Hengellisen todellisuuden äärellä

Johanneksen evankeliumin 3. luvussa Jeesus opetti Nikodemosta:” Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt. ”

Miksi tuuli on vertauskuvana osuva. Tuuli tuo usein mukanaan hyviä asioita: Sateen kuivaan maahan, viileyttä läkähdyttävään kuumuuteen tai raikkautta, parempaa ilmaa hengitettäväksi. Kun se tulee, se on kuin lahja monessa tilanteessa. Mutta siinä on myös paljon salaperäistä. Olisi vielä enemmän meillekin, jos eläisimme ilman säätiedotuksia, jotka nostavat  meidät katsomaan virtuaalisia ilmavirtauksia maapallomme pinnalla.

Olen varma, että Nikodemos oppineena Raamatun tuntijana yhdisti heti mielessään Jeesuksen ajatuksen profeetta  Elian elämäntapahtumaan. Uskon taisteluissa uupuneena ja Jumalaan pettyneenä Elia oli syrjäisessä luolassa käpertyneenä itsesääliin. Tuli myrsky, maanjäristys ja tulta, jotka olivat vahvoja kokemuksia. Sitten tuli hiljainen tuulen hyminä. Elia tunnisti sen ja meni luolasta ulos. Jumala oli hiljaisessa tuulen hyminässä. Mitä sinä täällä teet. Lähde takaisin keskelle elämää. Tehtäväsi jatkuu(1 Kun 19).

Näen tässä Jumalan opettavan Nikodemokselle ja Elialle: Hengellisen elämän alku ei ole sinussa, vaan Jumalassa. Johanneksen 1. kirjeen alussa on hieno tiivistys: ” Mikä on alusta alkaen ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselleet ja käsin koskettaneet, siitä me puhumme: elämän Sanasta. Elämä ilmestyi, me olemme nähneet sen, ja siitä me todistamme. Me ilmoitamme teille iankaikkisen elämän, joka oli Isän luona ja ilmestyi meille. Minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, jotta teilläkin olisi yhteys meihin. Meillä on yhteys Isään  ja Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Tämän me kirjoitamme, jotta ilomme tulisi täydelliseksi.”

Olemme kuulleet, nähneet, katselleet ja koskettaneet. Tiivistetysti ilmaistaan kokemus siitä, miten Johannes ja muut oppilaat olivat Jeesuksen kanssa. Niissä hetkissä Jeesukselta sai koko ajan. Hänen läsnäolonsa virkisti, rohkaisi, lohdutti ja toi turvallisuutta. Hän hallitsi tilanteet. Heillä ei ollut mitään omaa annettavaa siihen elämänsä vaiheeseen. Se oli Jeesuksen täyttämää. Kun Pietari pyrki välillä ohjaamaan, hän vei väärään suuntaan. Jeesus palautti hänet takaisin: Sinä et ajattele sitä mikä on Jumalan tahto ja suunnitelma – sinä ajattelet kuin ihminen joka etsii aina omaa etuaan. Tässä oli yksi Pietarin kasvunpaikoista. Johannes katsoo kirjeessään paljon kypsempänä suhdettaan Jeesukseen.

”Sillä se, joka on teissä, on suurempi kuin se, joka on maailmassa”(1. Johanneksen kirje 4:4). Johanneksen ajatuksessa on mukana kokemus jossa pettymys Jeesuksen kuoltua ei ollutkaan kaiken loppu inhimillisesti , vaan olikin suurin voitto. Risti muuttui häpeästä portiksi iankaikkiseen elämään ja avasi maailmassamme vaiheen, jossa ylösnoussut Jeesus vaikuttaa Pyhän Hengen kautta sydämissä. Siitä lähtien on ”tuullut” aina välillä. Meillekin on mahdollista kuulla, nähdä, katsella ja jopa koskettaa. Vertauskuva on muuttunut todellisuudeksi. Tuulen laannuttua Jeesuksen sovitustyö on tullut omaksi monille.

Se on tehnyt kristityistä erilaisia. Heistä tulee Jumalan tuulen puhaltaessa erilaisten yhteys. Kristus on heidän tasa-arvonsa. Tai paremminkin heidän arvonsa.

Ajassa jälkeen Kristuksen syntymän on aina välillä tuullut. Täällä Suomessakin on ollut Pyhän Hengen aikaansaamia  hengellisiä herätyksiä. Toivottavasti taas pian on! Johanneksella on kirjeessään syvälle sisäistetty uskon ydin. Jeesus on Kristus – Jumalan poika. Hän oli jo alussa – siinä alkuaikojen menneisyyden hämärässä ihmisen kannalta, jonne ihmisen tieteellinen tunkeutumiskyky ei yllä. Mutta samalla Hän on siinä kirkkaudessa, jonne meitä odotetaan.

Lapsuudestani jäi jonnekin syvälle sydämeeni soimaan laulun kertosäe, jota äiti lauloi kirkkokuorossa. ”Oi Kaanaanmaa, oi kaunis maa , se maa , jossa Jeesus on. Sinne Jumalan lapset pääsevät iäisesti olemaan. Kiittäkää Herraa! Kiittäkää Herraa! Kiittäkää, kiittäkää, kiittäkää Herraa. Sinne Jumalan lapset pääsevät iäisesti olemaan.” (Siionin Kannel 534) Jukka Perko teki sävelmän 2002 ilmestyneellä levyllään Virtuosi di Kuhmon kanssa uudella tavalla kuunneltavaksi. Tunnen kuinka näissä, sanoissa ja sävelessä puhaltaa Jumalan tuuli, mutta myös viesti uskosta joka syntyi menneitten sukupolvien kokemuksista. Tästä on syntynyt tämän blogin nimi.

Tämä blogi on seurausta Mukkulan kirkossa yhdessä Miehet Ankkurissa ryhmän kanssa pidetyistä Sanan ja rukouksen illoista. Nämä ovat osin samoja mutta myös jatkoajatuksia sille, mikä siellä on yhdessä Raamatun äärellä jaettu.

Jaa teksti

Yksi vastaus artikkeliin “Hengellisen todellisuuden äärellä”

  1. Hienoja ajatuksia elämän todellisuudesta. Pyhän Hengen hiljaisesta uutta luovasta vaikutuksesta elämässämme.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *