunut, onkin ollut eduksi evankeliumille. Koko henkivartiostolle ja kaikille muillekin on käynyt selväksi, että olen vangittuna Kristuksen tähden. Useimmat täkäläiset veljet ovat Herraan luottaen saaneet minun kahleistani lisää rohkeutta ja julistavat Herran sanaa entistä pelottomammin.
Sellainen oli Paavalin elämä . Elämä on Kristus kokonaan ja kuolema on voitto.
Oliko se ulkoinen menestys? Missä oli Jumalan hyvä työ hänen kohdallaan, josta hän kirjeissään kirjoitti ja varmasti puhui monta kertaa. Ymmärrän sen olleen kokonaan hänen sisimpänsä alueella. Katson ulkoisia puitteita ja ne eivät houkuta. Mutta sisäinen. Tuon haluan minäkin. Onko sisäistä ilman ulkoista? Vanhan ihmisen täytyy minussa kuolla ja joka päivä nousta tilalle uuden ihmisen.
Luen Paavalin asenteesta: Olen antanut elämäni Kristuksen käsiin. Ja minulla on luottamus siihen, että Jumala tekee hyvän työnsä minussa Kristuksen päivään mennessä. Joillekin alkuseurakunnan jäsenille Kristuksen päivä tuli pian. Niin kuin Stefanoksolle:”Tämän kuullessaan neuvoston jäsenet olivat pakahtua raivosta ja kiristelivät hampaitaan.Mutta Pyhää Henkeä täynnä Stefanos nosti katseensa taivasta kohti ja näki Jumalan kirkkauden ja
Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella. Hän sanoi: ”Taivaat ovat avoinna minun silmieni edessä, ja Ihmisen Poika seisoo Jumalan oikealla puolella!” Silloin he alkoivat huutaa suureen ääneen, tukkivat korvansa ja ryntäsivät yhtenä miehenä hänen kimppuunsa. He raahasivat hänet ulos kaupungista kivittääkseen hänet, ja todistajat jättivät viittansa Saul-nimisen nuoren miehen huostaan. Kun he kivittivät Stefanosta, tämä rukoili Herraa ja
sanoi: ”Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni.” Hän vaipui polvilleen ja huusi kovalla äänellä: ”Herra, älä vaadi heitä tilille tästä synnistä!” Sen sanottuaan hän nukkui pois.
Siinä on Saul, josta kohta tuli Paavali, mutta tässä hän hyväksyi sen että Stefanos surmattiin.  Ennen kuin Paavalille ilmestyi elämä ( Kristus), hän näki sivustakatsojana tällä tavalla ensimmäisen kerran Kristuksen päivän, joka on Jumalan päivä samaan aikaan – Stefanoksen kuolemassa. Kaanaanmaan kaiut muuttuivat todellisuudeksi. Kiitoradalta noustiin iäiseen lentoon…
Paavali  ja filippiläiset. Maantieteellisesti heillä oli etäisyyttä linnuntietä 1000 kilometriä. Mutta rukousyhteys oli välitön. Jumala oli lähellä Paavalia ja heitä. Salamannopea rukousvastaus voi tulla samalla hetkellä kun rukoillaan. Jumala pitää koko maailmaa kädessään. Rukousyhteys on kaksisuuntainen. 1000 kilometrin päässä rukoiltu on vaikuttavaa: Teidän rukoustenne ja Jumalan Hengen avulla tämä kääntyy parhaakseni!
Sama merkitys on myös Paavalin rukouksella heidän puolestaan.Ja hän rukoili:
Iloitsen, että olette olleet ja edelleen olette mukana evankeliumin työssä: Sen levittäminen on ykkösasia. Näin  enenevästi tulee Ilmi, että Kristus on Vapahtaja. Elämä on Kristus ja kuolema on voitto. Ja siinä matkalla Jumala tekee teissä hyvää työtään. Paljon  se on kesken. Mutta se on valmis Kristuksen päivään mennessä. Tämä on edelleen tärkeä rukousaihe. Jumalan lapsi ja Jeesuksenseuraaja ymmärtää aina keskeneräisyytensä.
Niin Paavalikin ja se näkyy filippiläiskirjeessäkin monessa kohtaa.
 En usko rukoukseen, mutta uskon Häneen, jota rukoilen. Hän on Jeesus ja hän rakastaa hellästi. Siinä rakkaudessa Paavali koki syvästi elävänsä. Hän kirjoittaa rakastavansa hellästi , niin kuin Kristus rakastaa. Hän ei erottele filippiläisissä seurakuntalaisia tässä asiassa erilleen. Hän rukoilee heidän kaikkien puolestaan varsin hyvin tietäen että siellä on osa, joka toimii rakkaudesta vilpittömin mielin ja toinen osa joka käyttää uskonasioita omaksi edukseen ja puhuu Jeesuksesta riidanhalusta tai kateudesta. Ihminen haluaa aina valtaa. Silloin ja nyt vaikuttaa sama asia . On halu käyttää hengellistä valtaa toisiin ihmisiin. Sellaista oli Filippin seurakunnassa. Sellaista on seurakunnissamme myös nyt.
Näen Paavalin tässä noitten seurakunnan sisäisten asioiden yläpuolella. Minulle elämä on Kristus. Kaikille erilaisille on vastaus rakkaudessa. Sitä hän rukoilee: ”Rukoilen myös, että teidän rakkautenne kasvaisi ja yltäisi yhä parempaan ymmärrykseen ja harkintaan, niin että osaisitte erottaa, mikä on tärkeää, säilyisitte puhtaina ja moitteettomina odottaessanne Kristuksen päivää ja tuottaisitte Jumalan kunniaksi ja kiitokseksi runsain mitoin
hyvää hedelmää, jonka saa aikaan Jeesus Kristus.” Miten syntyy hyvää hedelmää.Suostun Jumalan hyvään työhön joka jatkuu minussa ja sinussa. Ja on läsnä myös viimeisissä kiusauksissa. Kunnes Kristuksen päivä koittaa.Ja kiitorata on rullattu loppuun…
Paavalilla on esirukouksessaan  kolme ajatonta kristitylle elintärkeää asiaa:
1. Yhteys Kristukseen rohkaisee
2. Rakkaus suo lohdutusta
3. Pyhä Henki yhdistää
Jos nuo kolme ovat todellisuutta, silloin seurakunnalla on toivo tulevaisuudesta. Silloin siinä toimii kuin kone, jonka voima tulee muualta. Siinä on kuin kolme työtahtia jotka toimivat samaa päämäärää kohti. Kun Pyhä Henki yhdistää, Hän yhdistää Kristukseen ja Kristus rohkaisee rakkaudellaan, jossa on tila jokaiselle syntiselle ihmiselle. Siinä on lohdutus. Leikkisesti voisi sanoa, että nämä kolme on Jumalan hyvän työn kone ihmisessä. Ja se muokkaa maailmaa siihen mielenlaatuun joka Jeesuksella Kristuksella oli.
Uskon että filippiläiset silloin lauloivat seuraavia sanoja tuhannen kilometrin päässä Paavalista ja Paavali lauloi tätä vankilassaan. Tämä oli silloin uusi laulu.
Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ”Jeesus Kristus on Herra.” Tämän laulun alkuperä on Taivaassa ja sen ytimessä on Isän sydän, jossa on suuri rakkaus jokaista ihmistä kohtaan.
 Paavali määrittää todellisen kristillisyyden seuraavasti
1. Palvelemme Jumalaa Hengen johdattamina
2. Ylpeilemme Kristuksesta
3. Emme luota mihinkään omaamme
Oma tarkoittaa uskonnollisia saavutuksiaan. Lakiuskonnossa luetellaan saavutuksia. Todellisessa kristillisyydessä ylpeillään elävästä ja sydämessä vaikuttavasta Kristuksesta. Huomaan ettei Paavali luettele matkojensa tuloksia, uskoon tulleiden määrää tai sitä,  missä hän mielessään eilen onnistui. Eilisen johdatuksesta ei ole tämän päivän  Jumalaksi. Usko perustuu Häneen, joka antaa tänään Jokapäiväisen leivän. Eilisen leipä on syöty ja tehtävänsä tehnyt.
Siksi – Palvelemme Pyhä Hengen johdattamina. Ja se on tervettä aina, kun se vie syvemmälle Jeesuksen tuntemiseen. Herran Jeesuksen Kristuksen tunteminen on arvokkaampaa kuin mikään muu! Arvokkain on, että kuulun Hänelle. Ja silti olen vielä matkalla. Miten armollista, että Paavalikin sen on kirjoittanut kun ei voinut olla kirjoittamatta. ”En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi. Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen. Veljet, en katso vielä päässeeni siihen asti. Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat. Näin meidänon siis ajateltava, jos kerran olemme täydellisiä. Jos jossakin kohden ehkä ajattelette toisin, Jumala on ilmoittava teille, kuinka asia on. Meidän on vain jatkettava eteenpäin siitä, mihin olemme päässeet.
 
Jumalalla on vain yhden päivän ikäisiä lapsia. He elävät Jumalan hyvän työn kohteena kaikenlaisissa elämäntilanteissa. Kun hyvä työ tulee päätökseen tulee Kristuksen päivä. Silloin on aika nousta kiitoradalta kirkkauteen.

Jaa teksti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *