Spiraali

 “Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?” Jeesus vastasi: “Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.

Tässä on kristityn elämän pystysuora . Jeesus nousi ylös kuolleista. Elämän suunta on ylös. Siellä on elämä, mutta myös täällä. Elämä on pystysuoran päässä suhteessa Isään, Jumalaan, mutta samalla täällä vaakasuoran päässä suhteessa toisiin ihmisiin. Vaakasuora elää sen varassa, mitä pystysuoraa pitkin saamme ylhäältä. Tämä on kuin iso elävä L. Pystysuora vaikuttaa vaakasuoran ulottuvuuteen. Pystysuora on akseli jonka yläpää on taivaassa. Vaakasuoran tai säteen päässä vaakasuorani pää piirtää elämäni jälkeä kristittynä. Kuin ympyrää. Hetki hetkeltä. Kohtaamisesta kohtaamiseen.

Tämä päivä on vaakasuoran pään piirtämät asiat. Iankaikkinen elämä alkaa jo täällä suhteena Isään, joka on taivaissa.  Vaakasuoran pää piirtää 3-ulotteisesti  ympyrää. joka ajassa liikkuu  ylöspäin. Siis oikeastaan 4 – ulotteisesti, tässä mielikuvassa on pituus, leveys, korkeus ja aika.  Kristityn elämä on  kuin elävä spiraali. Se alkaa alhaalta ja sen tarkoitus on johtaa  perille  taivaan kirkkauteen . Näin voin ymmärtää uskon ja tekojen välistä suhdetta. Uskonelämä on spiraali, joka on liikettä sydämessä, ihmisen sisimmässä.

Miten Isä Meidän rukous vuorisaarnan sisällä liittyy tähän. Vuorisaarna on vastaus tien kulkemiseen. Se selvittää uskon suhdetta moraaliin joka taas perustuu lakiin. Millainen on laki, sellaiseksi on Jumala tarkoittanut elämän täällä maan päällä ja siitä syntyy moraali. Miten Jumalan lakia voi noudattaa. Vastaus on Isä Meidän – rukouksessa. Se julistaa pyynnöillään koko ajan että usko on Jumalan teko. Se on mielestäni luonteeltaan rukousmaisema, kuin vain yksi hyvä rukous. Usko on Jumalasta voimansa ja elämänsä saava niin kuin oksa saa elämänsä rungosta. Se on yksikertaistettuna L joka piirtää elämän spiraalia kohti taivaan todellisuutta.

Vuorisaarnassa on lain saavuttamaton ihanne: Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.  Jumala rakastaa vihollisiaan. Jeesus rakasti. Täydellinen on ihanne. Jos seuraan sitä vaikka en voi sitä koskaan saavuttaa – minulla on suunta. Se on Jeesuksen sanoissa:  Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne. Joh 13 Jää kysymys, kumpaa tarkkailla, suuntaa vaiko toteutusta.

Isä Meidän – rukous  perustuu Isään. Yleinen puhe Jumalasta on saanut yhä enemmän sijaa. Uskonnoilla on jumala. Kaikki on kuin niputettuna yhteen. Jos uskonnolla on yksi jumala, yleinen uskonnollisuus katsoo, että se on se sama.
Tuijotetaan käsitteeseen yksi kysymättä millainen. Samantapaista ajattelua oli antiikin aikana. Kun valloittaja astui uuteen maahan hän vei oman jumalansa mukanaan. Paikallinen jumala  muutettiin  ja kaikkialla nähtiin vain pääjumala Zeus, jolla oli eri nimiä. Tällaisella ajattelulla on siis todella vanhat juuret. Islamin parissa ajatellaan, että juutalaiset  ja kristityt ovat  väärentäneet pyhät kirjoitukset. Heidän kirjoituksissaan Jumala on toisenlainen , Jeesus on toisenlainen, Abraham on toisenlainen. On yksi Jumala, mutta toisenlainen jumala.

Kuuluisan ateistin, Rickhard Dawkinsin jumalakäsitteessä oli yhdeksi niputettu jumala. Se on minun mielestäni valheellinen yksijumalaisuus. Meitä kristittyjäkin arvostellaan paljon juuri tästä ateismista lähtöisin olevasta jumalakäsityksestä käsin. Mukaan on valitettavasti lähtenyt myös harhautuneita kristittyjä. Olennaista on, että yleinen puhe Jumalasta on tapahtunut Jeesuksen kustannuksella.

Kristillisen Jumalan kolmiyhteisyyttä kuvataan  usein kolmiona. Kärkinä ovat Isä, Poika ja Pyhä Henki. Koko kolmio on tällöin kokonaisuudessaan katseen alla. Mutta voi katsoa toisinkin tätä vertauskuvaa .  Vaihtoehto on  katsoa kolmioon  Pojan, Jeesuksen kärjestä. Siinä Jumala näkyy meille ymmärrettävänä ja läheisenä.  Jos taas katson  kolmioon Isän kärjestä, Hän palauttaa katsomaan Jeesuksen kärjestä, koska ” Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”Jos haluan katsoa Jumalaa  Pyhän Hengen kärjestä, hän ohjaa taas takaisin katsomaan Jeesuksen kärjestä, koska hän kirkastaa eli tekee Jeesuksen rakkauden ja läheisyyden todelliseksi . Samaan aikaan tällainen kolmio spiraalin lailla on vain pelkistetty ja vaillinainen kuva, jolla voi hahmottaa hengellistä todellisuutta ja kulkea sitä kohti.

Tie ja totuus ja elämä. Tässä on Elämän, kuoleman ja ylösnousemuksen, iankaikkisen elämän pystysuora .Jeesus sanoi: Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni.  Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.  “En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne.  Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. Joh 14

Jeesus kääntyi Isän puoleen. Hän opetti meitä kääntymään Isän puoleen.
Isä-Meidän alku sisältää valtakunnan, jonka Pyhä Henki saa aikaan – Pyhä Henki johdattaa Kristuksen luo ja niin tulevat tosiksi Jumalan  pyhyys, valtakunta ja tahto. Siinä on  L:n pystysuora akseli ja rukouksen loppu on L:n vaakasuoraa, jossa uskosta kasvavat teot. Siinä on  tämä meidän elämämme jokapäiväisine huolineen. Miten minun käy tänään ja huomenna – annan Jumalan huomaan.  Velka, synti – miten pärjään menneisyyteni kanssa – annan Jumalan huomaan. Kiusaukset – voin hetken innostuksen ja houkutuksen vallassa ja menettää elämäni tasapainon ja  kokonaisuuden? – Pyydän Jumalan apua.  Pahan todellisuus – sehän ei ole ulkopuolellani vaan pyrkii sisääni – turvaan Jumalan apuun sisäisissä taisteluissani.

Ihminen joutuu elämänsä aikana kokoamaan itsensä yhä uudestaan. Yksinkertaistaen ymmärrän, että ensin on kasvettava elämän monipuolisuuteen,  aikuisuuteen ja sitten riisuttuun yksinkertaisuuteen, kun lopussa joutuu luopumaan siitä, mikä ennen loi elämälle merkitystä ja sisältöä.  Jospa siinä tapahtuisi kuitenkin juuri se, mistä Paavali kirjoittaa. Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren , ikuisen kirkkauden. Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään, vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti. 2 Kor 4.

Matkalla  vaihtelee särkyminen ja  eheytyminen – sitä elämänvaiheet monesti sisältävät. Mutta  Isä Meidän rukouksen velka – synti ja velka ! Voisiko olla elämä, joka ei jää velkaa. Jeesuksen elämä ei jäänyt velkaan Jumalalle eikä ihmisille.  Velkaan liittyy kysymys tiedosta ja se on samalla  aina kysymys totuudesta. Mistä minulle syntyy  ymmärrys? Mitä tietoa käytän?  Itse hankittuako vai muitten hankkimaa?Olen tuntenut monesti kipua, koska ymmärsin liian myöhään, vaikka en voinut muuta monissa paineissa – oli valittava jokin tie selviytymiseen. Ei ollut hyvää vaihtoehtoa. Kiusausten todellisuus on uskonelämää  totuudenkysymysten metsässä.

Jeesus – Luukkaan evankeliumin  alussa Paholainen kiusasi Häntä.  Muuta kivet leiväksi jos olet Jumalan poika – takana riko kirjoitusten
määrittämä raja – hylkää Jumala sanassaan – ole tottelematon poika.
Kumarra Saatanaa – vaihda Jumalan sanassaan ilmoittama totuus ihmisen
valtakeskeiseen totuuteen, suhteelliseen, joka toimii lyhytaikaisen eduntavoittelun ehdoilla. Vaihda akselia, jonka ympärillä pyörit.
Heittäydy alas – kyllä jumala huolehtii – Elä yli johdatuksen, pyri saamaan paljon ja nopeasti, hylkää Jumala ja hänen aikansa aikataulunsa. Päätä itse johdatuksestasi tulkiten Jumalan sana omasta hetkestäsi ja
elämästäsi käsin. Katso vain spiraalissasi tätä hetkeä ja unohda kokonaisuus.

Meillä on suunta toimimmeko mieliksi Jumalalle vai ihmisille? Joka etsii Ihmisten kiitosta, suosiota tai palkitsemista menettää sen palkan jonka Jumala antaa.  Varma on tämä sana; sillä: jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan, saamme myös hänen kanssaan elää; jos kärsimme yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita; jos kiellämme hänet, on hänkin kieltävä meidät;  jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata.  Muistuta tästä, ja teroita heille Jumalan edessä,  etteivät kiistelisi sanoista, mikä ei ole miksikään hyödyksi, vaan niiden turmioksi, jotka kuulevat.  Pyri osoittautumaan  Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa. 2 Tim 2
Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.” Juudas – se toinen, ei Iskariot – sanoi hänelle: “Herra, miksi teet niin? Miksi ilmaiset itsesi vain meille etkä maailmalle?”  Jeesus vastasi: “Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani – mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt. “Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.  “Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Joh 14.

Usko, filosofia, ideologia

Kohtaamme Paavalin toisella lähetysmatkallaan Ateenassa. Hän oli siellä yksin. Synagogassa Paavali tapasi  juutalaisia ja jumalaa pelkääväisiä ( henkilöitä, jotka arvostivat juutalaista uskoa, mutta eivät olleet kääntyneet juutalaisiksi ), kaupungin  torilla oli  monenlaisia tapaamisia. Ateena oli täynnä temppeleitä, mahtavia pylväshalleja ja  jonkin tiedon mukaan kaupungissa oli  3000 jumalakuvaa. Vaikuttavimmat niistä olivat temppeleissä, norsunluusta ja kullasta tehtyjä,  9 – 11.5. metrin korkuisia patsaita. Nyt Ateenaa ajatellessa on mielessä hallitseva Akropoliin kukkula  ja sen laella olevat pakanatemppelien rauniot. Se on  yksi maailman tunnetuimmista paikoista.
Olemme oppineet pitämään sitä länsimaisen sivistyksen kehtona.  Paavalin aikana se oli  edelleen maailmankatsomusten kohtaamispaikka, jossa kohtasivat länsi, itä ja etelä. Samalla se oli uskontojen sulatusuuni. Rooman valtakunnan osana sinne oli tullut uusi aika.. Kun Rooma valtasi Kreikan, se vei paljon sen sivistyneimpiä kansalaisia orjikseen. On luonnehdittu, että oikeastaan tällä tavalla kreikka sivistyksellään valtasi Rooman sisältäpäin. Kreikkalaisista jumalakuvista tehtiin tarkkoja marmorisia jäljennöksiä. Kreikkalaisista filosofioista stoalaisuus vaikutti paljon roomalaisten elämänasenteisiin.
Paavalin aikaan Ateenassa  filosofian painopiste oli siirtynyt yksilön elämään niistä pohdinnoista, joissa ajateltiin ihannevaltion sisäistä järjestämistä. Akropoliin juurella oli agora , tori, mahtavien rakennusten , pitkien pylväshallien reunustama ja täynnä kohtaamisia ja  keskustelua, tietysti myös kauppaa. Sen ympäristössä oli temppeleitä ja kulttipaikoja  jumalille, joiden luetteloista voi poimia  seuraavia:  Nike, Artemis,Poseidon,Zeus,Pallas Athene, Pan, Afrodite, Dionysos ,Asklepios Athene Polia,  Athene Ergane, Pandrosos,  Heeros Paidion, Roma jumalatar, Augustus, Apollon, Eros, Aglauros…  Näille uhrattiin, mutta tieto jumalten maailmasta välittyi teattereissa, joissa oli 10, 15 tai 20 tuhatta istumapaikkaa – niiden raunioilla tämänpäivän matkailija voi käydä ihmettelemässä.
Ateenassa  voi katsella ja astella samoja kiviä kuin Paavali ja nousta Akropoliin viereiselle pienemmälle kukkulalle Areiopagille, jonne Paavali vietiin, ja jonka keskellä hän piti puheen kiinnostuneille. Puhe on metalliin kaiverrettuna ja kiinnitettynä kallioon portaitten lähellä , jotka  vievät matkailijan tänä päivänä helposti kukkulan laelle, josta näkee mukavasti alakaupunkiin , 3,6 miljoonan asukkaan Ateenaan.Sieltä on mukava ihailla auringonlaskua, miksei myös nousua.
Odotellessaan Ateenassa matkakumppaneitaan Paavali näki joka puolella kaupunkia epäjumalankuvia, ja tämä sai hänet kuohuksiin. Hän keskusteli synagogassa juutalaisten ja jumalaapelkäävien kanssa ja puhutteli joka päivä torilla kaikkia, joita sattui tapaamaan. Muutamat epikurolaiset ja stoalaiset filosofit ryhtyivät puheisiin hänen kanssaan, ja jotkut heistä sanoivat: “Minkähän tiedonjyvän tuokin luulee noukkineensa?” “Taitaa olla vieraiden jumalien julistajia”, sanoivat toiset, sillä Paavali julisti evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta. He veivät hänet mukanaan Areiopagille* ja sanoivat: “Saisimmeko tietää, mikä on se uusi oppi, jota sinä julistat? Me olemme kuulleet sinun puhuvan perin outoja asioita. Mistä oikein on kysymys? Sen me haluaisimme tietää.” Ateenalaiset samoin kuin kaupungissa asuvat muukalaisetkin olivat näet tavattoman kiinnostuneita kaikista uusista asioista ja puheenaiheista. Paavali astui keskelle Areiopagia ja alkoi puhua: “Ateenalaiset! Kaikesta näkee, että te tarkoin pidätte huolta jumalien palvonnasta. Kun kiertelin kaupungilla ja katselin teidän pyhiä paikkojanne, löysin sellaisenkin alttarin, jossa oli kirjoitus: ‘Tuntemattomalle jumalalle.’ Juuri sitä, mitä te tuntemattanne palvotte, minä teille julistan. “Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. Häntä ei myöskään palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin – itse hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun.Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. umala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Ovathan muutamat teidän runoilijannekin sanoneet: ‘Me olemme myös hänen sukuaan.’ Koska me siis olemme Jumalan sukua, meidän ei pidä luulla, että jumaluus olisi samankaltainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin ihmisen mielikuvituksen ja taidon luomus. “Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen. Hän on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista.” Jotkut ivailivat Paavalia, kun kuulivat hänen puhuvan kuolleiden ylösnousemuksesta, toiset taas sanoivat: “Kenties saamme kuulla sinulta tästä vielä toistekin.” Niin Paavali lähti heidän luotaan. Muutamat kuitenkin hakeutuivat hänen seuraansa ja tulivat uskoon. Heidän joukossaan oli Dionysios, Areiopagin tuomioistuimen jäsen, Damaris-niminen nainen sekä muutamia muita.

Puhetta on aina ihailtu. Se on antiikin puhetaidon helmiä. Suomalainen puhetaidon opettaja Juhana Torkki, maamme eturivin vaikuttajien puhekouluttaja teki väitöskirjansa tästä Paavalin puheesta.
En pitäisi yllätyksenä, vaikka Paavali olisi omaksunut puhetekniikkansa antiikin kuuluisimmalta reetorilta roomalaiselta Marcus Tullius Cicerolta. Cicero oli elänyt satakunta vuotta aikaisemmin mutta toiminut kuvernöörinä Tarsoksessa, joka oli kuuluisa puheopetuksesta. Noin luonnehti Eija-Riitta  Korhola Lahdessa pitäessään luentoa Paavalista Ateenassa helmikuussa (Credo luennot).
Puheen perusteella Paavalista tulee esille aikansa sivistynyt ja myös kreikkalaista filosofiaa tuntenut monipuolinen mies. Samalla voi muistaa Jerusalemin temppelin pappispuolue Saddukeusten sympatiat
hellenistiseen maailmaan. Filon Aleksandrialainen 20 ekr – 50 jkr yhdisti aikansa platonilaisen ja stoalaisen filosofian juutalaisuuteensa.
Uskoisin, että Areiopagilla piti puhua juuri niin kuin Paavali teki. Hänen puheestaan voi erotella klassiset taitavan puheen osat: Exordium – alkusanat, Narratio – johdattelun, Partitio – väittämän – puheen pääteesin, Confirmation – jossa perustelu ja faktat ja Peroration – loppunousun. Mutta oleellista ei tietenkään ole puheen muoto, vaan kokonaisuus johon se sisältyy! Sitä voi tutkia Paavalin toteamuksesta: joka voisi olla tiivistelmä Paavalin kokemuksista Ateenassakin 1 Kor 1 22. Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi.
Risto Jutin Tiedon Filosofia Antiikista nykyaikaan ottaa Paavalin esille viitaten edesmenneeseen suomalaisen Georg Henrik von Wright:iin ja ranskalaiseen filosofi esseisti-kirjailijaan Alain Badiou:hin, vasemmistolaiseen poliittiseen aktivistiin. Eniten kirjassa on lainattu jälkimmäistä tarkastelussa, jossa asetetaan rinnakkain vertailuun juutalaisuus, kreikkalaisuus ja Paavalin kristinusko. Vertailussa tarkastellaan näiden kolmen käsitteitä ja oppeja, jotka soveltuvat kaikkiin ihmisiin tai asioihin aina ja kaikissa tilanteissa.
Käytän tässä Jutin suodattamia ajatuskokonaisuuksia. Badioun mukaan Paavalille juutalaisuus ja kreikkalaisuus olivat saman hallinnan kaksi eri puolta. Molemmat edellyttivät järjestäytynyttä kaikkeutta ja molemmat pyrkivät sen hallitsemiseen joko viisauden tai tekojen muodossa. Kreikkalaiset halusivat tulla osaksi kaikkeuden järjestystä eli logosta inhimillisessä viisaudessa ja ymmärryksessä, kun taas juutalaiset yrittivät hallita kirjallista perinnettä tulkinnallisin rituaalein ja profetoinnein sekä löytämään merkin tai ihmeen kaikkeuden ylittävästä poikkeuksellisuudesta. Molemmille pelastuminen eli kaikkeuden hallitseminen oli mahdollista tämän puoleisessa maailmassa…
Paavalilla julistuksen tehtävä ei ollut tiedon tai viisauden välittäminen. Sen tarkoitus ei ollut voittaa ketään puolelleen järjen todistuksin tai ennusmerkein. Mitään todistetta ei ollut, ja kaikki inhimillisen järjen tai tulkinnan keinoin saadut hallitsemisen välikappaleet olivat julistuksen näkökulmasta keinotekoisia ja rajoittavia. Julistuksen voima oli vain siinä, mitä se julisti eikä julistuksen inhimillisissä välittäjäaineissa. Merkkien ja todisteiden logiikan näkökulmasta Kristus-tapahtuma oli hauras tosiasia. Sen puolesta ei voinut järkeillä, eikä siitä ollut myöskään kaikkeuden ylittäväksi ennusmerkiksi. Sitä ei ollut kirjoitettu lakiin, vaan se oli lain murtava, vähäpätöisesti rakentuva tapahtuma. Tässä piili myös sen ainut voima. Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme.
Badiou lukee sekä juutalaisuuden, että kreikkalaisuuden Isän diskursseiksi ( ihmisten tapa jäsentää käsityksiään todellisuudesta). Ne sitoivat yhteisönsä yhteen ja vaativat kuuliaisuutta joko kosmokselle (logos) tai laille. Vain kristillisellä Pojan diskurssilla oli mahdollisuus olla uusi ja universaali. Kristus-tapahtuma katkaisi historian ja aikakauden lakien mukaisen tilinpidon totuudesta ja järjestyksestä. Samalla se hävitti kaksi patriarkkamestaria – kreikkalaisen viisaan ja juutalaisen profeetan, Filosofi tunsi ikuiset totuudet, profeetta tiesi tulevan yksiselitteisen merkityksen. Sen sijaan uuden aikakauden alusta ja kuoleman voittamisesta julistava apostoli ei varsinaisesti tietänyt mitään. Hän ei voinutkaan tietää, koska kuolema oli pikemminkin subjektiivinen asenne, kuin tiedettävä tosiasia. Tällaisessa tilanteessa tieto käy turhaksi tai kuten Paavali sanoo: jos joku luulee tietävänsä jotakin, hänellä ei ole oikeaa tietoa. 
Juti toteaaa, että Paavalin antifilosofia edelläkuvatussa kaikkeuden haltuunoton kieltämisen merkityksessä ei koskaan säilynyt kristillisyydessä puhdasoppisena.
Näin filosofi, joka oli paljon Raamattuaan lukenut ja katseli sitä omasta näkökulmastaan. Minua sykähdyttää tuossa edellä olevassa ajatus Kristus-tapahtumasta. Paavali päätti Areiopagilla puheensa  Kristus-tapahtumaan. Hän ei suostunut sanomaan enempää kuin voi sanoa uskollisena sille todellisuudelle, jonka Jeesus oli hänelle Pyhän Hengen kautta antanut. Se oli elävä todellisuus , ylösnousseen Jeesuksen todellisuus. Ateenassa se välittyi vain muutamalle, Areiopagin jäsenelle Dionysiukselle ja Damaris nimiselle naiselle ja muutamalle muulle. Näyttäytyikö  heille 2000 vuotta myöhemmin eläneen filosofin suuret maailmanselityksen linjat. Ei – mutta sillä oli heille merkitys, että he saivat mukaan elämäänsä ylösnousseen Jeesuksen. Ja kun heidät muistetaan nimeltä, sillä on ollut merkitystä niille ihmisille, joille he saivat välittää uskon lahjan.
Badiou näkee Paavalin antifilosofisen – filosofianvastaisen ajattelun merkittävänä. Badiou katsoo asioita filosofioista käsin. Hän ei käsittele kristinuskosta kirjoittaessaan Jeesusta. Jeesukseen ei voi liittää filosofiaa.
Vertaan Sokrateeseen. Häneltäkään ei ole olemassa omaa kirjoitettua, niin kuin ei Jeesukseltakaan. Sokrateesta tiedämme Platonin kautta – emmekä voi varmuudella erottaa, mikä ajatuksissa on Sokrateelta ja mikä Platonilta muutoin kuin tulkiten. Jeesuksen oppilaat eivät olleet filosofeja – niin kuin Platon. He eivät tulkinneet. He vain säilyttivät Jeesuksen puheet, elämänvaiheet, opetukset, teot, kuoleman ja ylösnousemuksen tapahtumat niin aidosti kuin suinkin osasivat.
Johtopäätökset ovat erilaisia, jos uskontoa katsotaan filosofiasta, tai filosofiaa katsotaan uskonnosta ja nykymaailmassa mukaan on hyvä ottaa huomioon myös ideologiat. Filosofin silmin Paavalin julistuksesta näkyy tässä nyt antifilosofia, Kun filosofi tekee huomioita järjellä, osa uskontodellisuudesta jää pois. Risto Juti näki, ettei Paavalin antifilosofia koskaan säilynyt sellaisenaan. Totta on, että viisaat teologit, jotka ovat olleet aina myös jossain määrin uskonnonfilosofeja ovat sittemmin aina tehneet liittoja filosofian kanssa voidakseen selittää sellaista minkä Paavali jätti selittämättä. Juti : Augustinus (354-430) ja 1000 luvulla vaikuttanut Anselm Canterbury-lainen 1033-1109 olivat kristillisen teologian perustajahahmoja, joiden keskeisimpiä opillisia pontimia oli ”kristinuskon ymmärtäminen sen ajan filosofian, tieteiden ja aikalaisjärjen valossa”. Näitä liittoja on teologian historia pullollaan.
Mitä tulee ideologioihin, luterilaisen kirkon kannalta surullinen ajanjakso on Saksassa. Kansallissosialistinen puolue alkoi organisoida omia evankelisia kannattajiaan. Vuonna 1932 ne järjestäytyivät kirkon sisällä olevaksi kansallissosialistisen puolueen peitejärjestöksi nimellä “Saksalaisten kristittyjen uskonliike”Lisää tietoa voi siitä saada vaikka hakemalla Saksan kirkkotaistelu 1930 – 1940 – luvuilla.
Esimerkiksi kirkollisissa vaaleissa koko kansallissosialistisen puolueen propagandakoneisto asetettiin “Saksalaisten kristittyjen uskonliikkeen” tueksi. Vastaliikkeeltä estettiin vaalipropagandan teko jopa väkivalloin. “Saksalaiset kristityt” saivatkin 2/3 äänistä. Ehkäpä juuri tästä syystä kirkot  Saksassa ovat nyt  barrikadeilla oikeistopopulisteiksi nimettyjä puolueita vastaan. Tästä syystä Saksassa oli tunnustuskirkko – sisältä vallatun Evankelisen kirkon taipumaton vähäinen jäännös.  Sieltä tulee meille Dietrich Bonhoefferin virsi  Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Tässä on luterilaisen kirkon sisäinen heikkous. Se voidaan vallata sen demokraattisessa vaali ja hallinto järjestelmässä sisältäpäin Uskon tilalle voidaan vaihtaa ideologia. Tätä näkökulmaa on hyvä pitää mielessä.
Uskon näkökulmasta vuorisaarna on kuin selviytymispakkaus oudossa ympäristössä Kuvittelen usein, että sen kanssa Paavalikin oli aina matkassa. Alussa – älä säikähdä, miltä täällä tuntuu, pidä kiinni saamastasi oikeasta sisimmässäsi, tarkkaile juutalaisen tavoin todellisuutta, jossa totuuden vastakohtana ei välttämättä ole valhe, vaan vielä syvällisempi totuus – jonka selville saamiseksi sinulle annetaan välttämätön rukousyhteys jota voi pitää myös kuin köytenä, joka ulottuu Jumalan iankaikkiseen näkymättömään todellisuuteen. Toimiva , auttava yhteys on tärkein. Siksi Isä-meidän rukouselämä on täällä lopullinen vastaus. Pyhän Hengen todellisuus. Tästä lisää seuraavassa blogissani.
Seuraava sanan ja rukouksen ilta Mukkulan kirkossa on perjantaina 13.9. klo 18.

Varassa

Ensimmäiset kristityt olivat uskossaan suullisen tiedon varassa. Kirjoitettuna oli vain se, minkä tunnemme Vanhana Testamenttina. Sen messiaslupaukset olivat Jeesuksessa  täyttyneet. Näkökulma oli muuttunut.  He luottivat siihen,  mitä puhuttiin Jeesuksen elämästä ja opetuksista, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. He olivat sananmukaisesti toinen toiselleen Kristuksen kirje, joka oli heidän sydämiinsä kirjoitettu.  Mekin  olemme heidän “kirjeensä” varassa, josta kirjoitettiin meille Uusi Testamentti. Ja tietenkään kaikkea ei kirjoitettu. Suullinen on aina enemmän. Elämä on enemmän kuin voidaan kertoa saatikka kirjoittaa.

Paavali  oli luonnollisesti myös sen varassa,  mitä hän oli kuullut, kun  hänelle oli kerrottu uudestaan ja uudestaan Jeesuksen elämästäJerusalemissa ja Antiokiassa. Keskustelukumppaneista tiedämme ainakin  Pietarin ja Barnabaan, mutta oli myös monia muita. Mutta ratkaisevinta on ollut, että  ylösnoussut Jeesus oli hänen kanssaan koko ajan. Tämä todellisuus vaikutti  Damaskon tien tapahtumasta alkaen. Tietysti Paavalilla  oli myös ennestään kaikki se tieto Vanhasta Testamentista, jonka hän fariseuksena oli oppinut Gamalieliä kuunnellen Jerusalemissa. 
Kokonaisuus on enemmän kuin tiedot. Uskossa on aina kysymys myös suhteesta uskon antajaan. Eletään Jumalan varassa. Uskon antaja on myös Vanhan Testamentin takana. Niinhän se näkyy vuorisaarnassakin.  Kristuksen käsittäminen antoi Paavalille elävän kokemuksen armosta, joka muuttaa sydämen.

Jeesus asetti oppilaansa profeettojen rinnalle . He välittivät samaa sanomaa kuin profeetat. Luukas kertoo, kuinka Jeesus lähetti  jo toimintansa aikana opetuslapsiaan saarnaamaan ja parantamaan. Se ennakoi muutosta, jonka Jeesuksen ylösnousemus lopullisesti vaikutti. Opetuslapset puhuivat profetioiden täyttymisestä, Jumalan valtakunnan lähellä olemisesta. Se oli tullut. Enää ei tarvinnut odottaa.

Profeetat profetoivat. Profetointi sisältää enemmän kuin tulevista profetoimista. Vanhan Testamentin ajan profeetoilla oli sanomassaan usein myös siinä elettävän elämäntilanteen monipuolinen ja tarkka arviointi. Suhde Jumalaan vaikuttaa elämään, ympäristöön. ihmissuhteisiin, tehtäviin ratkaisuihin. Kun Paavali arvosti profetoimisen armolahjaa, hän näki siinä tärkeitä osa-alueita.


Profetia rakentaa: antaa lisää tietoa Jumalasta ja hänen tahdostaan ja kasvattaa uskovia armossa. Profetia kehoittaa: rohkaisee ihmisiä käytännössä toteuttamaan sitä, mistä Jumala sanassaan puhuu.Profetia lohduttaa: keventää vaikeuksissa olevien taakkoja ja vahvistaa ja tukee heitä.  ( 1 Kor 14: 3) On helppo ajatella, että tuolla tavalla kuvatun profetian  taustalla on koko ajan Pyhä Henki, Puolustaja. Jos ei pidä profetia sanasta, voi silti nähdä sen terminä, joka selittää  Pyhän Hengen vaikutusta. Pyhä Henki opettaa kaiken, ja palauttaa mieleen kaiken mitä Jeesus on puhunut. (Joh 14)
Joh 15 13 Jeesus : Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta.

Paavalille oli ratkaisevaa, että ylösnoussut Jeesus oli  hänen kanssaan. Siitä eläminen sai merkityksensä. Pyhän Hengen läsnäolo on jokseenkin sama asia.
Mikä painottuu. Tietoko? Eikö ennemmin suhde? Tätä on vaikea ja todennäköisesti mahdoton pukea dogmatiikan määritelmiin. Silti niilläkin on merkitystä, kun ne rajaavat pois asioita, joita ei voi tähän kokonaisuuteen yhdistää. Paavali ja muut apostolit, joilta edelleen saamme uskomme tiedolliset ainekset, olivat kuitenkin vain koko ajan Pyhän Hengen varassa. Hän, Ylösnoussut Jeesus Kristus, Jumala, Salattu Kolmiyhteinen, Israelin Pyhä ohjasi tapahtumakulkua suullisesti välitettävän tiedon ja läsnäolonsa välityksellä.
Joh 14: 13. Jeesus: Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva.Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta.

Meillä on alunperin suullisesta tiedosta  kirjoitettu Uusi Testamentti. Sen ja Vanhan Testamentin  eli koko Raamatun todellisuuden ymmärtäminen  on Pyhän Hengen työ edelleen. Vanha rukous  kuvaa parhaiten sitä, mitä on elää tämän kokonaisuuden varassa.

Tule Pyhä Henki tänne, laskeudu taivaasta alas meidän sydämissämme Kristusta kirkastamaan. Tule köyhäin apu, tule lahjain antaja, tule sielun kirkkaus, sinä paras lohduttaja, sielun hyvä vieras ja suloinen lämpö. Töissä sinä olet lepo, helteessä virvoitus, murheessa lohdutus. Sinä kaikkein pyhin kirkkaus ja valo, täytä uskollistesi sydämet. Ilman sinun voimaasi ei ole mitään viatonta. Pese se mikä saastainen on, kastele se, mikä kuiva on, paranna, mikä haavoitettu on , pehmitä, mikä kova on, lämmitä, mikä kylmä on, etsi kaikkia eksyneitä. Anna uskollisillesi, jotka sinuun turvautuvat, pyhät lahjasi. Anna uskon vahvistusta, anna autuas loppu, anna iäinen ilo. Aamen.
Seuraava Sanan ja rukouksen ilta Mukkulan kirkossa on perjantaina 26.4. klo 18.

Vihasta

Olen ajatellut Paavalin elämän tapahtumia. Hän tunsi vihan monia puolia henkilökohtaisesti ( katso edellinen blogini). Mitä pitemmälle hänen elämänsä jatkui, vihan kohteena oleminen sai lisää omakohtaista kokemusta ja sisältöä. Miten hän kesti kohtaamansa vihapuheen ja äärimmäisen väkivallan.

Lapsenomaisesti voi ajatella, että hänellä oli mukanaan hengellinen selviytymispakkaus. Jeesuksen läsnäoloon ja Pyhän Hengen koettuun johdatukseen liittyi kaikki, minkä hän oli Jeesukselta saanut. Siihen sisältyi myös  kaikki muiden apostolien hänelle  Jeesuksesta  välittämä. Se ei ole enää lapsenomaista. Se on elämää Jeesuksen seuraajana.   Sen tiedollisessa ytimessä on vuorisaarna (Matteus 5 – 7). Vihaan ei vastata vihalla, vaan rakkaudella. Opetus olisi hyvin haasteellinen käytännön elämälle ilman elävää yhteyttä rakkauden käskyn antajaan Jeesukseen.

Paavalin suhde omaan kansaansa, juutalaisiin, oli tässä suhteessa hyvin vaativa. En ole löytänyt Paavalilta, enkä muualtakaan Uudesta Testamentista kehoituksia vihaamaan omaa uskoaan puolustavia juutalaisia, vaikka heidän osoittamastaan vihasta kerrotaan paljon. Paavalin asenteesta voi lukea roomalaiskirjeestä (9:2): Minulla on sydämessäni  raskas suru ja lakkaamaton tuska. Toivoisin suorastaan, että olisin kirottu ja erotettu Kristuksen yhteydestä, jos se vain auttaisi veljiäni, oman kansani jäseniä. Ovathan he israelilaisia, jotka Jumala on ottanut lapsikseen, ja joille Hän on antanut kirkkautensa. Heidän kanssaan Hän on tehnyt liitot, heille antanut lain, jumalanpalveluksen ja lupaukset. Heidän ovat kantaisät,heistä on Kristus ihmisenä lähtöisin, hän joka on kaiken yläpuolella, ikuisesti ylistetty Jumala, aamen!

Kristinuskolla on paljon yhteistä juutalaisuuden kanssa. Uusi ja Vanha testamentti kietoutuvat yhteen erottamattomalla tavalla. Kunnioitamme samoja käskyjä, jotka Jumala antoi Moosekselle. Katsomme Vanhassa Testamentissa kerrottua yhdessä Jeesuksen kanssa pitäen kiinni siitä, mikä siellä on kestävää.Jeesuksen opetukset eivät olleet irrallaan siitä, miten Jumala oli siihen asti omaa kansaansa hoitanut.  Saamme rohkaisua uskonelämälle Jumalaan luottaneista Vanhan Testamentin ajan juutalaisista. Uskon todeksi elämisen periaatteet ja käytännöt ovat  jo siellä. Siellä on paljon sellaista, jota kunnioitamme totuutena elämän hyvistä ja suojelevista rajoista. Jeesus avasi kuitenkin vielä syvemmän totuuden elämästä yhteydessä Jumalaan. Se on kaikille kansoille. Suurelta Jumalalta ei voikaan odottaa muuta kuin kaikkien ihmisten rakastamista!

Jeesus osoitti vuorisaarnassa miten väärin on vihata toisenlaisia ihmisiä. Se on kristinuskon ytimessä luovuttamaton lähtökohta. Historian kuluessa tämä on kuitenkin huonosti toteutunut ihanne. Sama uskonto koko maassa on ollut kautta aikojen  hallitsijoille tärkeä valtaa tukeva rakenne. Rooman valtakunnassa kristittyjen mutta myös juutalaisten vainot johtuivat siitä, että keisari halusi kaikkien ensisijaisesti kunnioittavan hänen valitsemaansa uskontoa, koska se tuki keisarin valtaa ja valtakunnan yhtenäisyyttä. Kun keisari Konstantinus 313 valitsi kristinuskon, se silloin suosittuna ja sallittuna sulki muut pois. Historiassa on sittemmin ollut paljon vallalla kenen maa, sen uskonto periaate, kunnes todelliset uskonnonvapauden ajatukset ovat tulleet hyväksytyiksi kristillisissä maissa. Tässä kehityksessä juutalaiset ovat joutuneet kärsimään paljon vuosisatojen aikana. Uskonnonvapauden alueella on maailmassamme vielä paljon kesken. Monien suurten uskontojen alueilla uskonnonvapautta ei ole  ja mahdollisuus valita vapaasti oma uskontonsa on mahdotonta. Edelleen uskonnonvapaudesta moni maksaa korkean hinnan hengellään tai virumalla vuosikausia vankilassa.  Kristityt ovat nyt vainotuin ryhmä maailmassa.

Kun kristikunta sai uskonsa hyväksytyksi, unohtuivat Jeesuksen painotukset vuorisaarnassa ja Paavalin asenne sivuutettiin. Suhde juutalaisuuteen tuli vihamieliseksi. Vaikka Luherin ajattelusta olemme saaneet paljon hyvää, myös hänellä oli pimeä puolensa suhteessa juutalaisiin. Natsit valjastivat sen osaksi propagandaansa Saksassa. Vihaa ja kuolemaa pakeneville juutalaisille ei ollut paikkaa euroopassa. Vaikeaa heidän oli  ollut sitä löytää edellisinäkin vuosisatoina.  Euroopan valtioilla on paljon käsittelemätöntä syyllisyyttä juutalaisvihamielisyyden käytännöistään. Ne saattavat edelleen vaikuttaa suhteissa Israelin valtioon. Ja uutiset kertovat toistuvasti edelleen tapahtuvasta juutalaisten muutosta Israeliin voimistuvan antisemitismin – juutalaisvihan takia. Holokaustista on 80 vuotta ja nykyinen juutalaisten turvapaikka, Israelin valtio on vasta 71 vuotias. Se on vain yksi ihmisikä.

Tämän ajan keskellä Paavalin asenne on tarkkaamisen arvoinen. Hän oli esimerkkinä, miten ylösnoussut Jeesus tekee ihmisessä työtään ja työstää häntä rakkautensa välikappaleeksi.

Kristuksen omina ja häneen uskoen voimme rohkeasti ja luottavaisina lähestyä Jumalaa.Siksi pyydän teitä olemaan lannistumatta, vaikka minä saan teidän tähtenne kärsiä vainoa. Se koituu teidän kunniaksenne.Tämän vuoksi minä polvistun Isän eteen, hänen, jonka asemaa jokainen isän ja lapsen suhde taivaassa ja maan päällä kuvastaa. Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät.Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen. Ef 3
Seuraava sanan ja rukouksen iltamme, samalla kevään viimeinen,  on Mukkulan  kirkossa perjantaina 26.4. klo 18. Tervetuloa mukaan!

 

 

 

 

 

 

Autuas – suolana ja valona

Vuorisaarnansa alussa jeesus piirtää seuraajistaan profiilin sanalla autuas – onnellinen ( makarios). Se asettaa jokaiselle kristitylle haasteen ajatella omaa sisäistä elämäänsä.  Matteuksen viidennen luvun alussa Jeesus antaa merkityksen ja sisällön autuaalle. Juuri Jeesuksen kuvaaman autuaan elämän tarkoitus on olla  suolana ja valona maailmassa. Se on kristityn kutsumus.

Sitten Jeesus puhuu laista, käskyistä ja niiden sovellutuksista. Ilman muuta on ymmärrettävissä, että tässäkin on kysymys nimen omaan ihmisen sisäisestä elämästä. Hän katsoo sitä aikalaistensa arkielämän näkökulmista. Äkkiä vaikuttaa siltä, että nyt on kysymys juurikin suolana ja valona elämisestä omaa moraaliaan terästämällä. Tie siihen voisi olla Jumalan antamien kymmenen käskyn noudattaminen niin täydellisesti, kuin vain on mahdollista.  Siitäkö voisi tulla onnelliseksi ja samalla suolaksi yhteiskunnassa ja ja valoksi muille ihmisille?

Vuorisaarna toimii kymmenen käskyn lain perustalta. Jeesus ei kumonnut  mitään siitä. Hän korosti lain pienimpiäkin piirtoja. Mutta Jeesus näytti. miten  kymmenen käskyn laki  on vielä enemmän, kuin lain syventäminen ihmissydämen syvimpiin aikeisiin ja tuntoihin. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.( Vuorisaarnan voit lukea Matteuksen evankeliumin 5 – 7 luvuista)

Jeesus rinnastaa vuorisaarnassa seuraajansa Vanhan Testamentin profeettoihin. Olivatko he lain noudattajina täydellisiä malleja, ihanteita ? Mutta heidän elämänvaiheistaan tulee esiin paljon rosoista, mikä ei kelpaa seurattavaksi esimerkiksi. Mutta jokin kelpaa! Yhteistä profeettojen ja kristityn elämässä on Jumalan valtakunnan  ja vanhurskaan (oikeudenmukaisen) tahdon etsiminen. Ja siihen kymmenen käskyn laki ihmistä syvimmiltään ohjaa. Jeesus piti laista kiinni. Totuus täytyy kohdata, ennenkuin voi saada armon.

Katsomme usein vain käskyjä, kun pitäisi katsoa käskyjen antajaan – Isään. Kristittynä elämisessä on tärkeintä usko, josta hyvät teot seuraavat käskyjen antaman ymmärryksen  varassa. Mitä syvempi on ymmärrys, sitä parempi sovellutus syntyy elää Jumalan lapsena  tässä maailmassa.  Tästä näkökulmasta ei haittaa profeettojen tai Jeesuksen ajan historialliset puitteet.   ( Aito tunnistettava ajankuvaus todistaa omalta osaltaan todellisen elämän keskellä löydetyistä ratkaisuista). Raamattua lukiessa kiinnitämme huomiomme ennenkaikkea siihen, mikä auttaa kaikkina aikoina etsimään oikeat ajankohtaan sopivat vastaukset. Ne ovat tuo “kaikki tämäkin!”

Kristityn haasteena pysyy olla suolana ja valona. Vuorisaarnassa se nähdään mahdolliseksi, kun ihminen uskoo mutta käyttää myös järkeään. Jeesus laittaa järjen käsittelemään käskyjä ja uskon rukoilemaan Isää – Jumalaa. Ne eivät ole toisiaan pois sulkevia vastakohtia. Ne ovat paremminkin  koko ajan keskustelemassa ihmisen sisimmän salaisessa kammiossa siitä, miten nyt on hyvä elää. Kun yksinkertaistan, voin kysyä – kumpi on ensin: Järki vai usko!? Vastaus on Isä meidän rukouksessa.

Jeesuksen opetuksessa vuorisaarnassa on kaksi  isoa asiaa autuaitten ja suolana ja valona olemisen jälkeen.  Ensimmäinen on Jumalan laki ja siihen liittyvät asiat. Toinen on rukous, joka tiivistyy Isä-meidän rukouksen sisältöön. Sen lähtökohta on Jumalan valtakunnan todellisuus, josta lakikin on lähtöisin. Vuorisaarnan hengessä Luther toteutti kristityn perusopetuksen katekismuksessa aloittaessaan kristillisen uskon tiivistyksen käskyillä ja Isä meidän- rukouksella selityksineen.

Me rukoilemme Isä meidän – rukouksen alussa, että Jumalan nimi pyhitettäisiin meidänkin keskuudessamme, että Jumalan valtakunta tulisi meidänkin tykömme ja että Jumalan tahto tapahtuisi meidänkin tykönämme. Tästä kaikki lähtee. Isä meidän- rukous avaa toisesta suunnasta sen, mitä on olla autuas, suolana ja valona.

Seuraavat Sanan ja rukouksen illat ovat Mukkulan kirkossa Kilpiäistentie 1  22.3. ja 26.4. klo 18. Saat laulaa yhdessä Miehet Ankkurissa- ryhmän kanssa, kirjoittamasi esirukouspyynnöt rukoillaan yhdessä. Opetuksessani käsittelen ainakin Paavalin käyntiä Ateenassa, josta voit lukea Apostolien tekojen luvussa 17. On myös mahdollisuus henkilökohtaiseen rukouspalveluun.Tervetuloa mukaan !

 

 

 

Vuorisaarnasta lisää

Kun Jeesus sai kuulla, että Johannes oli vangittu, hän siirtyi Galileaan. Nasaretiin hän ei enää jäänyt, vaan hän asettui Kapernaumiin, joka on järven rannalla Sebulonin ja Naftalin heimojen alueella… Tästä lähtien Jeesus julisti: “Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!”Jeesus kulki sitten joka puolella Galileaa. Hän opetti seudun synagogissa, julisti ilosanomaa Jumalan valtakunnasta ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat. Hänen maineensa levisi sieltä koko Syyriaan. Hänen luokseen tuotiin kaikki erilaisista taudeista kärsivät ihmiset – niin pahojen henkien vaivaamat kuin kuunvaihetautiset (kaatumatautisia muistuttavat) ja halvaantuneetkin – ja hän paransi heidät. Hänen perässään kulki suuri joukko ihmisiä. Heitä oli lähtenyt Galileasta ja Dekapoliin alueelta, Jerusalemista ja Juudeasta sekä Jordanin toiselta puolen. Matteus 4

Teksti vie Gennesaretin järven ympäristöön. Järvi on 23 km pitkä, 16 km leveä ja 50m syvä, pinta-ala 165 neliökilometria , rantaviivaa 53 km ja sen pinta on 208 m merenpinnan alapuolella, kuin kattilassa, jota vuoret ympäröivät. Vertaan Gennessaretin järveä mielessäni usein Vesijärveen, jonka pituus on 25 km ja pinta-ala 108 neliökilometria, syvin kohta 40 m ja mutkikasta rantaviivaa 227 km. Onhan se toki pienempi, mutta kun järvi keskipisteenä ajattelee 30 – 40 kilometrin ympyrän, voi ymmärtää alueen, jolla Jeesus toimintansa aikana pääasiassa liikkui.

Teksti kertoo Jeesuksen kuulijoista. Jeesus veti puoleensa ihmisiä. He olivat tulleet kolmen ja neljänkin päivämatkan päästä Jeesuksen luo. Jotkut käyttivät siis yli viikon ajan tavatakseen Jeesuksen. Puskaradio oli ollut tehokas. Eipä muuta tietoa ollutkaan silloin saatavilla. Alueella, jolta kuulijat tulivat, asui myös paljon pakanoita. Dekopoliin 10 kaupunkia olivat kreikkalaisia. Jeesuksen asuinpaikka Kapernaum oli Galilean tärkeimpiä kaupunkeja. Asukkaita on arveltu olleen Jeesuksen aikaan 30 000. Sielä oli synagoga, roomalaisten varuskunta ja tulliasema. Kyllä Jeesusta tuli varmasti myös moni pakana katsomaan. Ja Jeesushan kulki myös jonkin verran pakanoiden alueella ja ylitti juutalaisuuden rajoja. Vuorisaarnan jälkeen Matteus kertoo heti sadanpäämiehestä, pakanasta, jonka palvelijan Jeesus paransi. 

Tämän ajan käsitteillä sanoisin ihmisten tulleen karismaattisiin hengellisiin tapahtumiin. Jeesus paransi ne, jotka tulivat hänen luokseen apua saamaan. Hän auttoi ruumiillisissa, henkisissä ja hengellisissä vaivoissa. Hänen sanomansa on yliajallinen. Siinä on edelleen muutosvoima.

Vuorisaarna alkaa autuaiksi julistamisiksi kutsutulla jaksolla. Jos puhetta pitää saarnana, tätä alkua voi pitää kuin tekstinä, jota Jeesus selittää. Sen sisältö on merkillinen. Toimintansa alussa Jeesus puhuu seuraajiensa sisäisestä elämästä, jota siinä hetkessä puhuttaessa ei vielä ollut. Seuraava lainaus ( ovat näissä blogiteksteissäni kursiivilla) sisältää myös sisältöä avaavia laajennuksia.

Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin.”Autuaita ovat hengessään (hengellisesti) köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita murheelliset ( yksi voimakkaimmista surua ilmaisevista kreikan kielen sanoista): he saavat lohdutuksen.(murhe kun huomaa olevansa hengellisesti köyhä). Autuaita kärsivälliset/ hiljaiset : he perivät maan. (kärsivät vääryyttä katkeroitumatta, hillitsevät itsensä, eikä heitä voida kiihottaa tai ärsyttää). Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano (jotka hartaasti toivovat Jumalan tahdon toteutuvan, vanhurskaus on messiaan valtakunnan tuntomerkki): heidät ravitaan. Autuaita ne, jotka toisia armahtavat/laupiaat (myötäeläminen joka samastuu täydellisesti toiseen ihmiseen ja hänen olosuhteisiinsa – koetaan samaa kuin tuo toinen ja kärsitään toisen kanssa) heidät armahdetaan. Autuaita puhdassydämiset ( kiinnittävät sydämensä Jumalaan eivätkä samalla pyri palvelemaan maailmaa, yleisiä mielipiteitä) he saavat nähdä Jumalan. Autuaita rauhantekijät: (eivät mene mukaan osapuoliksi  ristiriitoihin ja siitä lähtökohdasta rakentavat rauhaa) he saavat Jumalan lapsen nimen . Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta. “Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. ( kärsimys on merkki kuulumisesta Kristukselle). Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.

Jeesus kuvasi näin seuraajansa tulevaisuudessa. Tämä päivän johtamisen strategi voisi sanoa tästä  hienosti: Operatiivinen voima on ihmisissä! Mutta se olisi osatotuus. Voima tulee yhteydestä Jumalaan. Jumala on autuaan selkänoja. Jeesus luo mielikuvan  pitkäjänteisesti elettävästä päivien ketjusta. Kristittynä elettiin silloin juutalaisten ja pakanoiden keskuudessa. Nyt elämme  maailman monien uskontojen ja ideologioiden kannattajien kanssa pirstaleisessa kristikunnassa ja kohtaamme myös enemmän tai vähemmän vihamielisiä jumalankieltäjiä. Pysyvä päämäärä kristityn maalliselle matkalle on ollut ja on koko ajan autuaan sydämessä: Taivas – iankaikkinen yhteys Jumalan luona turvassa. Suomennoksen lähtökohta on kreikan kielen sanan makarios. Sen voi kääntää autuaaksi, onnelliseksi, onniteltavaksi tai siunatuksi. Kirjaimellisella merkityksellä on vain välinearvo. Jeesus antaa makarios-sanalle merkityksen autuaiksi julistamisillaan. Raamatun alkutekstiä ei avaa ymmärrettäväksi sanakirja, vaan sisältö, joka sanalle Raamatussa annetaan.

Makarios sanalla on myös merkitys – onnellinen tulevaisuudessa.  Samantyyppinen ajattelu sopii myös kahteen sanaan, joilla Jeesus selittää onnellisten olemusta. He ovat suolana ja valona siellä, missä elävät. Suola ja valo ovat kuin avain, joka aukaisee vuorisaarnan ymmärtämisen lukon.  Ne ovat enemmän olemista kuin tekemistä. Sisäistä lujuutta ! voisi joku sanoa! 

Piirrän vielä uudelleen mielikuvassa maantieteellisen  ympyrän, mutta paljon suuremman Gennesaretin järvi keskipisteenä.  Ajattelen tässä ympyrässä nyt eläviä kristittyjä Lähi-Idässä.  Eräässä tilaisuudessa Lontoossa viime joulun alla “Britannian prinssi Charles osoitti kunniaa Lähi-Idän kristityille ja heidän poikkeukselliselle kyvylleen osoittaa armoa ja anteeksiantoa… prinssi sanoi, että on tavannut monia inspiroivia Lähi-idän kristittyjä. Nämä rohkeat kristityt selviytyvät sorron ja vainon keskellä tai ovat joutuneet pakenemaan sitä.  Uudelleen ja uudelleen olen syvästi nöyrtynyt ja liikuttunut tästä poikkeavasta armosta ja anteeksiannon kyvystä, jota olen nähnyt heissä, jotka ovat kärsineet paljon,” prinssi Charles sanoi. Hän lisäsi, että anteeksianto oli “ylivertaisen rohkeuden teko, ja se on kieltäytymistä tulla määritellyksi sinua vastaan tehdyn synnin kautta”. Hän sanoi olleensa erityisen kosketettu niiden tarinoista, jotka ovat palanneet jälleenrakentamaan kotejaan ja yhteisöjään sen jälkeen kun Islamilaisen valtion (ISIS) taistelijat saatiin pois. “Heidän mahtavat todistuksensa kertovat ihmisyyden sinnikkyydestä ja tavallisuudesta poikkeavasta uskon voimasta, joka vastustaa jopa kaikkein julmimpia pyrkimyksiä sammuttaa usko.

Prinssi Charles ylistää Lähi-idän kristittyjen “tavallisuudesta poikkeavaa armoa ja anteeksiantokykyä”

He elävät suolana ja valona vaikeissa olosuhteissa. Tämä koskettaa minua ja tuntuu hyvältä lukea kuninkaallisen kannanotto. Arvostan sitä.

Seuraavat Sanan ja rukouksen illat ovat Mukkulan kirkossa 22.3. ja 26.4. klo 18. Tervetuloa mukaan laulamaan, rukoilemaan ja keskustelemaankin illan Raamattu-aiheesta

Jouluna

Joulu kerrotaan Raamatussa evankeliumeiden alussa. Luukas  vie meidät Betlehemiin enkelten ja  paimenten kedolle ja talliin, jossa nuori perhe on  vastasyntyneen esikoisensa kanssa. Matteus kertoo itämaan tietäjistä, jotka eivät kuitenkaan osaa perille vain tähden avulla, vaan tarvitsevat lisäksi Vanhan Testamentin profeettojen saaman tarkemman tiedon messiaan syntymäpaikasta. Kun nämä yhdistyvät, syntyy mielikuva, joka edelleen elää pelkistettynä jokaisessa seimikuvaelmassa ja seimiasetelmassa.

Joulu kerrotaan evankeliumeiden alussa. Luukas kertoo enkeli Gabrielista, joka ilmoittaa raskaaksituloista Marialle ja vähän aikaisemmin omaa lasta kaivanneelle Johannes Kastajan isälle Sakariaalle. Puolen vuoden välein syntyvät Johannes ja Jeesus. He ovat Jumalan uusi ilmoitus Israelin kansalle: juutalaisille ja samalla kauttaan kaikille kansoille.  Johannes  kulkee Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa, hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja ohjaa tottelemattomat ajattelemaan hurskaiden tavoin, näin valmistaakseen kansan Herran tuloa varten”  Näin enkeli puhui Sakariaalle . Sakariaan sydämestä nousi vastaus, jossa on taju Johannes-vauvan  merkityksestä: Sinä johdat hänen kansansa  tuntemaan pelastuksen, syntien anteeksiantamisen. Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä: korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto. Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville, se ohjaa jalkamme rauhan teille. Marialle enkelin viesti oli : … synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimen Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman pojaksi ja Herra Jumala antaa hänelle  hänen isänsä Daavidin valtaistuimen valtaistuimen. Lk 1

Kun vanhemmat veivät Jeesuksen  ympärileikattavaksi Jerusalemin temppeliin, he kohtasivat vanhan Simeonin, joka Pyhän Hengen vaikutuksesta lausui Marialle : Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, ja sinun oman sydämesi läpi on miekka käyvä. Näin tulevat julki monien sisimmät ajatukset. Lk 2 Kaiken  keskellä Maria kätki sydämeensä kaiken mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä. Mitäpä muuta hän olisi voinut tehdä. Jeesuksen syntymään liittyvät tapahtumat ovat siinä kohtaa irrallisia ja kuitenkin selvästi osoittivat eteenpäin. Kovin varmoja johtopäätöksiä ei kuitenkaan voinut tehdä. Jouluun liittyvät raamatunkohdat ovat luonteeltaan Jeesuksen ja Johanneksen vanhempien muistoja siitä, miten Jumala muutti heidän elämänsä.

Markus kertoo aluksi myös Johannes Kastajasta ja Jeesuksesta, kun he ovat noin 30 vuotiaita.. Heidän lapsuudestaan ei  ole sanaakaan. Jeesuksen  syntymätapahtumien jälkeen hänen elämästään ei tiedetä oikeastaan mitään. Eikä tarvitsekaan. Monen ihmisen kasvamista ja kehitystä seurattuani olen havainnut, että ihmisen kasvaminen aikuiseksi vaatii suunnilleen tuon kolme vuosikymmentä.  Siinä iässä Jeesus saa kasteen Johannes Kastajalta. “Vedestä noustessaan Jeesus  näki kuinka taivaat aukenivat ja Henki laskeutui häneen kyyhkysen tavoin. Ja taivaista kuului ääni: Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.”Mk 1 Johannes Vertaa itseään Jeesukseen. Minä kastan vedellä, Hän Pyhällä Hengellä. Evankelista Johannes alkaa evankeliuminsa samantapaisesti kuin Markus . Hänen joulunsa on kokonaisvaltainen: Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta .Joh 1 

Edelläkävijä Johannes mestattiin miekalla, kun Jeesus oli toimintansa alussa. Ristinkuolema lopetti Jeesuksen työn, siltä näytti. Mutta kolme toiminnan vuotta riitti jättämään pysyvän jäljen ihmiskunnan parhaaksi. Armo ja totuus saivat sisällön, joka voi koskettaa jokaista ihmistä. Perimmäinen totuus täyttää Jeesuksen opetukset. Perimmäinen tarkoittaa, että sellaisen takaa löytyy enää vain ja ainoastaan Jumala itse. Sellaista ei  voi eikä tarvitse selittää, mutta se antaa perustan ihmisen elämään ja tulevaisuuteen.

Jeesuksen esi-isän, Davidin valinta kuninkaaksi oli seurausta aikoinaan siitä, että Jumala katsoi hänen sydämeensä. Daavidin kuningassukuun kuuluva Jeesus uudisti suvun menetetyn kuninkuuden nostaen sen uudelle tasolle. Nyt on kysymys ihmisen sisimmän tasosta. Sillä tasolla toimi Johannes Kastajakin. Hänellä ei vain ollut työvälineenään armoa. Oli vain totuus. Jeesuksella on armo, jonka perustana on hänen kuolemansa. Ja Pyhä Henki tekee armon henkilökohtaiseksi ja todelliseksi. Sitä tarkoittaa se että Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä.

Jonkin asian voi ymmärtää katsellen sitä alusta alkaen. Joulu ei avaudu kokonaan tapahtumista, joita tässä kristikunnan juhlassa muistetaan. Joulu avautuu lopusta. Noustuaan ylös kuolleista Jeesus kulki kahden oppilaansa kanssa tiellä Emmaukseen. Hän opetti järkytyksen vallassa olevia oppilaitaan: “Voi teitä ymmärtämättömiä! Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet. Juuri niinhän messiaan piti kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa.” Ja hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu. Tästä syystä me kristityt luemme myös Vanhaa Testamenttia. Tietyt profeettojen kirjoittamat ennustukset kuuluvat erottamattomasti myös jouluun. 

Mutta syvimmin joulu avautuu lopusta, joka ei ole vieläkään loppunut. Elämme aikaa, jossa Jeesus puhuttelee sydämiä ja kutsuu osalliseksi rakkaudestaan, armostaan ja voimastaan. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Ja tämä kaikki on totta maailmanlaajuisesti.

Venäläinen ortodoksipappi Aleksandr Men kirjoitti Jeesuksesta  kirjan Ihmisen poika. Se ilmestyi lännessä 1968, Venäjällä vasta kirjoittajan kuoltua. Hän oli rohkea Jeesuksen todistaja ateismin keskellä. Hänen maallinen vaelluksensa päättyi murhaajan kirveeniskuun kirkkomatkalla syyskuisena sunnuntaina 1990. Rikosta ei ole selvitetty.

“Kristinuskoa eivät ole uudistaneet opinkappaleet eivätkä teoriat vaan Kristus itse. Hän johdattaa sitä kohti ikuisuutta. Juudean pääsiäisaamun jälkeen kuluneet vuosisadat ovat olleet vain esinäytös jumalallisen ja inhimillisen kirkon täyteydelle, sen alku, mitä Jeesus on kirkolleen luvannut. Uudesta elämästä on noussut vasta ensi versoja, toisinaan vielä hentoja. Hyvän sanoman uskonto on tulevaisuuden uskonto. Mutta Jumalan valtakunta on jo olemassa; se on maailman kauneudessa ja siellä missä hyvä voittaa pahan, Herran todellisten opetuslasten, pyhien ja kilvoittelijoiden keskuudessa, niiden parissa, jotka tahtovat seurata Kristusta, eivätkä ole hylänneet häntä, kun hänen kirkkoaan ovat kohdanneet raskaat koetukset…

Jumalallinen opettaja, anna meille heidän uskonsa voimaa, heidän järkkymätöntä toivoaan ja sen rakauden paloa, jolla he ovat rakastaneet Sinua. Anna meidänkin nähdä pimeydessä Sinun kasvosi, kun olemme eksyneet elämäntiellä emmekä tiedä, minne mennä. Opeta meitä kuuntelemaan ikuisuuden hiljaisuutta vongunnan ja jyskeen keskellä mahtavalla ja samalla köyhällä ja voimattomalla tekniikan aikakaudella. Opeta tarkkaamaan rohkaisevia sanojasi: Minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti.” Men: Ihmisen poika sivuilla 296-297

Kuvat olen valokuvannut 1930 ilmestyneestä kuvateoksesta: Jeesus Nasaretilainen, hänen elämänsä ja vaelluksensa. 80 William Holen maalausta.