Tylsä Raamattu

Rippikoulu on taas takana ja monet oppitunnit pidetty. Tänä kesänä mieleen rippikoulusta jäi erityisesti se, että nuoret kuvasivat oppituntejani tylsiksi. Itse olin innostunut opettamisesta, varsinkin Raamattuun liittyvistä aiheista. Näin jälkikäteen minulle valkeni, miksi tuntini olivat nuorten mielestä tylsiä. Siihen on luultavasti kaksi syytä, ensinnäkin minä luennoin paljon ja toiseksi he eivät ymmärtäneet, mistä puhuin.

Eihän sitä sitten sen enempää tylsään oppituntiin tarvitakaan. Mutta toisaalta, jos Raamattua lukee vähänkään enemmän, en yhtään ihmettele, että se tuntuu tylsältä ja sekavalta. Meille suomalaisille on opetettu pyhäkoulusta alkaen, että kaikki Raamatussa kerrottu on historiallisesti totta, ja jos haluaa pitää itseään kristittynä, sen historiallisuutta ei saa kyseenalaistaa.

 

Minä olen myös suomalaisena oppinut ottamaan Raamatun tekstit totena, siis historiallisina tapahtumina. Jossain vaiheessa kuitenkin ajauduin tilanteeseen, jossa en vain enää voinut tehdä niin. Kun ristiriita Raamatun tekstien ja ympäröivän kristillisen yhteisön tulkinnan välillä kasvoi minulle kestämättömäksi, minun oli tehtävä valinta. Joko lähden tutkimaan Raamattua uudesta näkökulmasta tai jatkan Raamatun murjomista kristilliseen perinteeseen sopivaksi.

Ja niin minä lähdin. Lähdin ottamaan selvää, mitä Raamatun teksteillä oikein alun perin haluttiin sanoa. Ratkaisuni oli unohtaa, mitä minulle on opetettu ja tutkia, mitä Raamatun kirjat itse kertovat itsestään.

Vuosien varrella jouduin useamman kerran pysähtymään erilaisia raamattututkimuksista lukemieni ajatusten edessä miettimään, voinko minä kirkon pappina puhua ääneen lukemiani asioita. Pikkuhiljaa kuitenkin kasvoin luterilaiseksi. Opettihan Lutherkin, että Raamattu on ainoa sääntö ja ohje, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat on koeteltava ja arvioitava. Oppia ja kristillistä elämää pitää siis katsoa Raamatusta käsin, ei päinvastoin.

Aloin ymmärtää raamattututkimuksen apukeinona Raamatun salaisuuksien avaamiseen. Ajattelin, että jos pystyn löytämään tietoa Raamatun kirjojen synnystä ja niiden kirjoittajien tarkoitusperistä, on niistä puhuminen paljon tärkeämpää kuin historian aikana syntyneiden oppien mukaisen raamattutulkinnan seuraaminen.

 

Tästä ajatusprosessista syntyi kuitenkin ongelma, joka näkyi tänäkin kesänä rippikoulussa ja näkyy monissa saarnoissani ja kirjoituksissani. Miten voin kertoa omasta uskostani siten, etten tylsistytä kuulijoitani sillä tiedolla, jota ilman he eivät voi ymmärtää minua?

 

2 Replies to “Tylsä Raamattu”

  1. Niin minäkin ajattelin ennenkuin löysin Jeesuksen omaksi Vapahtajakseni. Sen jälkeen olen ahminut tai lukenut maltillisemmin Raamattua. Ehkä olen mielestäsi kerettiläinen, mutta omantunnon rauha on se josta en luovu ja Raamattu on Pyhä Hengen innoittamana paras elämänohjeeni. En kuitenkaan halua tuomita erilaista tapaa lähestyä Raamattua. Se kyllä kestää arvostelua, mutta nuoret haluavat kestävää pohjaa elämäänsä ja sitä toivon rippikoulussa enemmmän välitettävän. Se ei ole tylsää, mikä kolahtaa tajuntaan. Hyvää kesää golfailun pariin ja muutenkin☺

    1. En pidä sinua kerettiläisenä Helena. Jokainen meistä lukee Raamattua omista lähtökohdistaan. Minä pidän Raamattua ihmisten kirjoittamana kirjana Jumalasta, jossa Jeesus on kaikkein täkein henkilö. Jeesusta seuraamalla minä näen, millainen Jumala meillä on, mitä hän meiltä odottaa.

      Olen itse saanut omasta tavastani lähestyä paljon elämälle ja uskon, että muutkin voivat saada.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *