Kun Raamatussa ei olekaan kerrottu historiallista totuutta

”Jos Raamattu on väärässä yhdessä asiassa, siihen ei voi luottaa enää ollenkaan.”. Tämä on monien kristittyjen kannattama näkemys. He lukevat Raamattua asettamiensa ehtojen mukaan ja odottavat Raamatun täyttävän ne. Raamattu on joko totta tai satuja, ei ole muuta vaihtoehtoa.

Mutta mitä jos Raamatun tekstit eivät todellakaan kerro asioita niin kuin ne tapahtuivat? Tässä muutama esimerkki. Miten Abraham pystyi olemaan kamelien paimentaja, kun kamelit kesytettiin vasta useita vuosisatoja hänen jälkeensä? Entä lähtikö kaksi miljoonaa israelilaista Egyptistä jättämättä siellä olostaan mitään todisteita tai kuoliko Jeesus pääsiäispäivänä, niin kuin Markuksen evankeliumi kertoo vai pääsiäisen valmistuspäivänä, niin kuin Johanneksen evankeliumissa kerrotaan?

Mielestäni Abraham -kertomusten takana on historiallinen ydin, mutta hän luultavasti paimensi aaseja. Abrahamin kerrotaan olleen kamelien paimentaja, koska Abraham – kertomukset on kirjoitettu aikana, jolloin kamelit oli jo kesytetty.

Uskon pakkosiirtolaisuudesta vapautumiskertomuksen historialliseen ytimeen. Kertomusta lukiessa pitää kuitenkin muistaa, että antiikin aikaan käytettiin lukujen liioittelemista korostamaan tapahtumien merkitystä. Heprealaiset siis kyllä lähtivät Egyptistä, mutta heitä oli paljon vähemmän.

Lähi-idän antiikissa historia nähtiin eri tavoin kuin nykyään. Tosiasioiden luetteloimisen sijaan ihmiset käyttivät historiaa opetuksellisiin tarkoituksiin. Siten historiallisella totuudella ei ollut niin suurta merkitystä kuin tänä päivänä.

Entäpä sitten Jeesuksen kuolinpäivä? Jeesuksen kuolema saa erilaisen merkityksen riippuen siitä, minä päivänä hänen kerrotaan kuolleen. Markuksen evankeliumin kirjoittajalle Jeesuksen kuolema oli todennäköisesti uuden pakkosiirtolaisuudesta vapautumisen alku, jonka avulla ihmisiä johdatettiin uuteen Jumalan tahdon mukaisen elämään. Siksi Jeesus kuolee Markuksen kärsimyskertomuksessa pääsiäispäivänä. Johanneksen evankeliumin kirjoittajalle Jeesus taas oli ”Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin” ja siksi hän kuoli pääsiäisien valmistuspäivänä.

”Mikä tässä tarinassa on kirjoittamisen arvoista?”

 

Raamatun kirjojen kirjoittajien käsitys maailmasta ei sovi kovin usein yhteen valistuksen jälkeisen ajan ihmisen ajatteluun. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Raamatun voisi heittää romukoppaan. Se tarkoittaa, että meidän tulee vaihtaa kysymyksenasetteluamme. Sen sijaan, että kysyisimme, ”onko tämä todella tapahtunut?”, meidän pitäisikin kysyä ”mitä tässä tarinassa on ollut kirjoittamisen arvoista?”

Yksi parhaista esimerkeistä tästä lähestymistavasta on pitkäperjantaihin liitetty kertomus Barabbaasta ja Jeesuksesta. Mark 15:6-15 kertoo, miten maaherralla oli pääsiäisen aikaan tapana vapauttaa yksi vanki. Kertomuksessa Pilatus antoi kansalle kaksi vaihtoehtoa, toinen oli Jeesus ja toinen oli Barabbas, murhaaja ja kapinallinen.

Usein teksti luetaan ajatellen, että syyllinen mies pääsee vapaaksi samalla, kun syytön Jeesus tuomitaan kuolemaan. Tämä tulkinta liittää meidät Barabbaaseen: vaikka olemmekin syyllisiä, me pääsemme vapaaksi, koska Jeesus uhrattiin meidän puolestamme. Tämä on kaunis ja vahva tulkintatapa, ja erittäin tärkeä monille ihmisille. Kirjoittaja on tuskin kuitenkaan tarkoittanut tätä.

 

”Kertomuksella on siis oltava jokin toinen tähtäyspiste.”

 

Tutkimuksissa on nimittäin käynyt ilmi, ettei roomalaisviranomaisilla ollut vuosittaista tapaa vapauttaa vankia pääsiäisenä. Kertomuksella on siis oltava jokin toinen tähtäyspiste.

Markuksen evankeliumi on luultavasti kirjoitettu vuosina 66 jKr.- 70 jKr. Tämä on merkittävä tieto, sillä vuoden 66 aikana juutalainen seloottien lahko käynnisti kapinan Rooman valtakunnassa, toivoen sysäävänsä roomalaiset pois juutalaisten alueilta. Heillä oli sodassa lyhyellä aikavälillä menestystä, mutta lopulta vuonna 70 jKr. Rooman sotavoimat tuhosivat Jerusalemin temppelin taistelussa, joka vaati monien juutalaisten hengen.

Markuksen evankeliumi on siis kirjoitettu kansannousun aikaan ja konfliktin laajentuessa Jeesuksen seuraajat ymmärsivät, että väkivalta synnyttää ainoastaan väkivaltaa. Markuksen evankeliumin kirjoittaja panee paljon vaivaa asettaakseen Pilatuksen Jeesuksen puolella. Kertomuksessa Pilatus yrittää vapauttaa Jeesusta, mutta väkijoukko vaatii murhaajaa vapaaksi.

Näiden taustatietojen varassa voisi ajatella, että Markuksen evankeliumin kirjoittaja halusi kertoa Barabbaasta ja Jeesuksesta, jotta lukijat ymmärtäisivät, miten he olivat valinneet väkivallan ja hylänneet Jeesuksen osoittaman rauhan tien.

Evankeliumin kirjoittaja lisäsi tämän omana aikanaan tapahtuneen tapahtuman evankeliumiinsa kertomuksen muodossa. Näin tehdessään hän myös antoi lukijoilleen ajatonta viisautta. Kun päättää vastata väkivaltaan väkivallalla, hylkää Jeesuksen osoittaman tien.

”Jos pitäydyn kirjaimellisessa lukutavassa, en anna Raamatun itse kertoa itsestään.”

 

Pohtiessani edellä käsiteltyjä raamatunkohtia, muistan menneiltä vuosilta monia hetkiä, jolloin mietin, voinko minä pappina ottaa Raamatun historiallisuuden esille, kun ympärillä ajatellaan aivan toisella tavalla. Samalla kuitenkin käsitin, etten voi enää lukea Raamattua kirjaimellisena historia, kun historiallinen tutkimus on osoittanut tapahtumien kulun toisenlaiseksi. Jos pitäydyn kirjaimellisessa lukutavassa, en anna Raamatun itse kertoa itsestään.

Ovatko kaikki Raamatussa kerrottu tapahtunut historiallisesti juuri niin kuin on kirjoitettu? En usko niin. Entä, kertovatko ne meille silti jotain totta? Kyllä, aivan varmasti. Löytääksemme kirjoittajien tarkoittaman totuuden meidän pitäisi haastaa Raamattuun liittyvät ennakkoasenteemme. Meidän pitää päästää irti kirjaimellisuuden kahleista ja antaa Raamatun kertoa, mitä sillä on kerrottavaa. Näin tehdessämme me voimme kuulla Raamatun syntyhistorian ajan ihmisten äänen ja kohdata Jumalan pyhän kirjamme sivuilla.

38 Replies to “Kun Raamatussa ei olekaan kerrottu historiallista totuutta”

  1. Kommentoinpahan ihan vain yhteen seikkaan. Aabraham eli 2000 eKr. ja englanninkielisen Wikipedian käyttämien lähteiden mukaan kameli kesytettiin 3000 eKr. Tuppaa olemaan näin, että silloin, kun väitetään Raamatun olevan historiallisesti väärässä, onkin niin, että ne väitteet ovat väärässä.

  2. Se, että yksi tutkijaryhmä on saanut jonkin tuloksen, ei tarkoita, että jokin ”asia on totta”. Nimittäin aika moni muu tutkijaryhmä on saanut toisenlaiset tulokset. Ovatko nekin totta? Mikset julista niiden mukaista sanomaa? Kun on monenlaisia tutkimustuloksia, sekä Raamatun mukaisia että Raamatun sanomaa vastaan olevia, ei saisi olla niin, että pappi valitsee niistä juuri sellaisen, joka on Raamatun vastainen ja sen perusteella sitten alkaa kuuluttaa, että Raamattu ei pidä paikkaansa. Silloin toimitaan tietoisesti Jumalaa ja hänen sanaansa vastaan, mikä ei totisesti ole papin toimenkuvan mukaista vaan juuri päinvastaista toimintaa, vaan siinä astutaan vastustajien saappaisiin.

    Toisaalta olisi myös hyvä kiinnittää tarkempaa huomiota ilmaisujen todenpitävyyteen. Ei Raamatussa missään kohtaa sanota, että Aabraham olisi ollut kamelien paimentaja, mikä on huomattavissa määrin ammattinimike. Oikea ilmaisu olisi ollut, että Aabrahamilla oli kameleita.

    1. Minä annoin linkin yhden tutkimusryhmän sivuille. Voisitko sinäkin esittää todisteesi väitteesi tueksi?

      Kysymyksen asettelusi Raamatun vastaisiin ja sitä puoltaviin tuloksiin on mielenkiintoinen. Itse en aseta tällaista kysymystä, vaan yritän saada historiantutkimuksen keinoin selville, mitä Raamatun teksteillä halutaan sanoa. En aseta ennakkoon mitään vastauksia, joita pitäisi löytää.

  3. ”Ovatko kaikki Raamatussa kerrottu tapahtunut historiallisesti juuri niin kuin on kirjoitettu? En usko niin. Entä, kertovatko ne meille silti jotain totta? Kyllä, aivan varmasti.”

    Samaa mieltä molemmista kysymyksistä ja vastauksista. Kolmas kysymys kuuluukin sitten ”Kannattaako koko elämänsä ja ajatusmaailmansa pohjata kirjaselle, jonka on selkeästi osoitettu olevan sisäisesti ristiriitainen?”.

    Tähän vastaaminen ei olekaan enää aivan yksinkertaista, sillä haastavasta kysymyksenasettelustani huolimatta en voi väittää tietäväni tähän mitään objektiivista vastausta. Ehkä kannattaa. Ehkä se on oikea tie. Erityisesti, jos on usko, joka vakuuttaa yksilön siitä, että on oikealla tiellä, se voi hyvinkin olla oikea tie.

    Mutta tuo kysymys panee silti pienen ihmisen miettimään, miten voi pitää uskoaan elossa sellaisen oppaan varassa, josta jo etukäteen tiedetään sen olevan vähintään osittain väärässä?

    1. Niin kuin kirjoitit Raamatusta voi löytää hyvin erilaisia elämänohjeita ja teitä. Raamatusta löytyy ristiriitaisia jumalakuvia, eikä niitä saa millään sopimaan yhteen. 0n vain otettava se, mikä sopii itselle ja unohdettava muut. Ennen valinnan tekemistä on tutkittava tarkoin, mikä on sopiva itselle, ilman ennakkoasennetta, ilman ulkoapäin tulevaa painostusta.

      Kaksi ääripäätä ovat tuomari Jumala ja rakastava Jumala. Näistä valitsemalla pääsee jo hyvään alkuun. Sitten pitää vain olla tarkkana, sillä monissa kristillisissä piireissä nämä keskenään ristiriidassa olevat jumalakuvat on sekoitettu omaan ajatteluun sopivaksi.

  4. Tässä ensin yksi lähde: ”Compagnoni B, and Tosi M. 1978. The camel: Its distribution and state of domestication in the Middle East during the third millennium B.C. in light of the finds from Shahr-i Sokhta. Pp. 119–128 in Approaches to Faunal Analysis in the Middle East, edited by R.H. Meadow and M.A. Zeder. Peabody Museum Bulletin no 2, Peabody Museum of Archaeology and Ethnology, New Haven, CT.

    Ja sitten Wikipediassa sanotaan: ”Dromedaries may have first been domesticated by humans in Somalia and southern Arabia, around 3,000 BC, the Bactrian in central Asia around 2,500 BC,[16][70][71][72] as at Shar-i Sokhta (also known as the Burnt City), Iran.[73] ”, jossa lähteet (Huom erityisesti 71, jossa on monia mainintoja kamelin varhaisesta käytöstä):
    16. Mukasa-Mugerwa, E. (1981). The Camel (Camelus Dromedarius): A Bibliographical Review. International Livestock Centre for Africa Monograph. 5. Ethiopia: International Livestock Centre for Africa. pp. 1, 3, 20–21, 65, 67–68.
    70. Scarre, Chris (15 September 1993). Smithsonian Timelines of the Ancient World. London: D. Kindersley. p. 176. ISBN 978-1-56458-305-5. Both the dromedary (the seven-humped camel of Arabia) and the Bactrian camel (the two-humped camel of Central Asia) had been domesticated since before 2000 BC.
    Jump up ^
    71. Bulliet, Richard (20 May 1990) [1975]. The Camel and the Wheel. Morningside Book Series. Columbia University Press. p. 183. ISBN 978-0-231-07235-9. As has already been mentioned, this type of utilization [camels pulling wagons] goes back to the earliest known period of two-humped camel domestication in the third millennium B.C.—Note that Bulliet has many more references to early use of camels
    72. ”Near Eastern Archaeology: A Reader”. Books.google.com. Retrieved 2016-01-08.
    73. Hirst, K. Kris. ”Camels”. About.com Archaeology. Retrieved 6 February 2014.

    1. Kameleiden kesyttämisestä on siis olemassa erilaisia teorioita, eikä tutkijoilla ole yhtenäistä kantaa. Emme siis mekään pääse tästä asiasta yhteisymmärrykseen.

      Loppujen lopuksi minulle ei ole kovin merkittävä juttu saada todistettua Raamatun tekstien historiallisuus, sillä en usko, että Raamatun kirjoja on kirjoitettu ajatellen historiasta niin kuin me nyt ajattelemme.

  5. Jos Hannu tosiaan haluat saada ”historiantutkimuksen keinoin selville, mitä Raamatun teksteillä halutaan sanoa”, niin silloin vastaus on aika yksinkertainen. Nimittäin historiantutkimus on hyvin laajasti todistanut Raamatun olevan historiallisesti totta niiltä osin kuin asioita on saatu muista lähteistä selvitettyä. Esim. kun Raamatussa mainitaan, että jokin kaupunki on valloitettu silloin ja silloin, niin sitten arkeologit löytävät, että niihin aikoihin tosiaan kaupunki on kertaalleen tuhottu. Kymmenet ja taas kymmenet Raamatun kertomusten henkilöt löytyvät muista aikalaislähteistä, jne. Ja toisaalta jo kirjoitusasukin on usein Raamatussa historiankirjoitusta: silloin mainitaan tarkoin ihmisten nimet, sukujuuretkin, paikkakunnat, ajankohta (usein sen hetkisen hallitsijan kautta), ja sitten mitä tapahtui yksityiskohtaisesti. Eli Raamatussa tosiaan halutaan sanoa, että tällaista silloin tapahtui. Toki sitten sillä, että Jumala haluaa ne asiat meille kertoa, on usein opettavaista, muun muassa siksi, saatetaan väliin kommentoida, että tämä kuningas toimi toisin kuin Jumala olisi tahtonut, turvauduttiinko Jumalaan, tai siksi, että Jumala osallistui tilanteeseen omalla vahvalla käsivarrellaan, tai profeetta osallistui viesteineen asiaan. Ja myös UT:n puolella on havaittu historiallinen paikkaansa pitävyys. Esimerkiksi on selvitetty, että Apostolien tekojen kuvaus Paavalin matkoista ja Paavalin kirjeistä rekonstruoitu Paavalin matkasto ovat yhtenevät. Ja näiden matkojen osalta kaikki paikallishallinnon edustajat, jotka eri kaupungeista mainitaan, täsmäävät todellisuuden kanssa. Apostolin teot ovat siis kuvaus todellisesta matkasta ja todellisuudesta niillä. (Jos olisi haluttu vain laatia jokin viehättävä kertomus, silloin kirjoittaja olisi istunut pöydän ääreen ja sepittänyt, jolloin hallitsijat ja matkajärjestykset eivät olisi osuneet kohdilleen.) Samalla vahvistuu se, että Luukkaan evankeliumi on totuudenmukainen, koska samalta kirjoittajalta jos on tullut totuudenmukainen kertomus, niin ei olisi johdonmukaista, että hän olisi laatinut toisen fiktiivisen. Samoin kirjoitusten tekstiasu puoltaa totuudenmukaisuutta. Niissä kerrotaan Jeesuksesta asioita (esim. veren ja lihan syöminen, ja se, että hänen perheväkensä ajatteli hänen menettäneen tasapainonsa), joiden markkinoiminen oli vaikeaa, joten jos olisi ihan vain haluttu sepittää jokin juttu, olisi laadittu toisenlainen kertomus. Samoin havaitaan antiikin sepitetyistä jutuista, että ei niissä kerrota omien pahoista kömmähdyksistä, vaan kerrotaan sankaritarinoita. Näin ollen jos evankeliumit olisivat sepitettyjä, ei niissä kerrottaisi Pietarin kieltämisistä tms. asioista. Toisin sanoen jos Raamattua tarkastellaan historiateoksena, se saa erittäin korkeat pisteet, jos arvioinnin tekee rehellinen ja ennakkoluuloton historioitsija.

    1. Olen kanssasi samaa mieltä, että monien Raamatun tekstien taustalla on historiallinen tapahtuma. Mielestäni tapahtumat eivät kuitenkaan ole välttämättä tapahtuneet niin kuin Raamatussa kerrotaan. Ja minulle sillä ei ole kovin paljoa merkitystäkään. Minusta merkittävämpää on kysyä, mitä näille teksteillä on haluttu sanoa kuin yrittää todistaa niiden historiallisuutta.

  6. Jukka totesit: ”…kirjaselle, jonka on selkeästi osoitettu olevan sisäisesti ristiriitainen?”

    Enpähän nyt noin sanoisi. Nimittäin yleensä niiden väitteiden takana, joissa väitetään Raamatussa olevan merkittäviä ristiriitoja, on joko pahantahtoisuus, eli tahallaan ymmärretään joitain kohtia väärin, jotta saadaan luotua ristiriita jonkin toisen kohdan kanssa, tai sitten tämä tapahtuu ymmärtämättömyyttään.

    Toki itsekin törmään joskus tilanteisiin, joissa raamatunkohtien välillä tuntuu olevan kitkaa, mutta sitten kun asiaan paneutuu kunnolla, asia selviää. Vaikkapa on niin, että Jeesus käskee kääntämään lyöjälle toisen posken. Sitten taas San. 19:25 sanotaan: ”Lyö pilkkaajaa, niin yksinkertainen saa mieltä.” Eikö siis Raamattu ole ristiriitainen? No tietysti ensinnäkin poskelle lyöjä (Lähi-idän kontekstissa) ja pilkkaaja tuppaavat olemaan eri henkilöitä, eli ristiriita poistuu jo sillä. Toisaalta asia selviää psykologiaan paneutumalla. Pilkkaajan alkukielinen sana voidaan kääntää myös ”henkilö jolla on narsistinen persoonallisuushäiriö”. Sellaiselle henkilölle tuppaa paras lääke olemaan selkeä kurin pito. Niin alan asiantuntijat sanovat. Sitten taas useimmat ihmiset ovat kehityskykyisiä. Heidät poskelle kääntäminen saa havahtumaan ja lähtemään kasvun tielle. Lopputulos on siis se, että Raamatussa on kaksi hyvää ohjetta tilanteisiin, joissa joku käyttäytyy tökerösti. Siinä sitten pitää osata valita, kumpi on missäkin tilanteessa sopivampi, mikä taas riippuu mm. sen toisen henkilön sielunmaailmasta, onko hän kehityskykyinen vai ei.

    Ihan henkilökohtaisena todistuksena, mitä mieltä myös huippusielunhoitajat ovat, Raamattu on mitä oivallisin kirja ihan jo ihmisen sisäisen kasvun kannalta. Itse en voi mitään muuta kirjaa edes verrata oivallisuutensa osalta siihen. Niin suurta viisautta siinä on, mistä ottaa vaarin.

  7. Hannu, kirjoitit: ”Raamatusta löytyy ristiriitaisia jumalakuvia, eikä niitä saa millään sopimaan yhteen. … Kaksi ääripäätä ovat tuomari Jumala ja rakastava Jumala.”

    Olisiko mahdollista olla istumassa oikeuslaitoksessa sellainen tuomari, joka rakastaa asianosaisia, siis niitä ihmisiä, joita tuomitsee, mutta silti tuomitsisi oikeudenmukaisesti? Jos eri maiden oikeuslaitokset käytäisiin läpi, voisiko yhtään sellaista tuomaria löytyä, vai onko sellainen ominaisuuskombinaatio ihmisessä mahdoton? Vai onko sittenkin niin, että sama ihminen voi sekä rakastaa että tuomita oikeudenmukasesti? Ja jos se kerta on ihmiselle mahdollista, niin eikö sitten vielä enemmän Jumalalle, joka on paljon suurempi? Siis eikö näin saada mainitsemasi kaksi ääripäätä yhteen, jolloin sitten tietenkin ne helpommat asiatkin ovat sovitettavissa yhteen?

    1. Jos Jumala on rakkaus, hän rakastaa kaikki, ehdoitta. Heti, kun ihmisen ja Jumalan yhteyteen asetetaan ehtoja, Jumala ei ole enää rakkaus, vaan tuomari, joka erottelee pahat hyvistä. Raamatussa on tekstejä, joissa Jumala esitetään rakkautena ja tekstejä joissa hän on tuomari. Minusta näitä tekstejä ei voi yhdistää, sillä niiden lähtökohdat ovat ristiriidassa keskenään.

      Kysyit, voiko oikeudenmukaista tuomaria olla olemassa. Minusta kyse ei ole oikeudenmukaisuudesta, vaan rakkaudesta, joka on kaikille tarjolla. On aivan eri asia toimia oikeudenmukaisesti kuin rakastaa ilman ennakkoehtoja. Ja siitä minusta Jumalassa on kyse. Jeesus on Jumala ihmisen ruumissa, häntä seuraten me voimme nähdä, millainen Jumala meillä on. Jeesus ei etsinyt vain inhimillistä oikeudenmukaisuutta, vaan puhui Jumalasta, joka rakastaa kaikkia.

  8. Hannu, sinä joko kiersit kysymykseni tai et sitä ymmärtänyt. Minä en kysynyt, voiko olla olemassa oikeudenmukaista tuomaria. Minä kysyin, voiko olla olemassa tuomari, joka rakastaa ihmisiä mutta silti tuomitsee heidät oikeudenmukasesti. Voisitko vastata siihen kysymykseen?

    1. Anteeksi Jouko. Luin kysymyksesi huonosti ja ymmärsin sen väärin.

      Uskon, että on olemassa sellainen ihminen, joka rakastaa ja tuomitsee oikeudenmukaisesti, mutta Jumalasta puheenollen, kysymys oikeudenmukaisuudesta on hieman eri juttu. Siitä, että on olemassa oikeudenmukainen ihminen, ei seuraa välttämättä, että Jumala on samanlainen. Kristittyinä me uskomme, että Jeesuksen tekojen ja sanojen kautta me saamme selvimmän kuvan Jumalasta. Tarkastelemalla Jeesuksen toimintaa, Jumala näyttäytyy rakkaudelta, joka on enemmän kuin oikeudenmukainen. Jumala rakastaa ja antaa anteeksi, on armollinen ja hyväksyy silloinkin, kun inhimillisen oikeudenmukaisuus ei enää antaisi siihen mahdollisuutta. Tätä tarkoitan sanomalla, että Jumala on rakkaus.

  9. Jos Jumalaan lähdetään tutustumaan nimenomaan Jeesuksen sanojen kautta, niin silloinhan sieltä löytyy Jumala, joka on rakkaus mutta samalla myös tuomion Jumala. Nimittäin Jeesushan puhui viimeisestä tuomiosta, jossa toiset määrätään iankaikkiseen elämään ja toiset iankaikkiseen kadotukseen. Hän puhui kadotuksesta enemmän kuin kukaan muu. Häntä pitää uskoa tässä asiassa, koska hän tietää asiat miljoona kertaa paremmin kuin kukaan meistä ihmisistä.

    Ja kyllähän sellainen Jumala ei sitten rakkaus olisikaan, jolla ei olisi mitään rangaistuksia eikä tuomiota. Sellainen ratkaisu lähettäisi viestin, että eläkää miten huvittaa, sikailkaa miten paljon vaan älkääkä piitatko minusta, sillä kaikki pääsee taivaaseen. Sellainen Jumala johtaisi maailman aivan hirvittävään tuskaan.

    1. Ja näin päädyimme jälleen siihen, mistä aloitimme, eli siihen, miten me Raamattua luemme. Jeesus kyllä puhuu iankaikkisesta elämästä ja iankaikkisesta kadotuksesta, mutta mitä hän sillä tarkoittaa. Meille 2000 vuotta myöhemmin eläville ajatus vie heti kuoleman jälkeiseen elämään. Jeesus puhui pelastuksesta, joka oli hyvin tämänpuoleinen. Siksi uskon, että hän puhui myös näissä kohdin monien sen ajan juutalaisten tavoin tässä elämässä tapahtuvasta tuomiosta. Tämä taitaa olla yksi niistä aiheista, joista emme pääse yhteisymmärrykseen.

      Minä uskon, että rakkaudella on suuri muutosvoima, suurempi kuin rangaistuksella. Rakkaus muuttaa meitä ja uudistaa meitä. Jos me saamme osaksemme rakkautta, me uskallamme olla enemmän oma itsemme, eikä meidän tarvitse taistella omasta tilastamme. Uskon, että hyväksynnällä ja rakkaudella on paremmat mahdollisuudet tehdä tästä maailmasta parempi paikka kuin vitsalla ja rangaistuksilla.

  10. Tässäpä muutamia raamatunkohtia aiheesta:

    Ensinnäkin on Matteuksen evankeliumin kohta, joka ei suinkaan puhu tilanteesta, joka on meidän elämämme varrella – paitsi jos Jeesus tulee jo sen aikana, vaan jo ensimmäisestä jakeesta havaitaan, että Jeesus puhuu maailmanlopusta, jolloin hän tulee.

    31 Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.

    32 Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista.

    33 Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.

    34 Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.

    35 Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;

    36 minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.’

    37 Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda?

    38 Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut?

    39 Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?’

    40 Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ’Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle’.

    41 Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.

    42 Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda;

    43 minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.’

    44 Silloin hekin vastaavat sanoen: ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?’

    45 Silloin hän vastaa heille ja sanoo: ’Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle’.

    46 Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”

    Toisena on kertomus Lasaruksesta, jossa yksiselitteisesti puhutaan kuoleman jälkeisestä ajasta. Nimittäin silloin, kun samassa kertomuksessa puhutaan sekä tässä elämästä elämisestä että kuoleman jälkeisestä ajasta, ei voida mitenkään tulkita, että kuoleman jälkeisestä ajasta puhuminen olisi vertauskuvaa nykyajasta.

    19 Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti.

    20 Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita

    21 ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa.

    22 Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.

    23 Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan.

    24 Ja hän huusi sanoen: ’Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!’

    25 Mutta Aabraham sanoi: ’Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa.

    26 Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.’

    27 Hän sanoi: ’Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon

    28 -sillä minulla on viisi veljeä-todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan’.

    29 Mutta Aabraham sanoi: ’Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä’.

    30 Niin hän sanoi: ’Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen’.

    31 Mutta Aabraham sanoi hänelle: ’Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös’.”

    Sitten vielä pari kohtaa:

    29 Niin hän sanoi heille: ”Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta tai vaimosta tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista,

    30 ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää”. (Luuk. 18)

    Ja tässäkin kohtaa puhutaan selvästi toisen tulemisen jälkeisestä ajasta, eli kuoleman jälkeisestä ajasta:

    6. koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat,

    7 ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa

    8 tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille.

    9 Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta,

    10 kun hän sinä päivänä tulee, että hän kirkastuisi pyhissänsä ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa, sillä te olette uskoneet meidän todistuksemme. (2. Tess. 1)

    Jos näiden raamatunkohtienkin jälkeen on sitä mieltä, että UT:ssa puhutaan vain tässä elämässä tapahtuvasta tuomiosta, niin silloin sanoilla ja ilmaisuilla ei ole enää mitään merkitystä. Silloin voidaan Raamattu laittaa kiinni ja keksiä omasta päästä, miten asiat ovat.

    …Olen samaa mieltä, että rakkaudella on suuri muutosvoima ja ihmisten hyväksynnällä, vaan ei minkä tahansa tekojen hyväksynnällä. Toisaalta tosiasia on, ettei ilman rangaistuksia voida elää. Ja sekin on tosiasia, että Jumala on määrännyt yhdeksi vaihtoehdoksi iankaikkisen kadotuksen. Vaikkei se omaan pirtaan kävisikään, niin tuppaa olemaan niin, ettei Jumalan määräämiä tosiasioita vastaan pysty taistelemaan.

    1. Nyt näyttää siltä, että meidän ei enää kannata jatkaa keskustelua. Meidän tulkintamme Raamatusta ja kristinuskosta ovat niin kaukana toisistaan etten usko meidän saavan toisiltamme mitään uutta. Me kierrämme kehää. Lähtökohtamme ovat niin kaukana toisistaan, että on turha yrittää saavuttaa yhteisymmärrystä. Sehän sinulla varmaan on ollut mielessä.

      Jos haluat vielä keskustella kanssani laita viestiä osoitteeseen hannu.lehdeskoski@evl.fi.

      Kiitos keskustelusta.
      T: Hannu Lehdeskoski

  11. Minusta on hyvä, että teologian tohtori Jouko Martikainen tuo kirjoituksissaan esille kirkon vuosituhantiseen perinteeseen sitoutuneen raamatuntulkinnan. Raamattu on lopulta ydinsanomaltaan suoraviivainen kirja. Martti Luther oli sitä mieltä, että Raamattua voi ymmärtää kuka tahansa koulutuksestaan riippumatta, koska Pyhä Henki antaa lukijalle ymmärryksen sanaan. Varsinkin ihmisen pelastukseen liittyvissä asioissa Raamattu on Lutherin mukaan selkeä. Oma kokemukseni Raamatusta ja sen tulkinnasta on samanlainen.

    1. Kiitos kommentista Erkki. Minulle heräsi kaksi kysymystä, jotka varmaankin ovat meidän kesken ne kompastuskivet ymmärtää toista.

      Ensimmäinen on kysymys Raamatun tulkitsemisesta.Jos annamme pyhälle hengelle valtuudet antaa meille ymmärrystä, kuka on se henkilö, joka kertoo, mikä on sitä oikeaa Pyhän Hengen antamaa tulkintaa? Minäkin voisin sanoa, että annan Pyhän Hengen ohjata Raamatun ymmärtämistäni, mutta päättyisin aivan eri lopputulokseen kuin sinä. Mistä me tiedämme, kumpi on Pyhän Hengen ohjaama?

      Toinen kysymys koskee tietämystämme Raamatun synnystä ja siitä ajasta, jolloin se on kirjoitettu. Jos meillä on välineitä saada selville tekstien taustoja ja meillä on mahdollisuus saada selville, mitä kirjojen kirjoittajat ovat halunneet kirjallaan sanoa, miksi ihmeessä niin ei saisi tehdä? Lääkäriin mennessä me kyllä kuuntelemme alansa ammattilaista, mutta Raamatun ollessa kyseessä, emme halua kuunnella sitä tutkineita eksegeettejä. Yleensä tiede on hyvästä, mutta Raamatun kohdalla näin ei ole. Miksi?

      Lutherilla ei ollut eksegeettisiä välineitä tutkiessaan Raamattua ja sen valossa on ymmärrettävää, mitä hän on sanonnut. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos Lutherilla olisi ollut käytössään eksegeettisiä metodeja, hän olisi käyttänyt niitä. No, emmehän me voi sitä varmaksi sanoa, mutta minä itse ainakin uskon niin.

  12. Kyllä kristikunta on hyvin yksimielinen Raamatusta nousevaan käsitykseen ihmisen syntisyydestä ja siitä, että se erottaa hänet Jumalasta. Yksimielisyys on myös Jumalan eheyttävästä ja pelastavasta työtä Kristuksen kautta. Tämä on kristinuskon ydin, joka Pyhä Henki on kristityille selvästi avannut. Erilaisia tulkintoja on sitten monissa ytimen ulkopuolella olevissa käytännöissä, kuten kasteen merkityksestä. Myös eettisissä kysymyksissä on vaihtelevia käsityksiä.
    En ainakaan minä vastusta eksegeettistä tutkimusta, vaan pidän sitä hyvänä täydentävänä lähteenä Raamatun ymmärtämiseen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tutkimusta tulee tehdä nöyrällä asenteella, tiedostaen sen suuret haasteet. Eksegetiikassa on myös monenlaista koulukuntaa, jotka ovat tulleet tutkimuksissaan hyvin erilaisiin tuloksiin.

    1. Kristikunta on ollut yksipuolinen selittäessään, mitä Raamatussa ihmisen ja Jumalan välisestä erosta puhutaan. Siellä puhutaan tästä erosta myös käyttäen Egyptistä vapautumisen ja pakkosiirtolaisuudesta paluun terminologiaa hyväksi. Kristillinen kirkko on kuitenkin pitäytynyt puhumaan vain temppelikertomuksen käsittein, eli synnistä. Tässä on yksi esimerkki, miten kirkossa on 2000 vuoden aikana tehty valintoja, jotka kyllä nousevat Raamatun teksteistä, mutta eivät anna Raamatussa olevaa kokonaiskuvaa asiasta. Kumpaa sinun mielestäsi meidän pitäisi seurata Kirkon 2000 vuotisia valintoja vai sitä tietoa, mitä meillä tällä hetkellä Raamatusta on? Minusta kirkon tulisi aina aika ajoin palata Raamatun äärelle ja tutkia, mitä siellä mistäkin asiasta sanotaan ja tehdä muutoksia niiden mukaan. Raamattu on sentään uskomme mukaan Raamattu ainoa sääntö ja ohje, jonka mukaan uskoa pitäisi arvioida. tehdään se kunnolla.

      Eksegeetti ei voi kovin paljoa valita, mitä hän löytää, sillä se on tiedettä. Sen hän voi valita, onko hän rehellinen löytönsä äärellä ja miettii, millaiseen muutoksen kyseinen löytö häntä ohjaa, vai jättääkö hän tuloksen huomioimatta. Olet oikeassa, että Raamatun tutkimuksessa on päädytty hyvin erilaisiin lopputuloksiin. Olisi mielenkiintoista päästä tutkijoiden kammioihin katsomaan, miten he ovat löytöjään tulkinneet.

  13. Suuria teologisia linjauksia Hannu edustat, kun annat ymmärtää kirkon alusta alkaen menneen harhaan ihan keskeisimmissä linjauksissaan. Kysymys on jostakin muusta kuin kristinuskosta, jos luovutaan Raamatun ihmiskuvasta ja sen pohjalta nousevasta pelastusopista. .
    Miten on mahdollista, että tieteellinen metodi ohjaa eksegeetikkoja suuntaan, jota he eivät voi valita, mutta samalla he voivat tulla toistaan poikkeaviin ja ristiriitaisin johtopäätöksiin? Vastaus on luonnollisesti se, että tutkijan maailmankatsomus ja sen sisältämät ennakko-oletukset vaikuttavat tutkimustuloksiin ja tekevät niistä aina jossakinmäärin subjektiivisia.

    1. Lähtökohtana teologisille näkemyksilleni on se, että Raamattu on ihmisten kirjoittama kirja Jumalasta ja kirkko on ihmisten yhteisö, jonka opilliset lausunnot ovat yhteisössä eläneiden ihmisten tulkintaa Jumalan toiminnasta maailmassa. Tästä lähtökohdasta Raamattua lukiessa kirkon näkemys näyttää välillä kapea-alaiselta ja joiltain kohdilta hyvin vähän raamatulliselta. Mitä tulee esim. pelastusopillisiin näkemyksiin, kirkko seuraa Anselm Canterburylaisen kehittämää latinalaista pelastusoppia, jonka lähtökohtana näyttää olevan raamatullisuuden temppelikertomus syntipukkeineen ja uhreineen, mutta sillä on 1000 -luvun feodaaliyhteiskunnan rakenne ja arvot.

      Pyhän Hengen johdatukseen ei riitä, että itse sanoo Pyhän Hengen johdattavan. Sille pitää olla jotain perusteita Raamatusta. Eivätkä kaikki Raamatun jakeet kelpaa perusteluiksi, sillä Jeesuksen sanoilla on veto-oikeus. Evankeliumit eivät kerro, että Jeesus olisi puhunut kaikesta siitä, mitä me kohtaamme tässä ajassa. Silloin pitää asioita katsoa ajatellen, mitä Jeesus on tehnyt ja sanonut vastaavanlaisessa tilanteessa. Jos kyse on esim. seksuaalivähemmistöistä, on mietittävä, mitä Jeesus sanoin yhteiskuntansa syrjityistä. Tai jos ajatellaan pelastusta, Nasaretin Jeesukselle Jumala oli rakkaus, joka ei tee eroa syntisen ja oikeamielisen välillä. Raamatusta löytyy tuomari -jumala, mutta se ei minun mielestäni ollut Jeesuksen käsitys Jumalasta.

      Mitä tulee eksegeettien tutkimustuloksiin, olet aivan oikeassa. Kukaan tutkija ei pysty tekemään täysin objektiivista tutkimusta. Ennakkokäsitykset vaikuttavat kysymyksenasetteluun ja tulosten tulkitsemiseen. Minä, joka en ole paljoa tutkimusta tehnyt valitsen ne tutkijat, jotka tulevat lähelle omaa ajatteluani ja muut valitsevat samoin.

  14. Nämä kaksi päälinjausta nousevat teologien suhtautumisessa Raamattuun. Toinen valtalinja ajattelee kuten sinä, Raamattu on ihmisten kirjoituksia ja käsityksiä Jumalasta. Toinen valtalinja ajattelee täsmälleen päinvastaiseen suuntaan, Raamattu on Jumalan sanaa ihmisille. Itse kuulun jälkimmäisiin.
    Jokaisella ihmisellä on taipumus muodostaa oma käsityksensä Jumalasta. Se näyttää kuuluvan ihmisyyteen kaikissa kulttuureissa. Meillä Suomessakin voi usein kuulla sanottavan, että uskon Jumalaan, mutta toisin kuin kirkko opettaa. Käsityksiä Jumalasta siis riittää. Mitäpä, jos otettaisiin tuhat ihmistä satunnaisotannalla ja pyydettäisiin heitä kirjoittamaan ajatuksiaan ja käsityksiään Jumalasta ja tästä tehtäisiin kirjakokoelma. Loogisesti ajatellen edustamasi valtalinjan kannattajien pitäisi antaa tälle kirjakokoelmalle sama arvo, kuin vanhalle kirjakokoelmalle, Raamatulle.
    Itse kuitenkin ajattelen, että Raamattu on täysin poikkeuksellinen kirjakokoelma. Vaikka se on ihmisten kirjoittamaa, se on Jumalan sanaa. Olen itse lukenut Raamatun kannesta kanteen aika monta kertaa vuosikymmenien aikana ja saanut siitä mielestäni hyvän kokonaiskuvan. Vanha testamentti edustaa vanhaa liittoa lainmääräyksineen, mutta samalla sieltä löytyy lupaus uudesta ajasta – uudesta liitosta. Uudessa testamentissa tämä lupaus realisoituu ja UT:n kirjeissä sitä sovelletaan seurakunnan elämään. Kirkon pelastusoppi ei ole Aslemin muotoilema, vaan se on löydettävissä jokaisessa Uuden testamentin kirjassa. Evankeliumeissa ja muissa UT:n kirjeissä on tasapainoinen ja toisiaan täydentävä käsitys tästä.
    Raamattua tulee tarkastella kokonaisuutena, jossa Jumalan pelastushistoria toteutuu kronologisesti. Luominen, ihmisen syntiinlankeemus, lain aika, lupaus uudesta, lupausten toteutuminen, sovitus ja lunastus, lupaus uudesta ajasta. Koko Raamatun ydinsanoma on Jumalan rakkaus Kristuksessa.

    1. Minulle Raamattu on ihmisten kirjoittama kirja Jumalasta, mutta juuri sen inhimillisyydessä Jumala tulee todeksi. Siinä, että ihmiset kirjoittavat omasta jumalakokemuksestaan. Raamatun tekee merkitykselliseksi se, että siinä puhutaan Jeesuksesta. Sen tekee merkitykselliseksi se, että sillä on kristikunnassa pyhän kirjan asema ja sen kautta meillä on mahdollisuus kuulla, miten Jeesuksen seuraajat häneen suhtautuivat, miten he kokivat Jumalan olevan läsnä Jeesuksessa. Raamattu ei ole vain kirja toisten joukossa, muuten en käyttäisi niin paljon aikaa siihen tutustumiseen.

      Mutta näyttää siltä, ettemme mekään pääse yhteisymmärrykseen ajatuksistamme. Kristinusko ei eroa muista uskonnoista siinä, että olisi vain yksi uskontulkinta, vaan Kristus näyttäytyy ihmisille erinäköisenä, erilaisiin asioihin keskittyvänä. Vaikka kuinka haluaisinkin, että kaikki jakaisivat juuri minun uskontulkintani, niin ei tule koskaan olemaan. Moninaisen kristillisen kirkon kanssa on vain elettävä.
      Me olemme yhtä mieltä siitä, että Ylösnoussut toimii maailmassa ja siinä on jo paljon yhteistä.

      Siunausta sinulle Erkki.

      T: Hannu

  15. Tämä kameli kysymys saadaan helposti ratkaistua geenitieteen avulla. Domestikaatiosta, paikasta ja sen kestosta jaa jälki geenperimään. Otetaan vain näyte 10 000 kesyltä kamelilta ja 10 000 villikamelilta ja verrataan niitä keskenään. Ohan helppo nakki. Esimerkiksi tällä tavalla on saatu selvitettyä, että ihminen kesytti kissan yli 9 000 vuotta sitten Kyproksella. Kissat tosin antoivat itse keyyttää itsensä sillä ihmiset tarjosivat näille jatkuvasti ruokaa ja suojaa, mikä sekin näkyy geeneissä.

  16. ”Mutta mitä jos Raamatun tekstit eivät todellakaan kerro asioita niin kuin ne tapahtuivat? Tässä muutama esimerkki. Miten Abraham pystyi olemaan kamelien paimentaja, kun kamelit kesytettiin vasta useita vuosisatoja hänen jälkeensä? ”

    Jos oikein ymmärsin englanninkielisen linkin sanomaa, niin se kertoo kamelien tulosta Israelin alueelle ja ainakin jossain kohdassa ymmärsin niiden olevan yhteydessä kuparikaivoksiin. En osaa englantia ja sen takia käytän google kääntäjää. Se selittää ehkä vääriä ymmärryksiäni.

    Kamelien kesyttäminen ajoitetaan myös noin kahden tuhannen vuoden paikkeille ekr. Tapahtuma-alueeseen kuuluu myös Kaldean Ur, Eufrat joen varrella, joka oli Abramin syntymäkaupunki n. 2000-2150 paikkeilla. Sen puolesta ei kovin suurta ongelmaa pitäisi olla.

    Raamatun Atlaksessa mainitaan vaunuja vetäviä kameleita esittäviä figuureita n. 3000-2600ekr. sivu26. Figuureita en löytänyt, muta ihmettelen, jos ihmiset vasta tuhat luvulla ekr. olisivat kesyttäneet kamelin.

    Kameleiden löytyminen Israelilaisten kuparikaivoksilta 1000-1300 ekr. ei minusta todista kamelien kesyttämistä siihen aikaan, vaan silloin he vasta pystyivät paremmin alkaa hyödyntämään valloittamiensa maiden rikkauksia. Nämä Salomon aikaiset kuparikaivokset sijaitsivat Timnassa, nykyisen Eilatin lähellä aivan Israelin eteläkärjessä.

    1. Kiitos kommentista Seppo.

      Esimerkkini kameleista on herättänyt paljon keskustelua. Myönnän, että se oli huono esimerkki ja se on vienyt keskustelu väärään suuntaan. Unohdetaan kamelit ja keskitytään mieluummin Jeesuksen kuolinpäivään ja Barabbaaseen, niin pääsemme keskustelemaan siitä, mistä oikeasti kirjoitin.

      1. Markus 15
        6. Mutta juhlan aikana hän tavallisesti päästi heille yhden vangin irti, sen, jota he anoivat.
        Entäpä sitten Jeesuksen kuolinpäivä? Jeesuksen kuolema saa erilaisen merkityksen riippuen siitä, minä päivänä hänen kerrotaan kuolleen. Markuksen evankeliumin kirjoittajalle Jeesuksen kuolema oli todennäköisesti uuden pakkosiirtolaisuudesta vapautumisen alku, jonka avulla ihmisiä johdatettiin uuteen Jumalan tahdon mukaisen elämään. Siksi Jeesus kuolee Markuksen kärsimyskertomuksessa pääsiäispäivänä.
        34. Ja yhdeksännellä hetkellä Jeesus huusi suurella äänellä: ”Eeli, Eeli, lama sabaktani?” Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
        35. Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä, jotka siinä seisoivat: ”Katso, hän huutaa Eliasta”.
        36. Ja muuan juoksi ja täytti sienen hapanviinillä, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda sanoen: ”Annas, katsokaamme, tuleeko Elias ottamaan hänet alas”.
        37. Mutta Jeesus huusi suurella äänellä ja antoi henkensä.
        42. Ja kun jo oli tullut ilta, ja koska oli valmistuspäivä, se on sapatin aattopäivä,

        Jeesus kuoli kello kolme iltapäivällä.
        Sapatti alkoi sinä iltana kello kuusi.

        1. 12. Pilatus yritti nyt saada Jeesuksen vapautetuksi. Mutta juutalaiset huusivat: ”Jos päästät hänet vapaaksi, et ole keisarin ystävä! Joka korottaa itsensä kuninkaaksi, nousee keisaria vastaan.”
          Johanneksen evankeliumissa kerrotaan seuraavaa, kun Pilatus kysyi kansalta, haluavatko he vapaaksi Barabbaan vi Jeesuksen. 13. Nämä sanat kuultuaan Pilatus toi Jeesuksen ulos ja asettui tuomarinistuimelleen niin sanotulle Kivipihalle, jonka hepreankielinen nimi on Gabbata.
          14. Tämä tapahtui pääsiäisen valmistuspäivänä puolenpäivän aikaan. Pilatus sanoi juutalaisille: ”Tässä on teidän kuninkaanne.”
          15. Juutalaiset huusivat: ”Pois! Pois! Ristiinnaulitse hänet!” Pilatus sanoi heille: ”Pitääkö minun ristiinnaulita teidän kuninkaanne?” Mutta ylipapit vastasivat: ”Ei meillä ole muuta kuningasta kuin keisari.”
          16. Silloin Pilatus heidän vaatimuksestaan luovutti Jeesuksen ristiinnaulittavaksi.

          Johanneksen evankeliumissa Jeesus kuolee pääsiäisen valmistuspäivänä.

        2. Olen lulenut ja kuullut että vielä ensimmäisen vuososadan alussa ei ollut vakiintunutta käytäntöä siitä vietettiikö seder -ateriaa 14. päivän alussa vai lopussa. Rabbiinisissa lähteissä tätä oikean ajankohdan puitiin vielä kolmannella vuososadalla. Tuolloin oli vielä olemassa kaksi perinteistä tapaa joita kumpaakin noudatettiin. Jos siis Jeesus noudatti sederin galilealais-samarialaista perinnettä, hän nautti aterian siis jo heti 14. päivän alussa ja hänet siis ristiinnaulittiin samana päivänä. Mutta etelaiseen juudaan tapaan ateria olisi nautiittu vasta 15. alussa kun oli jo pääsiäissapatti. Tässä tosin tulee huomata se että hostoriallisena lähteenä rabbiiniset kirjoitukset eivät ole luotettavia vaikka minusta ne kuvaavat hyvin kirjoitusajan kohtansa oloja ja näkemyksiä.

  17. Molemmilla on kyse samasta päivästä, niin kuin molemmissa vastauksissa lukee.

    42. Ja kun jo oli tullut ilta, ja koska oli valmistuspäivä, se on sapatin aattopäivä,

    Jeesus kuoli kello kolme iltapäivällä.
    Sapatti alkoi sinä iltana kello kuusi.

    ”Johanneksen evankeliumissa Jeesus kuolee pääsiäisen valmistuspäivänä.”

    1. Mark 14: 12; Happamattoman leivän juhlan ensimmäisenä päivänä, jolloin oli tapana teurastaa pääsiäislammas, opetuslapset kysyivät Jeesukselta: ”Missä tahdot syödä pääsiäisaterian? Minne menemme valmistamaan sen?”
      Markuksen mukaan Jeesus söi pääsiäisaterian opetuslastensa kanssa. ja kuoli seuraavana iltana, eli pääsiäispäivänä, joka oli myös sapatin valmistuspäivä.

      Joh 19: 14 13. Nämä sanat kuultuaan Pilatus toi Jeesuksen ulos ja asettui tuomarinistuimelleen niin sanotulle Kivipihalle, jonka hepreankielinen nimi on Gabbata.
      14. Tämä tapahtui pääsiäisen valmistuspäivänä puolenpäivän aikaan. Pilatus sanoi juutalaisille: ”Tässä on teidän kuninkaanne.”
      16. Silloin Pilatus heidän vaatimuksestaan luovutti Jeesuksen ristiinnaulittavaksi. Jeesusta lähdettiin viemään.

      Johanneksen mukaan siis Jeesus teloitettiin samana päivänä ja samaan aikaan, kun Markuksen mukaan opetuslapset vasta valmistelivat pääsiäisateriaa yläsaliin.

  18. Ajatteletko etteivät juutalaiset tienneet tuhannen vuoden opettelun jälkeen, milloin on pääsiäinen ja moniko päiväinen heidän tärkein juhlansa oli?
    Pitää muistaa, että juutalaisille päivä vaihtui ja vaihtuu vieläkin meidän kellomme mukaan kello kuusi illalla.
    Markus 14.
    ”12. Ja ensimmäisenä happamattoman leivän päivänä, kun pääsiäislammas teurastettiin, hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: ”Mihin tahdot, että menemme valmistamaan pääsiäislampaan sinun syödäksesi?”
    13. Niin hän lähetti kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää kaupunkiin, niin teitä vastaan tulee mies kantaen vesiastiaa; seuratkaa häntä.
    14. Ja mihin hän menee, sen talon isännälle sanokaa: ’Opettaja sanoo: Missä on minun vierashuoneeni, syödäkseni siinä pääsiäislampaan opetuslasteni kanssa?’
    15. Ja hän näyttää teille suuren huoneen yläkerrassa, valmiiksi laitetun; valmistakaa meille sinne.”
    16. Niin opetuslapset lähtivät ja tulivat kaupunkiin ja havaitsivat niin olevan, kuin Jeesus oli heille sanonut, ja valmistivat pääsiäislampaan.
    17. Ja kun ehtoo tuli, saapui hän sinne niiden kahdentoista kanssa.
    18. Ja kun he olivat aterialla ja söivät, sanoi Jeesus: ”Totisesti minä sanon teille: yksi teistä kavaltaa minut, yksi, joka syö minun kanssani”.
    19. He tulivat murheellisiksi ja rupesivat toinen toisensa perästä sanomaan hänelle: ”En kaiketi minä?”
    20. Hän sanoi heille: ”Yksi teistä kahdestatoista, se, joka kastaa vatiin minun kanssani.
    21. Niin, Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin hänestä on kirjoitettu, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta Ihmisen Poika kavalletaan! Parempi olisi sille ihmiselle, että hän ei olisi syntynyt.”
    22. Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille ja sanoi: ”Ottakaa, tämä on minun ruumiini”.
    23. Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille; ja he kaikki joivat siitä.
    24. Ja hän sanoi heille: ”Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan monen edestä. ”
    ”17. Ja kun ehtoo tuli, saapui hän sinne niiden kahdentoista kanssa. ”
    Minä ymmärrän tässä kerrotun koskevan illasta, kello kuudesta lähtien, meidän torstai päivää.
    Samana iltana Jeesus pidätetään Getsemanessa ja viedään ylimmäisen papin ja neuvoston eteen
    Evankeliumi Markuksen mukaan 15
    1. Ja heti aamulla ylipapit ynnä vanhimmat ja kirjanoppineet ja koko neuvosto tekivät päätöksen, sitoivat Jeesuksen, veivät hänet pois ja antoivat Pilatuksen käsiin.
    2. Niin Pilatus kysyi häneltä: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?” Hän vastasi ja sanoi hänelle: ”Sinäpä sen sanot”.
    25. Oli kolmas hetki, kun he hänet ristiinnaulitsivat.
    Ymmärtääkseni kello on silloin yhdeksän, kun on kolmas hetki.
    33. Ja kuudennella hetkellä tuli pimeys yli kaiken maan, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen.
    Yhdeksäs hetki on kello kolme iltapäivällä ja silloin Jesus antoi henkensä.
    34. Ja yhdeksännellä hetkellä Jeesus huusi suurella äänellä: ”Eeli, Eeli, lama sabaktani?” Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
    35. Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä, jotka siinä seisoivat: ”Katso, hän huutaa Eliasta”.
    36. Ja muuan juoksi ja täytti sienen hapanviinillä, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda sanoen: ”Annas, katsokaamme, tuleeko Elias ottamaan hänet alas”.
    37. Mutta Jeesus huusi suurella äänellä ja antoi henkensä.
    42. Ja kun jo oli tullut ilta, ja koska oli valmistuspäivä, se on sapatin aattopäivä,
    43. tuli Joosef, arimatialainen, arvossapidetty neuvoston jäsen, joka hänkin odotti Jumalan valtakuntaa, rohkaisi mielensä ja meni sisälle Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista.
    44. Niin Pilatus ihmetteli, oliko hän jo kuollut, ja kutsuttuaan luoksensa sadanpäämiehen kysyi tältä, oliko hän jo kauan sitten kuollut.
    45. Ja saatuaan sadanpäämieheltä siitä tiedon hän lahjoitti ruumiin Joosefille.
    46. Tämä osti liinavaatteen ja otti hänet alas, kääri hänet liinavaatteeseen ja pani hautaan, joka oli hakattu kallioon, ja vieritti kiven hautakammion ovelle.
    Sabatti ei ollut vielä alkanut, koska Josef Arimatialainen kävi ostamassa vielä liinavaatteen ja veivät Jeesuksen hautaan.
    En ymmärrä tässä mitään ongelmaa. Jeesus kuoli perjantaina, oli haudassa koko lauantain ja nousi kuolleista sunnuntaina, sabatin jälkeen. Sabatti oli päättynyt lauantai iltana auringon laskiessa.

  19. Maaherrojen säännöt eivät olleet kiveenhakattuja ja käytännöissä oli isojakin eroja valtakunnan erialueiden välillä. Esimerkiksi pliniuksen kirje keisarille osoittaa että provissien maaherroilla oli täysin vapaa valta päättää miten ja kuinka järjestää provissinsa oikeuden istunnon. Kirjeessä Plinius siis kyselee keisarilta tarkempia neuvoja kuinka pitäisi toimia kristittyjä kohtaan ja kertoo omista ratkaisuistaa. Vastauksena keisari vain kehuu Pliniuksen tpimintaa. On siis outoa väittää, että käytössä olisi ollut tarkat joka provinssia tiukat säädökset kuten modernit nykypäivän lait. Niin ei kuitenkaan ollut. Näin esimerkiksi Pilatus teki jo kautensa alkumetreillä kun juutalaiset noisivat kapinoimaan Jerusalemiin voetyjä armeijan viirejä vastaan. Pilatus kutsui tuolloin kansan kokoon Caesarean kilparadalle ja ostui tuomarin istuimelleen. Pilatus vaayi kansaa lopettamaan lapinoinnin ja uhkaili heitä sotilaillaan, mutta joutui perääntymään juomatessaan että tämä kamsa on ennemmin valmis kuolemaan kuin antamaan periksi kertoo Josephus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *