Rippikoulussa opittua

Klo 7.00 aamulla bussin pyörät alkoivat pyöriä etelää. Hiihtolomaripari oli leirinjakson osalta paketissa. Tänä vuonna ripari tuntui erilaiselta kuin aikaisemmin. Liekö syy nuorissa vai itsessäni, sitä tässä mietiskelen?

dav

Itselläni on keskusteleva opetusta kaikkein lähinnä sydäntä. Tämä ryhmä ei oikein lähtenyt keskustelemaan. Vaikka välitöntä palautetta en opetuksesta saanutkaan, jäi opetushetkistä mieleeni tarkkaavaiset katseet joidenkin rippikoululaisten kasvoilla.

Viimeisenä yönä unta odotellessani mietin, mitä rippikoululaiset oppivat tällä leirillä. Rippikouluohjelmaa muistellessani huomasin, että leirijaksolle ei hiihto- ja laskettelupäivien lisäksi mahdu montaakaan ”tavallista” leiripäivää. Siten myös opetushetket jäävät vähiin verrattuna kesän leireihin.

Mitä riparilla pitäisi oppia?

Kumpi on 15 – vuotiaalle nuorelle tärkeämpää, kuulla kristillisen uskon opinkappaleista vai saada kokemus hyväksytyksi tulemisesta? Itse kallistun jälkimmäisen vaihtoehdon puoleen. Sain seurata 21 nuoren matkaa kaksi kuukautta sitten olleesta rippikoulun aloituksesta hiihtoloman ajan kestäneen leirin loppuun.

Tässä ajassa huomasin todella suuria muutoksia nuorten toiminnassa. Ensimmäisellä kerralla epävarmasti toisiinsa suhtautuvista nuorista kasvoi ryhmä, jossa jokaisella oli mahdollisuus avata itseään toisille. Avautuminen näkyi erilaisuuden hyväksymisenä, hupparin hupun laskeutumisena pään päältä alas, asennemuutoksena leirin opetusta ja muita leiriläisiä kohtaan.

Tämä kokemus sai minut jälleen kerran vakuuttumaan siitä, että yksi rippikoulujeni keskeisistä tavoitteista tulee olemaan edelleenkin hauskanpito ja yhteishengen luominen. Yhteishengen syntymisen kautta nuori oppii monta kristillisen opin keskeistä kohtaa. Hän saa kokemuksen yhteisöllisyydestä, hän saa kokemuksen hyväksynnästä ja oppii myös ottamaan toisia ihmisiä huomioon. Hän saa kokemuksen Jumalan rakkaudesta.

Yhteisen elämän kautta on mahdollista saada kokemus kristillisestä elämästä esim. vastuunottamisen, armon ja toisten huomioimisen kautta. Ne ovat asioita, jotka kantavat elämässä eteenpäin ja antavat mahdollisuuksia tehdä oikeita valintoja elämän erilaisissa tilanteissa.

sdr

Ja kaikki lähtee mielestäni siitä, että rippikoululeirin aikana nuorella on mahdollisuus riisua arkielämässä päällä olevia, todellisen itsensä peittäviä rooleja.

Kristillisen opin opettamisella on oma tarpeensa aina vain kansainväistyvässä ja uskonnollisesti monimuotoistuvassa Suomessa. Toinen kysymys on, kuinka syvällistä opetusta kannattaa rippikoulussa antaa ja onko rippikouluikä paras ikä tuon tiedon jakamiseen.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *