Raamattua lukemassa

Unelma toteutui. Kymmenen vuotta olen miettinyt keinoja saada ihmisiä kokoon Raamatun äärelle ja nyt se on totta!

Löysin yhteistyökumppanin kirjastosta ja pyörät lähtivät pyörimään. Pidimme kevään aikana Lahden pääkirjastolla viisi kokoontumiskertaa sisältäneen Raamattu – lukupiirin. Ajatuksenamme oli koota Raamatusta kiinnostuneita ihmisiä yhteen, puhua Raamatun tekstien syntyhistoriasta ja kaunokirjallisesta merkityksestä. Ja paikalle tuli ensimmäisellä kerralla 25 kiinnostunutta.

 

Aloitimme yhteistyökumppanini kanssa pohdiskelun keskustelemalla ensin kahden kesken omasta raamatuntulkinnastamme. Sen jälkeen olimme valmiit lisäämään keskustelijoiden määrää.

Lähtökohtana oli tarkastella Raamattua kirjana, jossa ihmiset kertovat kokemuksiaan Jumalasta. Pohdimme, millä tavalla Raamattu on Jumalan sanaa, jos se on ihmisten kirjoittama. Peruslähtökohtana keskusteluissa oli tieteellisen tutkimuksen tulokset Raamatusta, sen syntyhistoriasta ja sen tekstien sosiaalisesta taustasta. Lähdimme siitä, että Raamattu ei ole sinänsä jumalallinen kirja, mutta kristilliselle kirkolle se on sitä. Taustalla oli ajatus, että Raamatulla on sakramentaalinen merkitys, se osoittaa kohti uskon kohdetta, Jumalaa.

Paikalle tuli niittä, joille perinteinen raamatuntulkinta oli se oma tapa lukea Raamattua, niittä jotka olivat Raamattua lukiessaan törmänneet erilaisiin ongelmallisiin teksteihin ja halusivat saada selvyyttä niistää.

Ryhmässä oli mukana myös kirjallisuudesta laajemminkin kiinnostuneita ihmisiä, joten yhdellä kerralla me lähestyimme Raamattua kaunokirjallisena teoksena. Esimerkkitekstinä meillä oli Joonan kirja. Pohdimme, mitä Joonan kirjan kirjoittaja on halunnut teoksellaan sanoa ja onko kirjaimellisuus oikea tapa lähestyä kirjaa.

Ensimmäisellä keralla oli tullut toive, että käsittelisimme kristillisen uskon peruskäsitteitä Raamatun tekstien valossa. Kevään aikana pohdimmekin, mitä Raamatussa sanotaan uskota, pelastuksesta ja uudestisyntymisestä. Monille oli yllätys, että Raamatussa tekstit määrittelevät kristillisiä käsitteitä hyvin eri lailla kuin kirkossa on perinteisesti opetettu.

Viimeiselle kerralla keskityimme Jeesukseen. Pyrimme selvittämään monien evankeliumien tekstien kautta, millainen kuva evankelistoilla oli Jeesuksesta. Monille oli yllätys, miten radikaalin kuvan evankelistat loppujen lopuksi maalaavat Jeesuksesta. Evankeliumeiden lisäksi esittelimme Jeesuksesta kertovia helppolukuisia tieteelliselle pohjalle perustuvia kirjoja ja Jeesuksesta kertovaa kaunokirjallista kirjallisuutta.

Olimme parini kanssa innostuneita heti ensimmäisestä kerrasta lähtien. Ihmiset kertoivat avoimesti omista ajatuksistaan ja mielenkiinnon kohteistaan. Minulle itselleni keskustelusarja vahvisti ajatustani: ihmiset ovat edelleen kiinnostuneita Raamatusta muutenkin kuin vain perinteisen kristillisen tulkinnan pohjalta.

Raamatusta voi siis tulla ihmisille merkittävä kirja, jos raamattuopetuksessa otetaan vakavasti Raamatun kirjojen ja tekstien syntyhistoria ja avataan ihmisille Raamatun ajan historiallisista ja sosiaalista todellisuutta.

Monien raamattulukupiiriin osallistujat olivat yllättyneitä, miten inhimillisiä ja syvällisiä aiheita eri tekstit pitivät sisällään, kun ne liitetään niiden omaan sosiaaliseen ja historialliseen asiayhteytensä.

 

Ja jatkoa on tulossa. Olemme jatkamassa kokoontumisia pääkirjastolla. Tarkoitus on keskittyä erilaisiin aiheisiin, mitä Raamatun kirjoissa puhutaan esimerkiksi luonnosta, väkivallasta, homoudesta, rauhasta ja erilaisista ihmiselämän kysymyksistä.

Syksyn ensimmäinen kokoontuminen on sovittu Lahden pääkirjastolle 13.9. klo 18.00. Tervetuloa mukaan.

Jumala löytyy maailmasta

 

Tiedonhalu on Jumalan lahja ja avoimet kysymykset arvokkaampia kuin ehdottomat totuudet.

Kaikille uskonnoille on ominaista, että niiden avulla etsitään vastauksia kysymyksiin, joihin ihmiset eivät ole muuten löytäneet vastauksia. Uskon avulla on kautta ihmiskunnan historian pyritty löytämään vastauksia esimerkiksi kysymyksiin kuolemasta ja kärsimyksestä. Uskontojen piiristä onkin löydetty vastauksia, mutta on huomattava, että eri aikakausina samankin uskonnon piirissä on vastattu samoihin kysymyksiin eri tavoin.

Uskon kautta ihmiset etsineet vastauksia elämäänsä liittyviin kysymyksiin kertomalla kertomuksia elämästä. Kertomukset ja kielikuvat ovat uskon kieltä. Jumalasta, uskosta tai elämästä ei voi oikeastaan puhua millään muulla kielellä, sillä kenelläkään ei ole lopullista totuutta elämästä.

Me länsimaiset ihmiset olemme modernin ajan lapsenlapsia, mikä merkitsee sitä, että yhteisömme on elänyt ajan, jolloin objektiivisen totuuden löytäminen kuviteltiin olevan mahdollista. Uskottiin, että tiede on keino saavuttaa kaikki lopullinen tieto maailmasta.

Modernin ajan kuvaan kuului myös, että kaikki mahdollinen on tutkittavissa tieteen keinon. Tieteen vallankumous valistuksen aikana muutti ihmisten arkielämää teollistuneissa maissa. Uusien keinojen löytyminen ympäröivän maailman tutkimiseen on avannut näkymän maailmaan, josta aikaisemmin ei edes pystytty haaveilemaan. Uteliaisuus ympäristöään kohtaan on vienyt ihmisen nuotiotulilta kuuhun ja kansan yhteisestä tajunnasta yksittäisen ihmisen mielen syvyyksiin.

Luterilaisuuden keskiössä on usko, että Jumala ilmoittaa itsestään Raamatussa, Jeesuksessa, luonnossa ja ihmiskunnan historiassa. Uskon, että tutkiessaan ympäristöään, maailmaa ja itseään, ihminen tutkii Jumalaa. Maailmassa ei ole paikkaa, josta Jumala ei löytyisi. Jumala näyttäytyy luonnossa ja ihmisten kohtaloissa. Jumalan todellisuus avautuu ihmiskunnan historiassa. Ihmiskunnan historia todistaa, että Jumalan todellisuus valtaa alaa. Rakkauden ja toisten ihmisten hyväksynnän ja kunnioittamisen lisääntyminen on osoitus Jumalan toiminnasta maailmassa.

Jumala on siis koko maailmankaikkeuden kokoinen, eikä siinä vielä kaikki: Jumala on vielä maailmankaikkeutta äärettömästi suurempi. Jumalan äärettömyys merkitsee, ettei ihminen voi tietää lopullista totuutta Jumalasta. Varsinkin, kun vilkaisu maailmankartalle osoittaa, miten monin eri tavoin Jumalasta puhutaan eri puolilla maailmaa, kenelläkään ei ole oikeutta sanoa, että minun uskoni on ainoa oikea. Tähän ajatukseen liittyen ei siis pitäisi etsi lopullisia totuuksia, vaan ennemminkin erilaisia tapoja elää Jeesuksen opetuksia todeksi. Jos jonkin muun uskonnon piirissä opetetaan samoin kuin Jeesus opetti, heillä ei ole mitään syytä epäillä, etteikö Jumala olisi tavoitettavissa myös tämän uskonnon piirissä.

 

Avoimuus Jumalan toiminnalle maailmassa on siis tärkeämpää kuin lopullisten totuuksien etsiminen. Ihmisen uteliaisuus ympärillä olevaa maailmaa kohtaan on Jumalan lahja. Jumala salaisuus avautuu tutkiessamme ympärillä olevaa todellisuutta. Totuuden sementointi antiikin ajalla kirjoitettuun kirjaan sementoi myös Jumalan antiikin aikaan. Mutta jos inhimillistä todellisuutta ollaan valmiita tutkia kaikilla mahdollisilla keinoilla, myös tässä ajassa läsnä olevan Jumalan todellisuus alkaa avautua.