Kärpästen herran opetus

Sain muutama päivä siten korjattua aukon sivistyksessäni, kun katsoin juuri käynnissä olevaa koulutusta varten elokuvan Kärpästen herra. Kokemus oli pysyttävä.

”Kärpästen herra” osoitti, että kuka tahansa voi muuttua tunnottomaksi murhaajaksi.

Niille, jotka eivät William Goldingin vuonna 1954 ilmestynyttä kirjaa tai siitä tehtyä elokuvaa tunne, elokuvan DVD -kannen takana kerrotaan elokuvasta seuraavaa:

”Pahuus on meissä kaikissa, vakka kuinka yrittäisimme piilotella sitä”. Sanat ovat William Goldingin, mutta romaani nimeltä ”Kärpästen herra” osoitti, että kuka tahansa voi muuttua tunnottomaksi murhaajaksi – ulkoisten painostusten voimasta. Jopa kaikista hyvinkasvatetuinkin koulupoikakin.

Lentokone, joka kantaa sisäoppilaitoksen oppilaita tekee pakkolaskun autiolle saarelle Tyyneenmereen. Neljäkymmentä lasta selviytyy, ei yksikään aikuinen. Kun koulun univormut heitetään syrjään, kaikkoaa samalla myös koko opittu demokraattinen arvomaailma ja kaikista alkeellisimmat ja itsekkäimmät ominaisuudet ottavat vallan. Vahvimmat ja häikäilemättömimmät määräävät tahdin. Viidakon laki vallitsee – tapa tai tule tapetuksi. Sivilisaatio katoaa ja saarelle julistetaan diktatuuri. Pelon vaikutuksesta luodaan uusi uskonto, joka on julmuuden palveluksessa. Uutta Jumalaa ”Kärpästen herraa”, palvotaan – itse saatanaa.

Pysäyttää kokemus

Katsottuani elokuvan jäin hiljaa istumaan sohvalle. En päässyt liikkeelle vähään aikaan. Tätähän tämä ihmisen elämän on, ajattelin. Erilaisten johtajien keskinäisestä nahistelua, joka johtaa aina jossain vaiheessa epäinhimilliseen toisten alistamiseen ja tappamiseen.

Aikuisten tullessa paikalle poikien taistelu loppuu kuin seinään ja he tajuavat oman hulluutensa.

Saarella riehunut tulipalo johdattaa paikalle ohikulkevan laivan miehistöä. Elokuvan ensimmäinen kuva aikuisesta on kuva laivan kapteenista jota kuin skannaten hitaasti alhaalta ylös. Minusta kuvaus on kuin Jumala olisi tullut paikalle. Aikuisten tullessa paikalle poikien taistelu loppuu kuin seinään ja he tajuavat oman hulluutensa.

Jumalien taistelu

Meillä aikuisilla on vain yksi ongelma, mitä saarelle haaksirikkoutuneilla pojilla ei ollut. Meillä ei ole aikuista, jotka viheltäisivät pelin poikki. Tulipalon ja savun saarelle johdattama aikuinen symboloi Jumalaa, joka pitää lapsensa järjestyksessä. Ongelma meidän aikuisten maailmassa, eri yhteisöjen ja yhteiskuntien välisissä taisteluissa on, että aikuisilla ei todellisuudessa ole suvereenia vallankäyttäjä Jumalaa, joka viheltäisi pelin poikki, kun tilanne menee mahdottomaksi.

Tänä päivänä kukaan ei voi sanoa, että Jumala on antanut hänelle vallan. Ei nimittäin ole olemassa ihmistä, joka voisi toimia tuomarina erilaisten jumalakäsitysten välillä.

Ehkä vielä 1950 -luvulla länsimaissa ajateltiin kristillisen Jumalan olevan tällainen suvereeni voima, mutta tänä päivänä se ei sitä enää ole. Enää ei ole olemassa yhteisesti hyväksyttyä ajatusta kaikkia ihmisiä vallassaan pitävästä jumal hahmosta ja niin taistelut saavat jatkua aina vain ja joka päivä löytyy uusia mielettömämpiä tapoja käyttää valtaa.

Tänä päivänä kukaan ei voi sanoa, että Jumala on antanut hänelle vallan. Ei nimittäin ole olemassa ihmistä, joka voisi toimia tuomarina erilaisten jumalakäsitysten välillä. Jokainen ihminen on samassa tilanteessa, jokaisella ihmisellä on omasta elämänkokemuksestaan nouseva kuva Jumalasta ja todellinen Jumala on jossain näiden ihmisten mielikuvien takana.

Lopullinen kysymys minusta on, löytyykö uskontojen kesken mitään sellaista yhteistä nimittäjää, jonka pohjalta voisi sanoa jotain todellisesta Jumalasta. Jos löytyy, siinä meillä olisi se aikuinen, joka voisi pysäyttää ihmisten väliset kiistat ja erimielisyydet.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *