Samanlainen valo

Pielpajärven erämaakirkon alttarilla kukki risti. Raamattu kertoo miten risti on ainoa avain taivaan todellisuuteen

” Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”(Joh 8:12) Tämä Jeesuksessa oleva valo valaisee ihmisen sisintä. Se ei ole vertauskuva, vaan osa uskontodellisuutta. Kirjeessään  Johannes avaa tätä lisää: ”Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.”(1Joh 1:7) Tällainen valo on samanlaista samaan aikaan täällä maan päällä ja taivaan kirkkaudessa.

Pielpajärven kirkko hiljentää erämaassa vaeltavan. Tämäkin kirkko on olemassa siksi, että valo loistaisi mielen sisimpään.

Profeetta Jesaja sai nähdä sen, kun hänet temmattiin Jumalan valtaistuimen eteen tuohon käsittämättömään normaalisti näkymättömään todellisuuteen.
”Minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. Serafit seisoivat hänen ympärillään; kullakin oli kuusi siipeä: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella he peittivät jalkansa, ja kahdella he lensivät. Ja he huusivat toinen toisellensa ja sanoivat: ”Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot; kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa”. Ja kynnysten perustukset vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone täyttyi savulla. Niin minä sanoin: ”Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.” Silloin lensi minun luokseni yksi serafeista, kädessään hehkuva kivi, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta, ja kosketti sillä minun suutani sanoen: ”Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu”.Ja minä kuulin Herran äänen sanovan: ”Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?” Minä sanoin: ”Katso, tässä minä olen, lähetä minut”.(Jesaja 6)

Saksalainen korven kulkija jätti tuntonsa kaikkien kävijöiden luettavaksi. Hänkin etsi valoa. Penkkien kulumissa menneitten sukupovien jäljet.

Profeetta Jesaja välittää tarkan, hyvin todellisen tunteen. Siinä on Pyhän tajua ja musertavaa Jumalan suuruutta. Hän näki sen, kuuli ja häntä myös kosketettiin. Hän näki mahdottomuutensa tuohon kirkkauteen. Hän tunsi omat saastaiset huulensa. Hänen puheensa ja ajatuksensa olivat avoimet tuossa valossa. Mutta lähetettynä hän sai julistaa siitä näin: ”Katso Siionia, juhliemme kaupunkia. Sinun silmäsi näkevät Jerusalemin, rauhaisan asuinsijan, telttamajan, jota ei muuteta, jonka vaarnoja ei ikinä reväistä irti, jonka köysistä ei yhtäkään katkaista. Sillä voimallinen on meillä siellä Herra, siellä on joet, on virrat, leveät rannasta toiseen, joita ei kulje soutualus, joiden poikki ei pääse uljas laiva. Sillä Herra on meidän tuomarimme, Herra on johdattajamme, Herra on meidän kuninkaamme; hän pelastaa meidät. Eikä yksikään asukas sano: ”Minä olen vaivanalainen”. Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi.(Jesaja 33)Tämä on viesti taivaallisesta Jerusalemista. Tai yksinkertaisesti vain Taivaasta. Tämä kuuluu sarjaan kaikuja Kaanaanmaasta.

Hyppään Jesajan ajasta eteenpäin. Asia on tässä aivan sama: ”Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: ”Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne.” Tähän Simon vastasi: ”Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket.” Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät. He viittoivat toisessa veneessä olevia tovereitaan apuun. Nämä tulivat, ja he saivat molemmat veneet niin täyteen kalaa, että ne olivat upota. Tämän nähdessään Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: ”Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.” Hän ja koko hänen venekuntansa olivat pelon vallassa…”(Luukas 5).

Kivisen polun päässä on kirkko, joka palkitsee kulkijan vaivannäön. Levähdyspaikka. Kyllä. Koskettava. Pielpajärven erämaakirkko. 1760.

Simon Pietarille avautui uskontodellisuus. Maailman valo valaisi hänen sisimpänsä. Ei ollut kyse vain kalansaaliista vaan kokonaisvaltaisesta Jeesuksen läheisyyden kokemisesta. Kuvainnollisesti uskonsilmät aukenivat katsomaan valoa! Taas muutama vuosikymmen myöhemmin Johannes sai myös katsoa taivaaseen: ”Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ”Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta”. Ja kaikki enkelit seisoivat piirissä valtaistuimen ja vanhinten ja neljän olennon ympärillä ja lankesivat kasvoilleen valtaistuimen eteen ja kumartaen rukoilivat Jumalaa, sanoen: ”Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen!” Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: ”Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?” Ja minä sanoin hänelle: ”Herrani, sinä tiedät sen”. Ja hän sanoi minulle: ”Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät  ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä. Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle, sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikkin kyyneleet heidän silmistänsä.” (Johanneksen ilmestys 7)

Ja kulkija jätti jälkensä. Loistakoon hänen sydämeensä Kristuksen valo.

.Taivaan todellisuudesta voi puhua vain näin. Se joka on saanut sen nähdä, kertoo kokemansa omilla sanoillaan. Ihmisenä voin nähdä erityisesti näiden kokemusten ytimessä Jeesuksen. Jesaja näki lupauksen syntien sovituksesta.
Pietari koki , mitä on elää Jeesuksen seurassa. Jeesus on erilainen. Hän on valo, jonka lähellä ihmisen sisin paljastuu. Sellaista oli elää ihmisen, veljeksemme tuleen Jumalan pojan kanssa, joka oli synnitön. Puhtauden lähellä lika korostuu. Taivas on äärettömän puhdas. Sitähän nämä raamatunkohdat korostavat peilatessaan näkymätöntä todellisuutta ihmisen sisimmän todellisuuteen. Sillä alueella vallitsevasta puhtaudesta tässä puhutaan! Kun Johannes katseli Jeesusta, Karitsaa, taivaassa, hän näki sen mikä nytkin on. Uskontodellisuuden fakta on, että meidän ihmisten puhtaus siellä perustuu ainoastaan Jeesukseen. Ennustettu, eletty ja nyt se on näin. Uskon.
.

Jaa teksti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *