Säilyttäjät ja uudistajat

 

Kävin muutama vuosi sitten erään kokeneen teologin luona mentorikeskusteluja. Pohdimme erilaisia tapoja puhua Jumalasta ja nähdä ympäröivää todellisuutta. Yhdellä kerralla hän piirsi minulle nykytilannetta kuvaavan kaavion kahdesta vastakkaista olevasta mallista.

Kaksi näkökulmaa

Toinen hänen esittelemistään tulkintamalleista pitää oikeaa uskoa lähtökohtana todellisuuden hahmottamiseksi ja toisen lähtökohtana on avoin kristillisyys. Näitä voisi kutsua uskosta ja toiminnasta lähteviksi tavoiksi hahmottaa maailmaa.

Oikea usko ammentaa sisältönsä kristillisestä perinnöstä, kirjaimellisesta Raamatun ja uskontunnustusten tulkinnasta. Ajattelutavalle on tärkeää, että kristillistä perintöä ja Raamattua opetetaan samalla tavalla ajasta riippumatta. Oikean uskon kannattajat saavat teologiset näkökulmansa klassisesta kristinuskosta.

”Avoin kristillisyys painottaa kokemusta, sitä miten ihmiset kokevat Jumalan olemassaolon maailmassa”

 

Avoimen kristillisyyden lähtökohtana on usko aina jatkuvana kertomuksena. Ihmiset tulevat elämänsä aikana mukaan keskusteluun ja antavat siihen oman panoksensa, ennen kuin taas seuraavat sukupolvet astuvat heidän tilalleen. Näin keskustelu Jumalasta ja todellisuudesta on jatkuvassa muutoksessa oleva prosessi. Kukin sukupolvi antaa kristilliselle uskolle omat erityispainotuksensa ja näin kristinuskon tulkinta saa uusia näkökulmia, riippuen ajassa liikkuvista ajatuksista.

Avoin kristillisyys painottaa kokemusta, sitä miten ihmiset kokevat Jumalan olemassaolon maailmassa. Heidän mielestään Jumalaa määriteltäessä ei pidä jäädä johonkin historiassa syntyneisiin käsityksiin, vaan jokaisen ajan peilattava Raamatun teksteistä nousevia käsityksiä oman ajan kokemuksiin Jumalasta.

”Oikean uskon kannattajille Raamattu on kirjaimellista Jumalan sanaa, jota voidaan lukea ilman erityistä tulkinnallista näkökulmaa”

Raamatullisuus

Kummallekin ajattelutavalle Raamattu on hyvin tärkeä. He vain tulkitsevat sitä eri tavoin. Oikean uskon puolustajat sanovat olevansa raamatullisia, mutta niin voisivat sanoa myös avoimen kristillisyyden kannattavat. Heille on myös tärkeää, että usko nousee raamatulliselta pohjalta. – tietenkin he tekevät sen toisista lähtökohdista käsin.

Oikean uskon kannattajille Raamattu on kirjaimellista Jumalan sanaa, jota voidaan lukea ilman erityistä tulkinnallista näkökulmaa, sillä se on Jumalan ilmoitusta. Samoin kristillisen historian aikana syntyneet uskontunnustukset otetaan Jumalan ilmoituksena. Raamatusta ja tunnustuksista voidaan siis saada selville suoraan, mikä on Jumalan tahto.

Avointa kristillisyyttä korostaville Raamattu ja tunnustukset ovat ihmisten puhetta Jumalasta ja inhimillisyydessään se ohjaa lukijoita kohti Jumalaa. Heille on tärkeää tutkia, mitä eri kirjoituksilla on sanottu niitä kirjoitettaessa ja sitä kautta he miettivät, mikä Raamatussa ja tunnustuksissa on oleellista tänä päivänä.  Sama pätee Raamatusta löytyviin eettisiin sääntöihin, paljon. Ne ovat vuosituhansia sitten juutalaisen ja kristillisen yhteisön kirjoittamia sääntöjä, jotka eivät välttämättä ole enää ajankohtaisia tänä päivänä.

 

Mihin minä uskon?

Kristinuskon piirissä on aina ollut ihmisiä, jotka ovat nähneet uskon pysyvänä suureena ja ihmisiä, joille se on jatkuva prosessi. Nämä kaksi tapaa nähdä todellisuus ovat olleet kristillisessä historiassa vastakkain varsinkin silloin, kun maailma on elänyt muutoksen aikoja.

Erilaisia uskontulkintoja ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen. Ne ovat vain kaksi erilaista tapaa nähdä todellisuus. Tietenkin jokainen yksittäinen kristitty ottaa kantaa näihin ääripäihin omalla elämällään. Tärkeintä on kuitenkin löytää omat perustelut kannalleen. Silloin tietää, ettei vain ajaudu yleisen mielipiteen vietävänä, vaan on todella sitoutunut uskoonsa.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *