Paavali ja homoerotiikka

Blogisarja Raamatun homoeroottisuuteen viittaavista Raamatun teksteistä jatkuu Uuden testamentin puolelle. Ensimmäinen teksti on Paavalin kirjeestä roomalaisille. Paavalilta löytyy vielä toinen mainita aiheesta, nimittäin 1. Korinttilaiskirjeestä. Kolmas aiheeseen liittyvä teksti on 1. kirjeessä Timoteukselle. Näistä myöhemmin.

Paavali liittyy kirjeissään juutalaisuudessa olevaan homoerotiikan vastaisuuteen. Hän seuraa muiden juutalaisten, Josefuksen ja Filonin kirjoituksia tuomiten homoeroottisen käyttäytymisen. Juutalaisuudessa seksuaalisuus miellettiin suvunjatkamiseksi ja kaikki toiminta, missä miehessä oleva ihmisen siementä hukattiin, oli kiellettyä.

Juutalaisuudessa miehen ja naisen roolit erotettiin vahvasti toisistaan. Miehen rooli oli olla aktiivinen ja naisen rooli oli olla passiivinen. Oli kyseessä sitten väkivaltainen miehen alistaminen seksuaaliseen homokontaktiin, pederastisen suhteen seksuaalisesta elämästä tai isännän ja orjan välisestä suhteesta, aina passiivisen roolissa oleva joutui häpeään, koska hän oli ottanut naisen rooli.

 

Room 1:22-27

He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi, ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin. Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa. He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa – olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen. Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan.

Roomalaiskirjeen teksti tuntuu hyvin yksiselitteiseltä, mutta muutamaa termiä tarkastelemalla selviää, mitä Paavali Roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa halusi sanoa. Nämä termit ovat vaihtaminen ja luonnollinen / luonnonvastainen. Näitä termejä tutkiessa on tärkeää muistaa, että antiikin ajan ihmiset eivät tienneet mitään seksuaali-identiteetistä, vaan kyse oli aina rooleista.

Kun Paavali puhuu naisten vaihtaneen luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, kyse ei voi olla homoseksuaalisuudesta, niin kuin me siitä tänä päivänä puhumme. Kyse on ollut naiselle kuuluvan roolin vaihtamisesta luonnonvastaiseen. Paavali ajattelee siis hetero ihmisistä, jotka ovat ryhtyneet harrastamaan homoerotiikkaa.

Käyttäessään sanoja luonnollinen ja luonnonvastainen, Paavali ei käytä niitä meidän ymmärtämässämme geneettis-biologisessa mielessä. Luonnollisella on tarkoitettu antiikin aikaan ihmiselle luonnostaan lankeavaa, tavanomaista tai syntyperäistä ominaisuutta tai ilmiasua. Tästä on hyvänä vertailukohtana 1. Kor. 11 alku, jonka alussa Paavali opettaa korintilaisia, miksi miehen tulee olla jumalanpalveluksessa avopäin, mutta naisten on peitettävä päänsä. Jakeissa14-16 Paavali sanoo ”Opettaahan jo luontokin teille, että pitkä tukka on miehelle häpeäksi mutta naiselle kunniaksi. Pitkät hiukset on annettu naiselle hunnuksi. Jos joku kuitenkin väittää vastaan, niin sanon hänelle, ettei meillä ole sellaista tapaa eikä yleensäkään Jumalan seurakunnilla.”

Samoin kriteerein Paavalin ajan kreikkalaiset ja roomalaiset olisivat voineet opettaa homoseksuaalisuuden luonnonmukaisuutta. Heidän näkökulmastaan se ei ole epätavallista eikä yleisen moraalin vastaista.

Paavalille homoeroottinen suhde merkitsi tahallista luomisjärjestyksen vaihtamista. Tästä käsin määräytyy myös Paavalin käsitys miehen ja naisen seksuaalisuudesta. Kyse ei ole vain sukupuolielinten rakenteesta ja käyttötarkoituksesta, joita tänä päivänä pidetään luomisjärjestyksen kriteereinä. Miehellä ja naisella oli oma paikkansa ja roolinsa, joiden vaihtaminen ei käynyt päinsä. Homosuhteen passiiviselle osapuolelle kuluva naisen rooli loukkasi miehen ja naisen roolirakennetta.

 

Pakanoiden ja juutalaisten synnit

Jotta saisi selville, mitä Paavali oikeastaan halusi kertoa puhuessaan seksuaalikäyttäytymisen vaihtamisesta, on tutkittava, miksi Paavali yleensä otti aiheen esille. Paavalin kritiikkiä ei pidä siis lukea irrallaan asiayhteydestä. Paavali luettelee Roomalaiskirjeessään pakanoiden syntejä juutalaisin sanakääntein, käyttäen näin juutalaisten omia aseita heitä vastaan. Roomalaiskirjeen ensimmäinen luku on johdantoa sille, mitä Paavali halusi sanoakoko kirjeellään . Luvuissa kaksi ja kolme Paavali nimittäin siirtyy puhumaan juutalaisista ja osoittaa, etteivät nämä ole pakanoita kummempia, kun kuvittelevat pelastuvansa lain ja ympärileikkauksen perusteella. ”Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka … koska sinä tuomitsija, teet samoja tekoja” (2:1).

 


 

Paavalia olisi tuskin saatu hyväksymään tai edes ymmärtämään homoeroottisesti käyttäytyviä ihmisiä. Mutta homoerotiikan tuomitseminen ei ollut Paavalin pääsanoma Roomassa asuville juutalaisille, vaan se oli vain yksi perinteestä nostettu esimerkki, jolla hän havainnollistaa armoa tarvitsevan maailman tilaa.

Jälleen kerran Raamatun tekstejä lukissa huomataan, että homoeroottisesta käyttäytymisestä puhuttaessa ei ole kyse samanlaisesta kahden ihmisen tasavertaisesta suhteesta kuin, mitä me tänä päivänä homoseksuaalisella suhteella ymmärrämme.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *