Miksi Jeesus kuoli?

Miksi Jeesus kuoli? Historiallisesti katsottuna siksi, että juutalaiset johtajat eivät sietäneet heidän arvovaltansa kritiikkiä ja roomalaiset halusivat kitkeä ympäriltään kaiken puheen mistään juutalaisten valtakunnasta. Paljon muuta ei maalta kotoisin olevan parantajan teloittamiseen tarvittukaan.

Jeesuksen kuolema tuli hänen seuraajilleen yllätyksenä. Heille oli suuri järkytys, että roomalaiset teloittivat heidän kunnioittamansa opettajan. Unelmat uudesta maailmasta ja rakkaudesta murenivat ristin juurella.

Jeesus teloitettiin ja hänen seuraajansa joutuivat pysähtymään ja etsimään tapahtuneelle jonkin järkeen käyvän selityksen. Näitä selityksiä löytyy Uuden testamentin sivuilta viisi erilaista.

 

 

 

 

Yksi tulkintatavoista on lähellä historiallisia tapahtumien kulkua. Sen mukaan Jeesuksen kuolema kertoo siitä, miten juutalaiset ja roomalaiset johtajat hylkäsivät Jeesuksen ja siitä, että vaikka maalliset johtajat hylkäsivätkin hänet, Jumala ei hylännyt. Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus oli siis juutalaisten ja roomalaisten johtajien ei ja Jumalan kyllä Jeesukselle. (Mark 8: 31-33, Mark 9: 30-32, Mark 10: 32-34. Apt. 2: 36)

 

Toinen tapa tulkita Jeesuksen kuolema oli nähdä se voittona maailmassa vaikuttavien voimien vallasta. Roomalaiset ja juutalaiset johtajat eivät tämän ajattelun mukaan olleet vastuussa Jeesuksen kuolemasta, vaan ne voimat, joita he edustivat.

Yhteiskunnallinen pahuus siis piti Rooman ja juutalaisten hallintoa valassaan ja tämä ihmiskunnassa oleva pahuus ristiinnaulitsi Jeesuksen. Se, mikä näytti maailman voitolta, osoittautuikin olevan tappio, sillä kuolemalla ei ollut otetta Jeesukseen. (Kol. 2:15).

 

Kolmas Uudesta testamentista löytyvä tulkinta on nähdä Jeesuksen elämä ja kuolema ilmoituksena Tiestä. Tie nähtiin kahdella eri tavalla. Toinen näkökulma otti tien konkreettisesti. Kristityn tie oli sen mukaan kulkea Jeesuksen jalanjäljissä ristille kuolemaan. Risti merkitsi Uuden testamentin kirjoitusaikaan aina kuolemaa. ”Jokainen ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.” oli kehotus kulkea Jeesusta seuraten Jumalan valtakunnan tietä, vaikka se johtaisikin lopulta kuolemaan (Mark 8: 34).

Toinen tapa nähdä Jesuksen kuolema tienä oli tarkastella Jeesuksen elämää ja kuolemaa kielikuvina Jeesuksen seuraajien elämästä. Paavali puhui Jeesuksen kuolemasta ja elämästä esimerkkinä kristityn sisäisestä tiestä hengelliseen uudistumiseen. (Gal 2: 19b-20a). Tie oli hänelle kuva ihmisen uudistumisesta ja muuttumisesta. Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus olivat kuvia vanhan minän kuolemasta ja uuden, Kristuksessa elettävän elämän syntymisestä.

 

Neljäs tapa tulkita Jeesuksen kuolema oli puhua siitä ilmoituksena Jumalan rakkaudesta meitä ihmisiä kohtaan. Varsinkin Johanneksen evankeliumissa ja Johanneksen kirjeissä tuodaan esillä tätä ajatusta. Tämän tulkinnan mukaan Jeesus ei ollut vain julistaja ja parantaja, vaan myös Jumalan poika, jonka Jumala lähetti maailmaan tekemään hänen rakkautensa näkyväksi. (Joh 3:16).

Tässä tulkintavassa on löydettävissä myös siemen Jeesuksen kaksi luonto-oppiin, siis siihen, että Jeesus oli samalla hetkellä 100 % ihminen ja 100% Jumala. Ajattelun ottaminen kirjaimellisesti jättää usein kuitenkin Jeesuksen inhimillisen puolen jumalallisen varjoon.

 

Viides tapa tulkita Jeesuksen kuolema oli puhua Jeesuksen kuolleen kaikkien ihmisten syntien tähden. Tulkinnan mukaan kertomusta Jeesuksesta on luettava juutalaisen temppelikertomuksen näkökulmasta. (Room 5: 2-8. 1 Tim 2: 5-6, Tit.2: 13-15)

Juutalainen uskonto oli Jeesuksen aikaan uhriuskonto. Temppelin papistolla oli viimeinen sana kaikkea syntiin, syyllisyyteen, epäpuhtauteen ja anteeksiantamiseen liittyvään. He kertoivat kansalle, millaisia uhreja mistäkin rikkeestä tarvitsi suorittaa. Heillä oli omat uhrimääräyksensä kaikkeen mahdolliseen. Oli uhrit erilaisiin rikkomuksiin ja kiitoksen aiheisiin. Uhrin suuruus mitattiin tekojen mukaan niin hyvässä kuin pahassa.

Jeesuksen seuraajat tulkitsivat Jeesus olleen Jumalan lähettämä uhri, joka oli kaikkia temppeliuhreja täydellisempi ja siksi mitään muita uhreja ei enää tarvita.

Tarkennukseksi sanottakoon vielä, ettei juutalaisuudessa uhrilla ole ollut missään vaiheessa tarkoitettu sijaisuhria siinä mielessä kuin mitä sillä kirkossa tällä hetkellä ajatellaan.

Jeesus kärsi meidän puolestamme

Koska minulla ei ole tilaisuutta pitää hiljaisen viikon puhetta työtehtävien kautta, kirjoitan sen tänne.

Hiljaisen viikon tapahtumat vievät meidät pohtimaan omaa suhdettamme toisiin ihmisiin mielenkiintoisella tavalla. Evankeliumien tapahtumissa ei mielestäni ole tärkeää, mitä Jeesukselle tapahtuu, vaan se, miten kertomuksessa olevat henkilöt kohtelevat Jeesusta.

Voisimme passiivisen vastaanottajan sijasta asettua Jeesuksen pilkkaajien ja kuulustelijoiden rooliin. Hiljaisen viikon tapahtumia voi kokonaisuudessaan lähestyä siitä näkökulmasta, että Jeesus kärsi meidän puolestamme, jotta me pysähtyisimme Jeesuksen kärsimyksensä edessä ja katsoessamme hänen vangitsijoitaan ja teloittajiaan, näkisimme itsemme heidän tilallaan.

Kristillisessä perinteessä on keskitytty hyvin paljon Jeesuksen kärsimykseen, mutta mitä, jos evankelistojen tarkoitus olikin saada lukija pohtimaan itseään ja omaa tapaansa toimia. Ehkä heidän tarkoituksensa olikin kertoa, että Jeesus kärsi meidän puolestamme, jotta me voisimme oppia jotain todellisesta ihmisyydestä.

Näin ajatellen Jeesus kärsi meidän puolestamme, jotta me voisimme tunnistaa itsemme sotilaissa, jotka pilkkasivat Jeesusta. Jotta me huomaisimme ne tilanteet, jolloin me itse käyttäydymme ylimielisesti toisia ihmisiä kohtaan vain siksi, että meillä on valtaa tai mahdollisuus tehdä niin.

Jeesus kärsi meidän puolestamme, jotta voisimme tunnistaa itsemme juutalaisissa johtajissa, jotka olivat jääneet omien ennakkoluulojensa vangeiksi. Onhan paljon helpompaa elää oman elämänsä kuplassa ja katsoa siitä käsin maailmaa kuin astua toisen ihmisen vierelle ja todella yrittää ymmärtää hänen elämäntilanteensa.

Jeesus kärsi meidän puolestamme, jotta me huomaisimme, että me olemme Pilatuksen vierellä niitä, jotka eivät uskalla tehdä oikeudenmukaisia päätöksiä, vaan seuraavat massaa. On aivan eri asia seurata ulkoapäin tulevia ärsykkeitä kuin muodostaa oma mielipide ja pitää siitä kiinni loppuun asti.

Jeesus kärsi meidän puolestamme, jotta me huomaisimme olevamme Herodeksen joukoissa viihdyttämässä itseämme toisten ihmisten kustannuksella. On paljon helpompaa nähdä toiset ihmiset oman toiminnan kohteina kuin oman elämänsä subjekteina.

Jeesus kärsi, jotta me pysähtyisimme miettimään omaa toimintaamme. Jotta me huomaisimme oman julmuutemme ja rakkaudettomuutemme ja olisimme valmiit lähtemään sille tielle, jonka Jeesuskin kulki, tielle kohti todellista ihmisyyttä.

 

Jeesus siis kärsi, jotta me oppisimme elämään ihmisiksi. Ihmisen ominaisuus on oppia virheistä, kantapään kautta. Kasvua ja kehitystä tapahtuu niissä hetkissä, jolloin me joudumme pysähtymään ja miettimään omaa elämäämme, toimintatapojamme ja vaikutteitamme. Meidän mahdollisuutemme kasvaa on niissä hetkissä, jolloin peilistä näkyy todellinen minä, sillä se kuva ei ole kaunis.

Hiljainen viikko asettaa meidät selkä seinää vasten pohtimaan, kuka minä olen ja olenko minä sellainen kuin todellisuudessa haluaisin olla? Niin kauan kuin me emme pysty asettamaan itseämme toisen ihmisen paikalle, me olemme kuin nuo sotilaat, juutalaiset johtajat, Pilatus tai Herodes, jotka eivät pystyneet näkemään toista ihmistä ihmisenä. Havaitessamme ristiriidan, olemme oikealla tiellä. Tuhannen taalan kysymys on, mitä me tuolle ristiriidalle teemme.